Ison luvun metsästys

Eiliseen tuli kaksi kävelylenkkiä. Aamupäivällä kävelin hyötylenkin kauppaan ja takaisin. Illalla sitten lähdin pitemmälle hupilenkille. Olin laskenut tarkasti, mitä Isosta Luvusta vielä puuttuu ja kävelin just sen verran. Tänään sitten on liikuntavapaa. Ansaittu sellainen. 

Teuvopakkalat loppuivat ja jouduin tien reunalla etsimään uuden kaverin kävelyseuraksi. Valitsin Joel Lehtosen. Rakastunut rampa on nyt kävelykirjana. 

Jk. Vuoden tavoitteesta puuttuu enää kuusisataaviisikymmentä kilometriä. Oikeastaan aika vähän, kun aikaa on vielä neljä täyttä kuukautta.

Hajatuksia 19

Syksyn merkkejä alkaa olla viherlehdissä. Taitoin tuon oksan lumipallohortensiapensaasta muutama päivä sitten ja toin keittiön pöydälle pikkupikkumaljakkoon. On mielestäni kaunis.

Tälle päivälle on luvassa joko kaksi tai kolme kävelylenkkiä. Määrä riippuu saavutetuista kilometreistä. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan eli kerään tarpeeksi paljon, pidän huomenna ansaitun liikuntavapaaillan.

Teuvo sen tiesi!

Elokuuta on enää muutama päivä jäljellä. Kulunut viikonloppu oli hyvä ja erilainen. Perjantaina sain kylään kaksi työkaveria ja aika kului Kettulassa kuin siivilällä Lauantaina vietin yksikseni tuntikaupalla aikaa isommassa lähikaupungissa. Sunnuntaina Mies tuli lapsenvahtireissulta kotiin. 

Kävelykirja Teuvo Pakkalan Elsa loppui eilen. Illalla pyysin Miestä antamaan kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä Teuvo Pakkalan kaksi kirjaa ja etsin sieltä sitaatin, joka huvitti minua kävellessä suunnattomasti. Teuvo sen tiesi, kun hän kirjoitti: Heitä ainakin vähemmäksi kotityöt ja kule sen sijaan kävelemässä. Tätä ohjetta olen noudattanut…

Hitaan aamun hidas aamupala

Hidas aamu, mikäs muu. Heräsin kahdeksan jälkeen, mutta löhöilin vielä sängyssä pitkän aikaa. Kuuntelin radiosta aitoiskelmää ja avoimesta ikkunasta sadetta. Vasta nyt kymmeneltä on aamupalan vuoro. Mies on lapsenvahtireissulla Tampereella ja kotiutuu tänään puolenpäivän jälkeen. Suunnittelin kyllä tälle päivälle kävelylenkkiä ja/tai -lenkkejä, mutta sade voi sotkea suunnitelmat. Seuraan Forecan tätien viestejä ja käyn aina välillä kuistilla kuikuilemassa. 

Hyvä resepti!

Kasvimaa on tuottanut kesäkurpitsasatoa kiitettävästi. Torstaina hain venähtäneen yksilön, kun meillä on yleensä syöty ne huomattavasti pienempinä versioina. No, nyt sitten päätin tehdä meille kesäkurpitsafetapihvejä. Raastimella kurpitsa karkeaksi raasteeksi, sitten raaste siivilään valumaan ja vielä painelin sitä isolla lusikalla, jotta sain nestettä pois. Sekoitin raasteeseen kaksi kananmunaa, murustelin paketillisen fetaa, lisäsin muutaman ruokalusikallisen vehnäjauhoja, mustapippuria, hivenen suolaa ja kuivattua persiljaa. Paistoin pannulla öljyvoiseoksessa pieniä pihvejä ja oli superhyviä!

Jk. Valutetun nesteen kaadoin meille pieniin laseihin ja juotiin pois. Hyvät shotit! 

Suunnittelijat lenkillä

Eilen oli hyvä päivä. Klo 14 oli sovittu tapaamispaikka hautausmaan mäen alle. Siinä seisoa törötin ehkä minuutin odottamassa ja sitten kollegaystävä saapui. Lähdettiin kävelemään ja puitiin siinä samalla kaikkia mahdollisia ja mahdottomia asioita. Vauhti pysyi koko hyvänä, vaikka koko ajan puhuttiin. Kääntöpaikkana oli ns. Rakkauslukkosilta. Kävelin hänen kanssaan työpaikalle asti, jossa kävin juomassa ja lähdin sitten kotimatkalle. Kuvan askelkertymästä otin kotona. 

