Valoa ja onnea!

Marraskuu alkaa olla selätetty ja tällä kertaa se sujui ihmeen hyvin. Syynsä on ollut lumella, joka on tuonut valoa aamuihin, päiviin ja iltoihin kiitettävästi. Vuosikymmenien mittaan kun on ollut niin pimeitä marraskuita, että olisi tehnyt mieli mennä nukkumaan Pyrynpäivänä ja herätä vasta Anteronpäivän iltana…

Nimipäiväonnea meidän klaanin toisnimianteroille ja kolmansinimianterolle sekä isoveliantille! Syntymäpäiväonnea Vävylle ja Annina-ystävälle! 

Millä aamu alkaa?

Meikäläisen/meikämandoliinin aamu alkaa a-kirjaimella. Sen lisäksi aamu alkaa kahvilla ja voileipäparilla (en ehtinyt kuvata, kun oli niin kova nälkä!) ja purkillisella viiliä, joka sai niskaansa jäisiä mustikoita ja joka pääsi kuvaan. Lisäksi aamu alkaa ylenpalttisella h-i-t-a-u-d-e-l-l-a, kun ei ole kiirettä mihinkään. Ihanaa! 

Muumimamman vinkki

En ole oikein koskaan pitänyt muumeista. Tai siis Pikku Myy ja Nuuskamuikkunen ovat ihan jees, mutta ne valkoiset isot hahmot ovat jotenkin kummallisia ja hieman pelottavia. Lehtileikelaatikosta löysin Muumimamman viisauden, jota en ole itse koskaan käyttänyt sellaisenaan. Myönnän ”siivonneeni” joskus vaatekasoja vaatehuoneeseen, mutta tiskivinkki taitaa jäädä kokeilematta…

Sain summaksi 1064!

No huh! Eilen sitten pidin sen talkoopäivän. Kuuntelin Jouluradiota ja leivoin pikkusydämiä, pikkutähtiä, pikkukukkia ja pikkutyyppejä. Tietysti pidin peltikerrallaankirjanpitoa ja loppusumma oli 1064. Aikaa kului neljä tuntia, välillä oli kolmen vartin ruokatauko. Illalla pakkasin piparit kolmeen rasiaan ja tänään vien ne seurakunnan keittiölle odottamaan kaikkia adventti- ja joulukahvijuhlia.

 

Kylttilästä huomenta!

Laurila on meidän ja kylttien asuinsija. Jos ei talolla olisi ennestään entisen isännän nimeä, voisi se meidän hoteissa hyvinkin olla Kylttilä. Suurin osa on englanninkielisiä, koska enimmäkseen niitä on tarjolla kaupoissa ja kirppareilla. 

Tämä aamu alkoi pakkasella (melkein kaksikymmentä astetta!) ja hyvällä aamupalalla. Seuraavaksi on vuorossa yksityiset talkoot, kun seurakunnassa tarvitaan piparkakkuja. Omistan siis talkootyölle tämän sunnuntaipäivän.

Kahviseuraa

Minulla on tapana juoda iltaruoan jälkeen jälkiruokakahvit. Useimmiten kahvin kanssa on joku pikkumakea eli pikkuleipä tai suklaapala. Lasipurkin pohjalla oli vielä muutama kaneliässä, joten sellainen pääsi tällä kertaa kahviseuraksi.

Eilen kahvin jälkeen aloitin tuon kirjan lukemisen. Saa nähdä, onko se samanlainen kuin elokuvana. Odotukset on korkealla!

Ihan ite!

Meillä syödään aika usein pinaattilättyjä, niitä Atrian äitien tekemiä. Eilen oli kuitenkin aikaa ja intoa tehdä ihan ite alusta lähtien taikina tuorepinaatista, maidosta, kananmunista, vehnäjauhoista, voisulasta, sokerista ja suolasta. Taikinan teossa ei mennyt kauan, mutta paistamisessa meni tunti… Vaivannäkö onneksi palkittiin, sillä ne olivat ihan superhyviä! Ilmankos ohjeen nimi oli Maailman parhaat pinaattiletut. Teen toisenkin kerran, lupaan. 

Lunta, lunta, lunta vain

Viime yö toi mukanaan lunta ja Miehen. Takapihan maisema on entistäkin kauniimpi ja kahden on huomattavasti rattoisampaa. Luvassa on kuulemma pakkaspäiviä tämän päivän jälkeen, joten maisema taitaa pysyä kuvauksellisena. 

 

Hajatuksia 32

Näinä päivinä kaikki extravalo on tarpeen. Päiväsydän on sen verran lyhyt, että hämäränhyssy alkaa aina vaan aiemmin. Kroonisina kausivaloina toimii Laurilassa lukuisat pöytälamput.

