Uusi kaunis pari!

Maaliskuussa onnistuin löytämään paikalliselta kirpparilta kahdeksan euron hintaan tuon vasemmanpuoleisen mukin. Ostin sen itselleni rautainfuusiopalkinnoksi, koska olin sinne menossa kirpparikäynnin jälkeen. No, matkalla Kotoseen pysähdyttiin Ideaparkissa ja siellä piipahdan yleensä aina Marimekon outlet -myymälässä (ja vessassa). Siellä oli kaikkea ihanaa niin kuin aina muulloinkin ja näin kauniin astiasetin, jossa oli tuo vihreä muki, vihreä kulho (0,5 l) ja vaaleanpunainen lautanen (12x15). Hintaa mukilla oli tietysti myymälässä enemmän kuin kirpparilla, mutta en voinut vastustaa kiusausta… Tosin, en ostanut sitä menomatkalla torstaina, vaan paluumatkalla sunnuntaina. Sen verran jätin harkinta-aikaa! - Nyt on kummallakin isot kauniit mukit. Niistä maistuu tee hyvältä. Kahvista nyt puhumattakaan…

Mitä oikeastaan tapahtui?

Kirpparilla huomasin tällaisen mukin ja ajatukset alkoivat saman tien vilistää… Miksi muki oli päätynyt kirpparille? Oliko ystävyys kuitenkin katkennut? Oliko mukikiintiö tullut yhtäkkiä täyteen? Vaihdettiinko kaikki ruokailu- ja juomailuastiat heti kerralla uusiin? 

Positiivistahan asiassa on se, että muki tuotiin kierrätykseen eikä sitä suutuspäissä viskottu sirpalekuntoon. Joku sen kuitenkin ostaa itselleen - ehkä sellainen, jolla ei ole yhtään ystävää ja joka voi nyt näyttää muillekin, että on ainakin yksi!

Kahdenkymmenen sentin Maija

Eilen kävin yhdellä kirpparilla. Löysin sieltä kauniin kahvikupin, jonka tunnistin heti Arabian Maijaksi. Hintaa kupilla oli kaksikymmentä senttiä. Lautasta ei ollut, mutta en sitä tarvinnutkaan. Tiesin heti, että kuppi pääsee keväällä Laurilan kahvipuuhun! Hullua, mutta mielenkiintoista. Hullua, mutta harkittua. Hullua, mutta hauskaa!

Pakkasta ulkona ja sisällä

Pakkasta oli aamulla varhain paria vaille kolmekymmentä astetta. Ilmari Kiantoa lainaten: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!  Ilmeisesti huippu taisi olla tässä, mikäli Forecan täteihin ja Ilmalaitoksen setiin on uskomista.

Päiväkahville Mies oli valinnut todella sopivat kahvikupit, sillä niiden nimi on Pakkanen. 

 

Paratiisiaamupala

Pitkästä aikaa hidas sinkkuaamupala. Hitaita aamuja meillä toki on ollut, mutta enimmäkseen kaksin tai isommalla porukalla. Mies lähti kukkienkastelureissulle Kotoseen ja minä jäin Laurilaan talonnaiseksi. Sain eilen päivällä tyhjennettyä viimeisetkin hyllyt nuottikaapista ja tänään aion pinota nuottikirjat yms takaisin kaappiin. Luulen, että se pysyy nyt huomattavasti paremmin järjestyksessä!

Aamupalatarjottimelle valikoitui lempiastioita ja -asioita. Tästä on hyvä aloittaa tämä maanantai!

Onnellinen ryhmäkuva

Siivosin keittiön vihreän kaapin yläosan, kun Mies oli Kotosessa käymässä. Hieman muuttelin astiajärjestystä toimivammaksi. Hylly kerrallaan tyhjensin sisällön keittiön pöydälle. Nämä pikkukulhot näyttivät niin onnellisilta ryhmänä, että otin niistä kuvan.

Tammikuussa mainitsin, että kaksitoista on juuri sopiva määrä. Kolmetoistakin on. Tuon sinikukkaisen sain Kuopukselta taannoin ja se odotti kesällä Kotosen hyllyssä pääsyä kaltaistensa joukkoon.

Astiakaapissa on villiä menoa!