Suunniteltiin jo seuraavaa lenkkiä, jolle voisi ottaa eväät mukaan. Suunniteltiin kaikkea muutakin. Me nyt ollaan yleensä sellaisia suunnittelijoita…

Jk. Illalla kävin vielä lähilenkkisellä. Kuuntelin samalla Teuvo Pakkalan Elsaa. Ei hullumpaa tekstiä sekään. 

Kun minä unestani heräsin…

Kun illalla juo vihreää teetä, voi samasta mukista juoda aamukahvit. Tuo oli tämän torstaiaamun ensimmäinen järkevä ajatus. Heräsin ihan kesken unta ja siinä olin yhdellä tutulla kylässä ja minulle tarjottiin toistamiseen täytekakkua, josta kieltäydyin. Tuttava kysyi, onko meillä ketään kotona, joka söisi kakkua. Sanoin, että on siellä poika. Yhdessä arvelimme, että kyllä lukiolaispojalle kakku maistuu. Kylässä oli myös joku toinen, joka houkutteli minua lähtemään kanssaan kävelyretkelle jollekin mäelle. Sanoin, että olen jo aamulla kävellyt kuusi kilometriä ja en jaksa enempää.

Kakusta en tiedä, mutta tänään päivällä olen menossa yhden ystävän kanssa kävelylle. Hän ei ollut kuitenkaan se unessa esiintynyt. 

Aamuhämärissä

Eilen aamupäivällä saimme neljännet piikit. Terveysasemalla oli ruuhkaa ja maskillisia odottajia. Jälkioireet olivat samoja kuin ennenkin eli päänsärkyä, väsymystä ja vilunväristyksiä. Iltapäivällä olo alkoi olla jo melko normaali. Illalla mentiin kymmenen jälkeen nukkumaan ja neljältä ei enää riittänyt unta. Viiden paikkeilla luovutin ja hain tämän Oton latauksesta. Tilanne nyt: Mies nukkuu ja minä kirjoitan. On sadeaamu ja vielä hämärää. 

Kuvan teksti osuu ja uppoaa. Sen kun muistaisi, niin elämä sujuisi helpommin. 

 

Pieniä ja kauniita esineitä

Pienet ja kauniit esineet ilahduttavat mieltä, päivää ja elämää. Samoin tekevät isot ja kauniit. Tällä kertaa kuvassa on pienempiä versioita, joita meille on jostakin kulkeutunut. Jäljet johtavat kirpparille. Kolmikulmainen astia on yksinäänkin aina välillä käytössä. Viimeksi sai olla luumunkivien varikkona olohuoneen pöydällä. Siinäkin se toimi kiitettävästi. 

Ulkona syömässä

Lauantai-iltana ehdotin Miehelle, että seuraavan aamun aamupala syötäisiin Ramin töllillä. Ja niinpä aamulla pakattiin reppuun täytetyt sämpylät, keitetyt kananmunat sekä termospullollinen kahvia ja käveltiin tuo viitisen kilometriä syömään. Perillä oli hiljaista, rauhallista ja sunnuntaimaista. Aamupala maistui superhyvältä. Olipa mukava aloitus päivälle! 

Ottamuksia 128

Lämpöiset värit hiipivät Laurilaan. Kaitaliina löytyi 1,40 euron hintaan yhdeltä kirpparilta. Meille kummallekin tuli siitä heti mieleen alakoulun vohvelikangastyö. Tarjotin pysyy tuossa läpi vuoden, vaikka on väreiltään kesäinen. Lasinalusia kuljettavan siniveneen tilalle voisi harkita jotakin muuta, mutta olkoon nyt vielä…

Kesähullaannus

Lenkkitieni kulki eilen yhden pellon ohitse. Hermanni oli mukana Maiju Lassilan takia ja pääsi myös kuvaustöihin. Olen kesähullaantunut äänikirjoihin, mutta en kuuntele ihan mitä tahansa. Kelpuuttamiani kirjailijoita ovat olleet Maria Jotuni, Juhani Aho, Johannes Linnankoski ja nyt Maiju Lassila. Olen päässyt kuuntelijana mukaan perhetragediaan ja -draamaan useammalta kantilta. Nyt on vuorossa kosinta. 