En ole vaikuttaja, siksi meillä on jouluun vielä matkaa. 

Paratiisia hitaassa aamussa

Hidastakin hitaampi aamu. Mies lähti aamujunalla Kotoseen ja minä jäin nukkumaan. Heräsin vasta yhdeksän korvilla ja nyt on aamupalan aika. Astioiksi hakeutuivat kuin itsestään Paratiisit, jotka on kuin tehty marraskuun hämärille ajoille. Tarjotin kulkeutui olkkarin pöydälle, niin kuin usein käy yksinäni. Ja ei muuta kuin syömään! 

Jokaisella lapsella on oikeus hyvinvointiin

Tänään on Lapsen oikeuksien päivää. Kuvaan halusi päästä Lirttana Lättänä. Se sai nimensä ihan puskista, kun pikkupojista nuorempi eli siis Kakkonen leikki sorminukeilla ja löysi sukeltajan, balettitanssijan, palomiehen ja joulupukin ja muiden hahmojen lisäksi myös papin. Nukelle pidettiin ristiäiset. Mielestäni nimestä tuli ikimuistettava, johon kaikkien oli/on tyytyminen.

 

Lähes sankari siis itsekin

Hyvää Liisanpäivää! Olen Liisa Marian tytär ja Liisa Tarleenan äiti. (Edu Kettusta lainaten: Lähes sankari siis itsekin.) Molemmat meidän Liisat ovat olleet kädet kyynärpäitään myöten savessa. Ensimmäinen piti yhden näyttelyn, toinen on ehtinyt jo monta. Olen ylpeä molemmista.

Pikkuoranssit voittivat suklaan!

Pikkuoranssien aika on juuri nyt. Ne muistuvat mieleen (ja sittemmin kieleen) huomattavasti paremmin pöydältä kuin jääkaapista. Tästä siis opimme sen, että hedelmien pitää olla esillä. Pikkuoranssien vieressä on astia, jossa on suklaata. Eilen illalla otin jälkiruokakahvin kanssa siitä yhden palan, mutta myöhemmin illalla oranssit voittivat! Edelleenkään en usko kieltoihin enkä spartalaisuuteen. Kyllä keho tietää, jos siihen luotetaan…

Jk. Meillä on tänään vuosipäivä. Neljäkymmentäyksi vuotta sitten tavattiin ja alettiin olla yhdessä tositarkoituksella. Matka jatkuu edelleen…

Esine, jota en enää hilloa

Tässä iässä (64) olen oppinut sen, että astiat ja esineet on tarkoitettu käyttöön, ei kaappiin hillottaviksi. Esimerkkinä opitusta toimii tuo Marimekon leikkuulauta, jonka ostin muutama vuosi sitten jostakin outlet -myymälästä ja jota varjelin ja joka vaan hengaili toisten kaltaistensa kanssa keittiössä tekemättä mitään hyödyllistä. Sitten yhtäkkiä tajusin, että sehän on kaunis kuin mikä ja mieluusti tarjoilee pöydässä voirasiaa, juustoa, mitämilloinkin. Sen verran olen kuitenkin tarkka, etten leikkaa sen päällä, vaikka se leikkuulauta onkin. 

Uusi parkkipaikka

Eilen aamupäivällä kyllästyin. Melkein totaalisesti. Periaatteessa kaikki kaukosäätimet majailevat isossa keltaisessa kulpissa, mutta useimmiten kaksi enitenkäytettyä harhailevat olkkarin pöydällä. Eivät harhaile enää! Hain nuottikaapin päältä tuon kauniin astian ja tein siitä uuden parkkipaikan. Seuraan nyt mielenkiinnolla, toimiiko se. 

Kotonen 10 vee!

Tänään on Kotosen hankkimisen juhlapäivä. Tasan kymmenen vuotta sitten kirjoitettiin kauppakirjat ja se on ollut siitä lähtien meidän. Kotosesta on ollut iloa ja hyötyä kaikille ja totta on se, että kun matkustaa sinne ja astuu sisään, on aivan kuin jossakin muussa maailmassa. Kaupungissa, jossa keskiaika tulee vastaan kävelylenkeillä ja kaupunkihaahuilussa.

 

Pitäisikö ottaa käyttöön?

Laurilan residenssissä on uutta ja vanhaa, sinistä ja lainattua/saatua, koriste- ja käyttöesineitä yllin kyllin. Historian havinaa astiakaapin päällä niin kuin nämä ruotsinkieliset luumuarabiat. Koristeena/kaunisteena ovat olleet, mutta voisivat toki päästä ihan oikeaan käyttöönkin. Ehkä joskus! 