Olen aina ollut astiaihminen, mutta omalla twistillä. Matalia lautasia meillä on melkeinpä vain yhtä ja samaa valkoista, mutta syvien lautasten puolella meno on mennyt tosi villiksi. Pari ihan samaa väriä, mutta suurimmaksi osaksi kaikki erilaisia. Arkikattauskin kahdelle näyttää kauniilta, kun pöydässä on erivärilautaset. Violetti on talouden uusin tulokas ja kotiutui meille maanantaina. 

Kuva riitti, en ostanut

Ennen tuli kirppareilta haalittua yhtä sun toista ja melkein mitä vaan. Nykyään rima on aika korkealla ja monesti kuva riittää! Niin eilenkin. Aioin ottaa ensin kuvan yhdestä kulhosta, mutta huomasin tekstiä olevan sen verran leveästi, etten onnistuisi. No, laitoin kaksi kulhoa vierekkäin ja mallasin yhteistekstin näkymään. Kuva riitti, en ostanut. 

Hyvää Muumin päivää!

Tänään on Muumin päivä ja sitä voi kuulemma viettää ihan omintakeisella tavalla. Minä aloitin vieton jo eilen ja ostin kirpparilta vitosella kauniin pienen rahapussin. Siihen mahtuu sopivasti pari korttia ja kolikoita.

Tänään tein huomion, että asiat on vielä suhteellisen hyvin. Kauppakeskuksessa puoli kymmenen maissa seisoi toistasataa ihmistä jonossa. Kyse ei ollut ämpäreistä, vaan Muumin päivän mukeista. Liike aukesi kymmeneltä ja näytti siltä, että monet olivat seisseet jonossa jo pitkään. Yhden ainakin näin kutovan ja muutama joi kahvia. Kävelin ohitse ja anteeksi vaan, mutta minua nauratti. 

Jk. Meillä on muutama vanha muumimuki ja minulla on useampikin muumivaate. En ole siis muumivastainen ollenkaan.

Mitä tässä tapahtuu?

Kuva-arkistosta löytyi hyvin erikoinen kuva neljän vuoden (ja yhden päivän) takaa. Ensin ihmettelin tuota asettelua, mutta sitten muistin tilanteen. Olimme parhaillaan juomassa Liisan ja Erkin 66-vuotishääpäiväkahveja ja pöytään oli katettu vanhat Arabian Selmat eli häälahja-astiasto yhtä monen vuoden takaa ja siihen kuuluu enää asetit, kermakko, sokerikko ja pullavati. Kahvikupit piti etsiä nykyvarastosta. Kesken kahvinjuontia halusin ehdottomasti tietää, mikä kuppien nimi on, kun se jäi katsomatta ennen kattamista. No, Mies kohotti kuppiaan, jotta pääsin ottamaan kuvan. Miten sattuikaan, kun nimi oli Onni… - Eilen oli päivä, jolloin hääpäivä olisi ollut nimeltään rautahäät. Sekä morsian että sulhanen eli vanhempani kuolivat jo 90-luvulla, mutta muistoja ja astioita on vielä jäljellä.

Muistutusmuki

Olen yrittänyt olla hetkeentarttuja eli carppaaja. Välillä onnistun siinä hyvin, välillä taas en ollenkaan. Kotosessa juon mieluusti kahvini tai teeni tuosta mukista, jossa lukee kaksi tekstiä. Toinen on Rakastu arkeen ja toinen sitten tuo teen yläpuolella näkyvä. Eli teksti muistuttaa, jos en satu muistamaan…

Jk. Kuvanottohetkellä mukissa oli Clipperin Zen again -yrttihauduketta. Sopii hyvin iltajuomaksi.

Teetä kauniista kupista

Aamulla ja päivällä on pakko (tai halu tai tapa tai tarve tai mikälie) saada kahvia. Iltaisin myös aina joskus, mutta harvemmin. Iltaan kuuluu ennemmin tee. Kupillinen tai monta. Eilen illalla join monta, koska kuppi oli näin kaunis.

Nautin!

Tähän sunnuntaiaamuun kuului hieman enemmän kahvia kuin tavisaamuina. Lisäksi leipää, juustoa, kurkkua, jogurttia, mysliä ja kananmuna. Tuo kahvimuki on melkein lempimukini, kun se on riittävän suuri, se on tavallaan nimikkotuote (Rakastu arkeen.) ja tuo kulloisenkin juoman yläpuoliteksti muistuttaa lempeästi hyvin tärkeästä asiasta. Tottavie olen kyllä nauttinutkin tästä ns. lomaviikosta. Ihan täpöllä!

Auringonkukka tapasi Aatamin

Marraskuussa kirpparilta löytämäni Auringonkukka-teekuppi oli siitä asti lautasta vailla ja astiakaapistahan sille löytyi eilen just sopiva pari Arabian Aatamista! Astiaihmisenä ilahduin tosi paljon tuosta yhdistelmästä ja nimi-ihmisenä myös siitä, että molemmat alkavat samalla kirjaimella. (Tosin kuppi on oikeasti Sunflower, mutta silti!)

Samanlaiset puurot!

Eilen ostin meille toisenkin neliskanttisen lasirasian, joten illalla sitten laitoin taas tuorepuurot kehiin. Meillähän on aamulla aikaa hauduttaa vaikka kuinka kauan puuroja, mutta jotenkin tuo kylmä puuro (tai siis hyvissä ajoin jääkaapista otettu) on aika kiva juttu. Puuroon tuli maustettua jogurttia, omppumehua, kaurahiutaleita, auringonkukansiemeniä, chiansiemeniä ja seesaminsiemeniä. Kaikki lusikalla sekaisin ja tasaiseksi, kansi päälle ja jääkaappiin. Tuunasin valmiit puurot aamulla vielä cashewpähkinöillä, mustaherukkasoseella ja banskuviipaleilla. Hyvää ja terveellistä! Lisäksi kahvia ja teetä, eilistä hävikkileipää ja hyvää juustoa. Päivä lähtee nyt hyvin käyntiin…

Kaunis jo itsenäänkin

Astioiden suhteen olen kaikkiruokainen. Enemmän tosin pidän vanhoista arabioista, rörstrandeista ja gävleistä, mutta vanha värillinen lasikin on kaunista. Kuvan vihreä purkki on Riihimäen Lasin Kotilasi-sarjaa ja sen on suunnitellut Hans Nyqvist 1980 -luvulla. Meillä purkki on säilönyt pääsiäismunia ja toiminut kukkavaasina. Tällä hetkellä siellä taitaa olla mynthoneita ja carmolispastilleja. Kaunis jo itsenäänkin ja kätevä käytössä.

Elegia muovisille leikkuulaudoille

Viime kvartaalilla poistimme Laurilasta kaikki muoviset taikina-astiat ja leikkuulaudat. Leipominen sujuu nykyään eri kokoisten teräskulhojen avulla ja kaikki leikkaaminen, silppuaminen ja pilppuaminen puisilla leikkuulaudoilla. Tällä kvartaalilla heitin Kotosen muoviset leikkuulaudat roskikseen ja tilalla on kaksi puista kollegaa. (Turun kassissa odottaa viemistä vielä kaksi lautaa. Kotoseen on myös hankittu iso teräskulho pataleipäprojekteihin.)

Jk. Kuva on Kotosesta, jossa nyt sitten leivän leikkaaminen onnistuu hyvin isolla ikealaisella alustalla.

Värejä ja kuvioita

Astiat on yksi heikkouteni. Vanhat ja uudet. Nuo kolme neljän kulhon tornin yksilöt on sellaisia, joita olen ostanut aina yksi kerrallaan eli uusien kuviomallien ilmestyessä markkinoille. Tusina on sopiva määrä, joten enää en niitä havittele lisää. Suorakaidelautasia voisin muutaman hankkia, jos satun löytämään outletista joskus. Arabian purkeista olen yhdet antanut lapsille ennakkoperintönä, mutta omaan käyttönkin on - ja Kotosessa vielä kaksi lisää. - Värit ja kuviot on usein Laurilan kattauksen juju. Yllätyksellisyys on muutenkin se ilmiö, josta pidän. Ei, vaan jota rakastan!

 

Perhosvettä

Viikonloppuna uudistimme keittiön pöytäkattausta sen verran, että vettä tarjoamaan pääsi perhoskannu. Muutos oli pieni, mutta tervetullut. Tällä mennään nyt vähän aikaa eli muutama kymmenen litraa ainakin. Ehkä jopa hehtolitran verran! 

Aurinkoaamu

Nukuin pitkään ja yksin. Mies lähti eilen kukkienkastelureissulle Kotoseen. Perinteitä kunnioittaen valmistin sinkkuaamupalan ja valitsin aurinkoisia värejä sinisen lisäksi. Toinenkin perinne on: aamupalailen telkkarin ääressä.

Tälle päivälle ei ole muita suunnitelmia kuin lukeminen ja lenkki. Tätä voisi siis kutsua vaikkapa nimellä vapaapäivä.