Kasvimökistä muutama sananen ja tomaatti

Onnea on kasvimökki, josta voi hakea pikkupikkutomaatteja aamuherkuiksi. Keväällä ostimme tomaatintaimet (2) ja paprikantaimen (1), sillä mökki ja kasvusäkki on juuri sille triolle mitoitettu. Luulimme ostavamme punaisia, mutta kaikki osoittautuivatkin keltaisiksi. Tomaatteja on popsittu jo useamman kerran ja tänään taidan hakea ensimmäisen paprikan. Koko kasvimökki-idea tuli meille vähän puskista, kun ex-työkaveri myi muuton alta yhtä sun toista pihatavaraa. Tuo on meidän hyvin-vähän-vihreille peukaloille juuri sopivan pieni.

Jk. Voileivillä on levitteenä juureslevitettä, joka on ihanan väristä ja ihanan hyvää. 

Näistä se alkoi!

Minulla oli aikoinaan piano-oppilaita ja sain heiltä jouluiksi ja keväimin yhtä sun toista. Kerran sain yhdeltä oppilaalta matkatuomisina kettukorvikset ja siihen aikaan (2000-luvun alussa) minulla ei vielä ollut reikiä korvissa. Innostuin sitten laitattamaan ne ja minusta tuli korvisihminen. Välillä tapa oli kadoksissa monta vuotta, kunnes kolmisen vuotta sitten aloitin sen uudelleen. Minulla on asiallisia ja asiattomia, isoja ja pieniä sekä yksi- ja monivärisiä. Jos oikein laskin äsken, on minulla seitsemänkymmentäviisi paria…

Jk. Ja kotosessa taitaa olla kahdet tai kolmet. Korkeintaan neljät.

Kolmen räpsyn iltalenkki

 

Eilisen iltalenkille lähdin vasta kahdeksan jälkeen. Päivä oli ollut helteinen, joten arvelin kävelyn olevan kivempaa illan viileydessä. Kävelin ns. vanhan kirkon lenkin hieman typistettynä versiona. Salmensillalla pysähdyin parin räpsyn ajaksi. Vanhalla kirkolla kuvasin kirkkoa ja lampaita. Kaikkialla oli tyyntä ja rauhallista ja ilmassa hyvän yön odotusta.

Hidas aamu paras aamu

Tänään on vapaapäivä. Tällä hetkellä ei ole muita suunnitelmia kuin hiustenleikkuu kantapaikassa. Luulen kyllä, että käyn aamupäivälenkillä ja mahdollisesti myös iltalenkillä. Hitaan aamun puuroton aamupala on syöty. Mittarissa on jo nyt kaksikymmentä lämpöastetta, joten viisainta on lähteä kävelylle saman tien. Ehkä kuitenkin vaihdan yöpaidan lenkkivaatteisiin, ettei minua tieltä viedä hourujen hoitoon…

Jk. Keltainen väri pihakukissa ilahduttaa mieltä. Siksi. 

Ihan pihalla

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Pystyin olemaan lähtemättä lenkille eli jollakin tasolla tämä harrastukseni pysyy rajoissa. Haahuiltiin pihalla, juotiin pihakahvit ja iltaruoaksi syötiin Kettulassa vohveleita suolaisella ja makealla täytteellä. Mies paistoi vohvelit Kettulan terassilla, minä katoin pöydän ja keräsin uudet kukat vaasiin. Illalla saunottiin ja katsottiin Tappajahai. Tälläkin kertaa haille kävi lopussa huonosti. 

Rakkaudesta lajiin

Eilen oli se päivä, jolloin saavutin uuden henkilökohtaisen päivämatkakävelyennätyksen. Kävelin kolme lenkkiä, joiden yhteismatkaksi tuli 29,1 kilometriä. Aikaa kului kahta minuuttia vaille viisi tuntia. Kaikki oli kohdallaan aina kengännauhoja myöten. Kolmannella lenkillä tunsin yhtäkkiä huikaisevaa onnea ja iloa siitä, että olen löytänyt oman juttuni ja lajini. 

 

Vapaapäiviä ja virsikirjatyöpäiviä

 

Kahden virastotyöpäivän jälkeen oli kalenterissa kaksi typötyhjää vapaapäivää ja sitten kaksi virsikirjatyöpäivää. Tällä kertaa tämä lauantain virsikirjatyö on ilosävytteinen, kun iltapäivällä on luvassa häät. Sattuu olemaan tämän kesän ensimmäinen ja ainoa hääsoittelu minulla.  

Olin kaksi päivää yksikseni Laurilassa. Nukuin pitkään, katsoin telkkaria, kävin yhteensä neljä kertaa lenkillä, join yhden siiderin, luin.  Ihan jees, mutta silti oli ikävä sitä parasta kaveria, jonka kanssa voi diskuteerata milloin mistäkin…

Ottamuksia 127

Eiliseen vapaapäivään kuului kolme kävelylenkkiä. Iltakahdeksan jälkeen lähdin vielä viimeiselle ja se oli lähilenkki eli ihan vaan pikkutietä edestakaisin. Kesken kaiken huomasin, että kävelen tosi kaunista maisemaa ja nappasin Hermannilla pari kuvaa. Hermannilla on lenkkeilyssä muutenkin tärkeä rooli, kun se tarjoilee kävelykuuntelemista. Papin rouva loppui eilen ja tilalle tuli Juha. Juhani Aho on mieleeni! 

Ypöyksin kotosalla

Mies lähti eilen kukkienkastelureissulle/taiteidenyöreissulle kotoseen. Viime yön nukuin yksin ja nukuinkin kahdeksaan asti yhtä kyytiä ja tunnin verran lisää torkkumalla. Vasta nyt on siis aamupalan aika. Perinteiseen tyylin väsäsin kauniin kattauksen ihan itselleni. 

 

Pikkuhyvää

Iltaruoan jälkeen minulla on tapana juoda kahvit jälkiruoaksi. Eilen join kauramaidolla.. Kahvin kanssa teki mieli jotakin pikkuhyvää ja meillä sattui olemaan keittiönpöydällä sunnuntaina ostettu suklaapatukka. Avasin sen ja taittelin itselleni yhden palan. Se oli juuri sopivasti. Arki-iltaan tuli kesken kaiken juhla. 

Jk. Tänään on meidän klaanilla merkkipäivä, kun Ykkönen aloittaa koulun. Ajatelkaa, siitä pienestä pallerosta on kasvanut pitkäsäärikoululainen…

Liioittelujuhlan tuntua?

Kun kerran lähes-kaikesta on otettava räpsy, niin tästäkin kaupan ikkunan tekstistä… Syntymävuotenihan se on, mutta ehkä ilmassa on liioittelujuhlan tuntua, jos toteaisin palvelleeni jo siitä asti! Kuulemma kiikutin viemään isälle tohvelit, kun hän tuli toimistotyöstä kotiin, mutta se olisi tuona vuonna onnistunut vain ryömimällä tai korkeintaan konttaamalla. Seuraavana vuonna jo kävelemällä.

Niin tai näin, tuo teksti huvitti. Ja -vittaa. 

Taidesunnuntai

Eilen ajeltiin Mänttään. Gustafissa oli valokuvataiteilija Trish Morrisseyn näyttely. Göstassa taas useampikin näyttely (Andy Freeberg, Clare Woods, Rachel Kneebone) ja sinnekin ehdittiin. En ole muuta kuin eräänlainen tupakriitikko, joten en osaa analysoida enkä kertoa muuta kuin sen, että pidin aika monesta Morrisseyn työstä. Etanoista en.

Kierrosten päätteeksi vietiin Kuopus ja Ykkönen Vilppulan asemalle, syötiin autossa piknikeväät ja sitten odotettiin junaa. Ihan ajoissa se saapuikin ja vei mukanaan meidän kesäomat. Viikonloppu yhdessä oli touhukas, hauska ja iloisenihana. 

Kävelen äänikirjoja

Opin lukemaan nelivuotiaana ja sen jälkeen olen lukenut hyvin ahkerasti. Paperinen kirja se olla pitää, ajattelen ja e-kirjoja en ole harrastanut. Kevään ja kesän aikana kävelin kuunnelmia ja kun mieluiset alkoivat loppua, siirryin yhdistelmään kävely+musiikki. Nyt otin uudeksi vaihtoehdoksi äänikirjat ja sillä rajauksella, että kuuntelen sellaisia kirjoja, joita en ehkä koskaan paperisina lukisi. Seurana lenkeillä oli ensiksi Maria Jotuni ja Huojuva talo. Kävelin sen loppuun ja seuraava valinta oli Juhani Aho ja Papin rouva. Huojuvan talon lukijan äänestä pidin enemmän, mutta kyllä tämäkin menettelee. Kilometrejä karttuu, äänikirja etenee ja ehkä sivistynkin siinä samalla.