Erilaisia lahjoja

Lahjoin eilistä isäsankaria kortilla, jossa oli lupaus hyvästä aamupalasta maanantaina eli tänään. Heräsin sitten vartin yli seitsemän paistamaan croissantteja ja keittämään kananmunia. Katoin pöydän kauniisti ja laitoin siihen kaikenlaista pientä syötävää ja mietin tarkasti astiavalinnat. 

Voi olla, että tällä viikolla tulee lunastettavaksi kortin toinen lupaus ja se on hyvät kahvit isommassa lähikaupungissa. Meillä on vakiintunut tapa valita kakkupalahyllystä kaksi erilaista herkkua ja sitten syödä ne puoliksi. 

Kolmannella lupauksella ei ole määrärajaa. Se on kävelyseura milloin ja kuinka usein tahansa. Vaikka keskellä yötä kuutamolla. 

Mielenkiintoisten ja hyvien tyyppien isänpäivä

Hyvää isänpäivää! Kuvan lapsien (Esikoinen ja Kuopus) isäksi onnistuin bongaamaan tosi mielenkiintoisen ja hyvän tyypin. Olenkin viihtynyt hänen seurassaan yli neljäkymmentä vuotta. Siinä sivussa lapset ovat kasvaneet ja saaneet omat perheet.

Oma isäni oli myös mielenkiintoinen ja hyvä tyyppi. Musikaalinen, huumorintajuinen ja suora.

Vävy ehätti ensimmäisenä isäksi. Esikoinen seuraavana. Molemmat ovat mielenkiintoisia ja hyviä tyyppejä. Miten ihmeessä olen onnistunut haalimaan ympärilleni moisia noin monta…

Se on tehty!

Eli torstaina sain täyteen tämän vuoden kävelytavoitteen (2750 km). Jes! Ja otsikon vastaisesti olin alkuvuonna kyllä tosi skeptinen, kun kelit olivat mitä olivat ja ei huvittanut liukastella (vaikka on icebugit) ja liikunta oli melkein kokonaan vain spinningpyörän polkemista. Kävelyä kertyi tammikuun alusta maaliskuun loppuun asti vain murto-osa tavoitteesta eli 140,7 km. Mutta kevään myötä lenkit pitenivät ja niiden määrä nousi. Ja totesin taas kerran, että kyllä kävely on se minun juttuni ja lajini.

Joku kysyikin minulta, aionko enää loppuvuoden aikana kävellä, kun kerran tavoite on saavutettu. Totta kai kävelen ja askelmittari kulkee lenkillä mukana, mutta nyt kaikki kertyvät kilometrit ovat vainkilometrejä. Ehkä hyräilen kävellessäni: Vielä on vuotta jäljellä, vielä kuluu joitakin kenkiä…

Jk. Kuva oli apteekkilehdestä ja siinä kaima kertoi borrelioosistaan. Kiitos ja anteeksi kuvan erilaisesta käytöstä! 

Kolmekymmentä vuotta sitten tuli suru

Tänään tulee kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta siitä, kun äitini kuoli. Vuodet ja vuosikymmenet ovat kuluneet, suru on muuttanut muotoaan jo monta kertaa. Yhä kaipaan äitiä. Haluaisin tutustuttaa hänet Ykköseen ja Kakkoseen, Vävyyn ja Miniään. Haluaisin kertoa hänelle, mitä Esikoisesta ja Kuopuksesta on tullut. Haluaisin sanoa, että kaikki on hyvin.

Vasen vai oikea?

Hain eilen kirjastosta kaksi kirjaa. Toisen olin varannut, toinen oli herätelainaus. Selvyyden vuoksi (ja spekuloinnin välttämiseksi) sanottakoon, että oikeampuolinen oli harkittu varaus. En kuitenkaan päässyt vielä kummankaan pariin, kun Rosemaryn painajainen on vasta raskauden alkuvaiheissa. Oletan, että lapsi syntyy tämän illan aikana…

Mistä aita on matalin

Aina välillä kokataan ruokia pitkään eli pilputaan, sekoitetaan, hienonnetaan ja haudutetaan. Sitten taas välillä mennään sieltä, mistä aita on matalin tai sitä ei ole nimeksikään. Eilen oli sen aitakerran vuoro. Tomaattikeittoa valmiista paseerauspurkista. Sillä aikaa kun keitto valmistui, paahdoin pannulla kurpisansiemeniä ja auringonkukansiemeniä. Kun keitto kauhottiin lautasille, avasin raejuustopurkin ja sipulirouhepurkin. Voileivän ja maitolasin kanssa ihan kelpo ruoka. Jälkiruokana oli kermaviiliä puolukoilla.

Jk. Keltainen on minun annokseni. Vain siinä on sipulirouhetta.

Kivet puhuttelevat

Pidän kivistä. Meillä on kiviä pihassa luomusti, muutama kivikaupasta ostettu ja sitten niitä isoja siirrettyjä ihan tositarkoituksella. Muistanpahan sen kerran, kun meillä kaivettiin pihaa vesijohdon takia ja sieltä nousi upeita möhkäleitä. Kaivurimies ihmetteli, kun me pyydettiin siirtämään kiviä paremmalle paikalle etupihalle - kuulemma niistä yleensä halutaan eroon. Kiltisti siirteli ja kysyi, onko nyt hyvä. Oli hyvä ja on edelleen. 

På svenska

Hyvää ruotsalaisuuden päivää! Glad Svenska dagen! 

Olen aina pitänyt ruotsin kielestä. Se oli kouluaikana jotenkin helppoa ja aikuisena olen aina silloin tällöin lukenut lehtiä ja pokkareita på svenska. Lasten ollessa pieniä käytimme ns. salakielenä ruotsia pitempään kuin englantia. Nykyäänkin meillä voidaan illalla todeta, että kohta on bastu lämmin. Yleensä se on sitä joka ilta. Varje kväll.

Rakkaita muistoja

Eilen oli pyhäinpäivä ja mielissämme olivat ne, joista meillä on rakkaita muistoja. Laurilassa paloi illalla kynttilä tuossa valkoisessa talossa. Virsikirjatöiden puolesta olen ollut läsnä monissa hautajaisissa, mutta en ole silti tottunut kuolemaan. Omien vanhempien ja muiden läheisten kohdalla olen ollut ihan noviisi ja täystumpelo.

 

Yllätys!

Mies tuli Kotosesta. Aika monta kertaa olen leiponut niin, että tulokahvilla on pullaa tai piirakkaa tai sämpylöitä. Nyt päätin kuitenkin paistaa lättyjä. Löysin pari päivää sitten tuon kyltin, jonka olen joskus ostanut kirpparilta. Nyt se pääsi käyttöön. Pähkäilin ensin vähän aikaa sille hyvää paikkaa ja ulko-oven ripa oli paras ja näkyvin. 

Sitten alkoi lättytehdas toimia. Taikinaan pääsi puolikas purkki rahkaa, puristus ikääntyneestä sitruunasta, maitoa, kaksi kananmunaa, vähän sokeria, ripaus suolaa, jauhoja ja nökäre voita. Paistaminen sujui pienellä blinipannulla (tai sentapaisella) ja voilla. 

Nämä odottivat Miestä keittiössä. Yllätys onnistui täydellisesti! Pieni vaiva, hyvä mieli.

Päivällisen vuoro päästä parrasvaloihin!

Aamupala on yleensä se, joka pääsee parrasvaloihin. Eilen oli kuitenkin päivällisen vuoro loistaa.  Pinaattikeitto (valmisversiona tai itsetehtynä) on ruoka, jota voisin syödä joka päivä. Niin eilenkin. Keitin sille kaveriksi kaksi kananmunaa ja ripottelin vielä seuraksi ison keon suippopaprikaa. Kaupasta toin tuon keiton lisäksi pari pientä piirakkaa. Ruokajuoma ja jälkiruokahedelmät oli omasta jääkaapista. Annos oli kaunis ja ennen kaikkea tosi hyvä. 

Ottamuksia 143

Aika paljon lumensulamisuskoa tarvitaan, jos luullaan, että muutama lauha päivä sulattaisi tuon kaiken… Eilen kävin iltapäivällä lumilenkillä ja huomasin, että joitakin teitä oli aurattu ja joitakin ei niinkään. En nyt ihan sentään kahlannut lumessa, mutta vähän sinne päin. Voin sanoa, että raskasta oli kulkea, vaikka lenkillä ei ollut pituutta kuin 6,8 km. 

Ottamus on räpsäisty kuistilta äsken villasukkaisena ja raitayöpaitaisena. 

Hitaan aamun tarjotin

Marraskuun ensimmäinen ja elämäni vaikka-kuinka-mones-hidas-aamu. Mies oli lähtenyt aamuvarhain Kotoseen kastelemaan kukkia (jotakin lautasen kilinää kuulin unen läpi) ja vietän laatuaikaa. Nukuin melkein yhdeksään ja vasta nyt puoli kymmenen tienoilla on hitaan aamupalan vuoro. (Tällä kuitataan sitten myös lounas ja seuraava ateria onkin joku välipala.)

Aion lukea ja käydä lumikävelyillä. Ei sen kummempaa.