Eilen päivällä lähdin yksikseni kävelylenkille ja jätin Miehen kotiin taloustöiden pariin. (Osallistuin kyllä itsekin aamupäivällä yleiseen järjestelyyn ja pyykin lajitteluun, joten en ihan väistänyt velvollisuuksia.) Kotiuduin sadan ja yhden minuutin kuluttua ja täällä oli lattiat imuroitu, mopattu ja matot laitettu takaisin lattioille. Olikin sopivasti päiväkahviaika. Olen minä onnentyttö, ajattelin eilen ja olen ajatellut monesti ennenkin ja ajattelen nyt.
Rakkauslukkosillan kyltti huvitti taas kerran. Se on oikeasti aika tyly, jos sitä pysähtyy miettimään. Onneksi kukaan ei tullut vastaan, niin ei rikottu liikennemerkin lisäkilven määräystä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti