Muutama päivä kaupunkilaiselämää

Vietin aikaa Kuopukselassa maanantai-iltapäivästä perjantain vastaavaan. Seurana oli torstaiaamuun asti Mies. Kilometrejä karttui, mukaan ottamani kirja (Äidin julma syli) on nyt kohta puolivälissä ja kaupunkielämä oli mukavaa vaihtelua maalaisille. Erittäin hyvä ja toimiva Airbnb -systeemi omien kesken.

Jk. Tuohon taiteilija Janne Hokkasen erilaiseen liikennemerkkiin törmäsin (kuv.) eilen aamulenkillä, kun kuljin Koskipuiston läpi.

 

Kukkien poimimista ja kävelyä = lomanen

Pieni lomanen Kotosessa on ohi. Mentiin sinne viime viikon perjantaina yhdessä, Mies tuli välillä Laurilaan ja palasi sitten torstaina. Tuona lomasaikana kävin pari kertaa kirjastoautolla, nukuin hyvin ja en, kävelin 140,3 kilometriä, poimin kaikkiaan viisi kukkakimppua (jos yksittäinen auringonkukkakin lasketaan kimpuksi), kävin monella kirpparilla, luin paljon ja katsoin pari elokuvaa. Sää suosi, aurinko porotti ja kohtasin vain yhden sateen. 

Torstai-iltana haahuiltiin Taiteiden yössä. Istuttiin kuuntelemassa Martinkirkossa urkumusiikkia, kierreltiin siellä sun täällä, nähtiin katutaidetta, ostettiin yksi pienenpieni grafiikanvedos, hankittiin iso kasa poistokirjoja ja minulle korvikset ja juotiin makoisat munkkikahvit Cafe Ankassa. 

Eilen ajeltiin keskiseen Suomeen. Matkalla oli poutaa, tavis- ja rankkasadetta. Laurilaan oli hyvä palata lomailusta virkistyneenä.

Palattiin ns. normaaliin

Eilen illansuussa vietiin omat onnikkapysäkille ja palattiin ns. normaaliin. Tänä aamuna nukuin pitkään ja makeasti. (Mies heräsi jo aikaisemmin ja vei naapuriin sanomalehden.) Aamupala oli hidas kuten meillä yleensä aina. Keittiön pöydästä vein viisi tablettia pyykkiin ja hain kaksi puhdasta tilalle. Pyykkikone on pyörimässä, sohvat on palautettu istumapaikoikai ja jääkaapista löytyy tälle päivälle vielä susiruokaa eli kaikkia loppuja ja pikkuannoksia.

Oli tosi mukava ja rento lomanen nääsvilleomien kanssa. Nukuttiin pitkiä yöunia, syötiin hyvin, ulkoiltiin, muisteltiin ja luettiin. Mitäpä sitä ihminen muuta…

Ihania portaita!

Kahden viime viikon aikana nousin ja laskin (ja kuvasin) vaikka kuinka monet portaat. Mm. Varalan portaat ja Pispalan portaat. Pispalan portaita noustessa (kuulemma 310 askelta) oli ihan pakko pitää välillä istuskelu- ja puuskuttelutaukonen, mutta ai että, kun olin ylpeä itsestäni ”huipulla”. Jaksoin! Nautin siitä, kun voin heittää itselleni haasteita ja nyt oli siihen useampikin mahdollisuus.

Vahdin asuntoa kaksi viikkoa ja nautin!

Olen ollut toissa viikon tiistaista asti asunnonvahtina Kuopukselassa ja nauttinut ihan täpöllä siitä, että asustan tämän ajan keskellä isoa kaupunkia. Olen käynyt monilla kirppareilla, useissa taidenäyttelyissä ja kävellyt pitkiä lenkkejä. (Ynnäsin äsken kilometrit ja viivan alle tuli 175,5.) Olen muun muassa kuunnellut paljon radiota ja juonut pikakahvia. Suurimmaksi osaksi olen ollut yksin, mutta pariin otteeseen olen saanut Miehen seurakseni.

Minun vahteiluni päättyy nyt aamulla, kun lähden junalla kohti keskistä Suomea. Mies tulee tänne huomenna ja sitten seuraavana yönä pitäisi matkalaistenkin saapua monien kokemusten ja isojen reppujen kera. 

Basilikaa mä metsästän!

Lomiin ja lomasiin Kotosessa kuuluu ehdottomasti basilika. Siitä napsitaan tomaatin kaveriksi ja juustovoileivän koristeeksi ja se on kuin paraskin ruukkukasvi ikkunalla. Olen aika kriittinen basilikassa sekä hinnan että laadun suhteen. Se on ehdottomasti minun lempiyrttini. 

Helluntaiterveiset kieloilla!

Hyvää helluntaita! Uskollinen läpivuodenheilani sattuu nyt olemaan kolmensadan kilometrin päässä, mutta monenmonta helluntaita ollaan vietetty kaksin. Olen Kotosessa lomasella ja aloitin jo kukkienkeräilyn tälle vuodelle. Vaaseissa on ollut syreeninoksia ja omppupuun oksa. Nyt on vuohenputkia ja kieloja.  Täällä on jo ihan kesä.

Uhmaan lapsiani!

Esikoinen ja Kuopus tietävät sen, että ruoalla ei leikitä. Uhmaan siis tietoisesti heitä tällä kuvalla, jonka löysin arkistosta. Näkyy olevan kahdeksan vuoden takaa ja Kotosesta. 

Tänään olen töissä iltapäivän, mutta sitten vapailen viiden päivän verran. Huutos-Matti lupaili aika mukavia lämpötilalukemia, joten tehdään kävelylenkkejä useampikin. Ei paha! 

Vielä hitaampi aamu

Vielä hitaampi aamu! Ei mitään kiirettä ja talo hiljaisempi kuin moneen päivään. Puuro on jo syöty (pieni puuro, niin kuin minun lautasellani useimmiten on) ja nyt on kuvan herkkujen vuoro.

Tänään on syysloman viimeinen päivä. Taas tuntuu siltä, että loma/lomanen on ollut pitkä, vaikka päivämatematiikalla siitä ei tule kuin viikko. Ehkä se on sitä, että olen ollut nämä päivät irti työkuvioista - no, maanantaina kyllä vielä vastasin yhteen messengerviestiin ja neljään puheluun… Niistä huolimatta siis irti. 

Ihanan hidas aamu

Tällaisessa syyslomaviikossa parasta on kiireettömyys. Nukuin ihan yhdeksään asti. Kohta on luvassa aamupalaa. Ykkönen lukee Aku Ankkoja. Mies laittaa aamupalaa, yhdet vielä nukkuvat. Pian istutaan koko porukan (5 ihmistä) voimin syömässä puuroa. Viis kelloista, viis hitaudesta! Tämä on parhautta! 

Vau, mikä burgeri!

Eilen oli viimeinen lomaspäivä ja siihen kuului muun muassa ulkoruokinta. Löysimme itsemme Konttiravintola Mortonista ja voi sanoa, että oli makujen sinfoniaa! Jos annoksesta jotakin huomautettavaa olisi, kohdistuisi se mielestäni liian tavallisiin sämpylöihin eli siitä ropisi pari miinuspisteitä. Plussia tuli ranskalaisista, dipistä, pihvistä, lisukkeista, paikasta ja palvelusta. Mennään joskus toistekin! 

Kävin myös pitkällä iltalenkillä (11,3 km). Maanantaina ei huvittanut, joten jäin mieluummin sohvannurkkaan sukankutimen kanssa. Eilen oli tosi hyvä fiilis koko lenkin ajan.

Lomasraportin saatte huomenna luettavaksi, kun näissä työaamuissa on jotenkin vähemmän kirjoitusaikaa… 

Ollaan varjossa!

Elokuu on varjokuukausi, jos mikä. Hyvin usein olen lomaillut lyhyesti tai pitemmästi juuri elokuussa, joten minulle se on tuttu myös rentoilukuukautena. Eli olen siis ollut varjossa, kun työn säteilyä ei ole ollut! - Tätä varjoilua on vielä pari päivää jäljellä ja sitten keskiviikkoaamuna palaan sähköpöydän ääreen.

Turussa oli taas kiva olla!

Sunnuntaina ajeltiin kotoseen muutamaksi päiväksi. Maanantai oli kirpparipäivä ja tiistai taidepäivä. Tiistaiaamuna hyvän aamupalan jälkeen käveltiin Wäinö Aaltosen museoon katsomaan Anu Pentikin näyttelyä. Näyttelyn nimi oli Alussa oli siemen ja se oli kaunis, hieno, koskettava, erilainen ja aito. Muutaman räpsyn sieltä nappasin ja näyttelyn lopuksi ostettiin muutama kortti ja kaunis pieni kulho.

Keskiviikkona eli eilen ajettiin takaisin keskiseen Suomeen. Välillä satoi vähän, välillä ei-vähän. Illalla saunottiin ja katsottiin elokuva Mieletön elokuu. Kotona oli hyvä olla ja lomanen jatkuu vielä keskiviikkoaamuun asti…

Lomasaamu, jes!

Tänä aamuna ei ole kiirettä minnekään, sillä nyt alkoi kahden viikon plus kahden päivän mittainen lomanen. Sängyssä oli kiva venyä ja vanua aamuyhdeksään asti. Lomasen alkamisen kunniaksi skippasin puuron ja valitsin sen sijaan viilin, voileivän ja kauramaitokahvin. (Tiedoksi Kakkoselle, että nyt mummu joi sen kauramaitopurkin loput.)

Aamupalan jälkeen aion linnoittautua sohvannurkkaan kirjan kanssa. Voisin tietysti lähteä lenkille, mutta pidän lötköpäivän - ainakin iltapuolelle asti. Eilen illalla käveltiin yhdeksän kilometrin lenkki ja sain 1600 kilometriä tälle vuodelle tilastoon. Päivää kohti laskettuna se on reilu seitsemän kilometriä, joten olen hyvin tyytyväinen. Ja kunnianhimoinen. Ai, eihän sitä olisi saanut sanoa…

Reissu on tehty!

Vapunaatonaattona suunnattiin auton nokka ja omat nenämme kohti Turkua. Olin varannut itselleni töistä kuuden vuorokauden vapaan ja olin käynyt kotosessa viimeksi syyskuussa, joten ikävä oli suuri/stor. Kotonen oli juuri niin ihana kuin mitä muistin ja säät suosivat! Käveltiin pitkähköjä lenkkejä (kaikkiaan reilut kolmekymmentä kilometriä), käytiin parilla kirpparilla ja ihasteltiin kevättä. Eilen puolenpäivän maissa lähdettiin ajamaan takaisin keskiseen Suomeen.  Etkoäitienpäivälahjakin ostettiin jo ja eilen illalla se oli ensimmäisellä koekävelylenkillä vaatteena - se kun on takki genreltään. Ja keltainen väriltään. 

 

Olen helppo, mutta toisaalta tosi vaikea

Wappuwapaata on vielä su, ma ja ti jäljellä. On ollut rentouttavaa ja odotettua... Paljon kävelyä, hyvää ruokaa, rauhallisia yöunia, lukemista, päiväunia ja oleilua. Ei sen kummempaa ja silti juuri sellaista, josta olen haaveillut. Olen loppujen lopuksi aika helppo, vaikka toisaalta olen tosi vaikea. Ristiriitaista, mutta totta. Lähipiiri tuntee minut onneksi hyvin... 

 

Olo on kuin patsaalla

Tämän lomaspätkän viimeinen aamu on menossa ja hitaalla linjalla jatketaan. Aamupuuro on vasta lusikoitu ja kello on puoli kymmenen. Lomanen on ollut ihana, pitkä (alkoi 24.2. klo 17) ja tapahtumarikas. Saatiin pitää tamperelaisrakkaita täällä monta päivää. Luin muutaman kirjan, tein muutaman kävelylenkin, leivoin pullaa ja sämpylöitä, tein perunarieskoja, nukuin pitkään aina aamuisin ja vetäisin päiväuniakin parina päivänä.

Olo on kuin kuvan patsaalla. Olen tyytyväinen, hyvinvoiva ja onnellinen. 

Hiljaisessa talossa

Eilen aamupäivällä lomasen mummuiluosio päättyi, kun Mies lähti viemään Ykköstä, Kuopusta ja Vävyä Tampereelle. Minä laitoin pyykkikoneen pyörimään ja nukuin päiväunet iltapäivällä. Mies jatkoi matkaansa vielä kotoseen - käy katsomassa, että siellä on kaikki kunnossa, kun viime käynnistä on jo useampi kuukausi. Kunnossa oli, viestitti ja minä lähetin tällaisen kuvan, kun viiden ja kuuden välillä taivaalta tuli jotakin ripettä. 

Heräsin vartin yli kahdeksan hiljaisessa talossa. En ole ollut marraskuun jälkeen yötä yksikseni. Nukuin kyllä hyvin, mutta heräsin monta kertaa. Pyykkikoneen ääneen en herännyt, kun ovia ja matkaa oli koneeseen. Se oli tehnyt ajastetun urakkansa jo aamuviiteen mennessä.

Kaksikymmentäkuusi tuntia kävelyä ja sinisiä ajatuksia

Lomanen oli yllättävän pitkä, vaikka allakan mukaan se kesti vain kaksi viikkoa ja sitä edelsi neljä vapaapäivää. Lomaseen kuului elokuvia (tämän hetken suosikki on Beck, joten monena iltana viikossa ollaan oltu iltayhdeksältä katsomisvalmiudessa - ja siihen mennessä on siis pitänyt tehdä lenkki ja/tai saunoa) ja hitaita aamuja. Lomasella ehdin lukea aika monta kirjaa. Ja tietysti oli aikaa liikkua. Kahden viikon aikana kävelin 155,2 kilometriä. Tunneissa se tekee kaksikymmentäkuusi. 

Hyvä ja onnistunut lomanen on takana. Oli mahdollisuus tuijotella taivaalle, ajatella sinisiä ajatuksia sekä nauttia hyvästä ruoasta ja juoda pari kertaa pari lasillista viiniä. Tehtiin yksi reissu Tuuriin ja toinen Kuopioon ja Jyväskylässä käytiin kerran - muuten oltiin kotimaisemissa. 

Onnellisuutta viisi vuotta sitten ja edelleen!

Tänään onnittelen Esikoista ja Miniää, joilla on puuhääpäivä. Viisi vuotta sitten meillä kaikilla oli jännittävä, ihana, aurinkoinen ja onnellinen päivä Tampereella... 

Tänään on viimeinen lomaspäivä tällä erää. Eilen vähän kyllä etkoilin ja kävin kaksissa virsikirjatöissä surun ja ilon merkeissä. Mutta sitä ei nyt lasketa, kun aikaa kului vain muutama tunti...

Huomenna teen analyysin lomasesta. Pienenä sniikpiikkinä voin kertoa, että on liikuttu ja katsottu elokuvia ja luettu kirjoja. Hyvän lomasen aineksia on siis kertynyt elämysvakkaan. Niistä tarkemmin huomenna...