Jk. Nuo horsmat kuvasin yhdessä mäessä Huojuvassa talossa.

Sorateiden virtuoosit

Eilen oli taas Se Päivä, jolloin bensaa paloi ja autot mennä paukkuivat liki Laurilaa. Edelleenkään en ole ralli-ihminen, en todellakaan. Illalla tulin lenkiltä ja eipä ole ennen niin monia autoja tullut vastaan! Kyseessä oli siis paluuliikenne myöhemmältä erikoiskokeelta ja vastaan tuli kymmenittäin numerollisia ja numerottomia autoja. 

Toivottavasti makkaranmyynti lisukkeineen kannatti ja kaikki sujui hyvin. Siltikään en ymmärrä…

Hajatuksia 19

Tulevana sunnuntaina olen virsikirjatöissä vanhassa kirkossa. Eilinen lenkki ulottui jo förskottina sen pihalle ja räpsin kirkosta Hermannilla kuvia niin kuin turisti ainakin. Lampaiden lisäksi ei ollut muita kuin minä. Enkä minäkään kauan aikaa, kun oli kiire kotiin kesäomien luo ja saunaan. 

 

Ottamuksia 126

Tällä kauramaitokäyttöisellä ruohonleikkurilla on meillä ajelleet molemmat klaanin pojat. Hauskalta  se  näyttää pihalla aikuistaloudessakin! Muutama vuosi sitten leikkuri tuli kahden euron ulkolelukuorman mukana ja sen jälkeen on pihamaa ollut siistinä…

Osuva otsikko!

Ai että minua huvitti tuo otsikko, jonka löysin sunnuntaina vanhasta lehdestä… Huvitti ja osui oikeaan. Minulle nimittäin on käynyt juuri noin, kun tammikuussa -17 aloitin liikkumaan säännöllisesti. Keksin itseni liikkujana ja nyt on tilanne sellainen, että en enää osaisi elää liikkumatonta elämää.

Esimerkki eiliseltä. Aikomuksena oli kävellä 18,6 kilometriä, jotta saisin täyteen yhden haluamani luvun. No, lähdin aamulla lenkille ja lähdin päivällä lenkille ja lähdin vielä illallakin lenkille. Kilometrejä kertyi aikomani lisäksi viisi ylimääräistä. Oli tosi hyvä pössis ja mieli ja sää ja kengännauhatkin sopivalla kireydellä joka lenkillä. Uskallan sanoa jo ääneen, että minä rakastan kävelemistä! 

Kukkakimppuihminen

Olen kaunosielu, vaikka en pikkupiperryksistä niin pidäkään. Olen romantikko, vaikka en haluakaan lässytellä. Olen isojen ja pienten asioiden rakastaja. Tämän kesän aikana olen kerännyt kymmeniä ja taas kymmeniä kukkakimppuja. Mies nimitti minua pari päivää sitten kotikutoiseksi floristiksi ja tunnenkin olevani juuri sellainen. Jo kotikotona Keskipellossa minusta oli hauskaa kerätä kukkakimppuja kukkapenkkien ja ojanpientareiden antimista. Se tapa on jatkunut vuosikymmenien ajan. 

Hyvä(sti), heinäkuu!

Heinäkuu oli ja meni. Sen aikana luin seitsemän kirjaa ja kävelin vähän vähemmän kuin olin etukäteen aikonut. Kilometrejä kertyi kuitenkin 169,4.  Aloitin keittiöinventoinnin (ja jatkan sitä elokuussa). Vietin klaanin kanssa kivan viikon ja toisten kesäomien kanssa lisäksi vielä pitkän viikonlopun. Luin vanhoja lehtiä, katsoin tanskalaista sarjaa Matador (muutama jakso jäi elokuulle). Yli puolet heinäkuusta olin lomalla. Söin hyvää ruokaa. Keräsin tosi monta kukkakimppua pihalta ja tienvarsilta. Kävin kirppareilla ja vein sinne myös tavaraa. Nukuin pitkiä ja hyviä yöunia. Kiitos heinäkuu, jätät hyviä muistoja!