”En jaksa pohdiskella, mä tahdon olla vain.”

Eilinen päivä oli suurelta osin pihapäivä. Menu: Kahvia, lukemista, aurinkoa ja ihan-vaan-oleilua. Illalla kävin tekemässä kävelylenkin (8,4 km) ennen saunaa. Illaksi meinattiin tehdä pizzaa, mutta meillä oli vielä yksi salaattisekoituspussi (hypermarketissa hinta 1,98 -> 0,20!) ja kaadoin sen lähes-saavinkokoiseen kulhoon ja lisäsin mukaan muutaman tomaatin pikkupaloina, pätkän kurkkua samanmoisina paloina ja paketillisen salaattijuustokuutioita yrttiöljyssä. Salaattisaavin lisäksi paistettiin kausiherkkua eli kasvisryynärit. Ruoan jälkeen vatsat olivat sopivasti pullollaan. - Pizzaa on luvassa tänä iltana.

Jk. Otsikko on ote Tove Janssonin kirjoittamasta Muumipeikon juhannusrunosta. 

 

Yksinkertainen kombo

Juhannusaamuna nukuttiin pitkään ja hartaasti. Aamupalapöytään hain kasvimökistä taas basilikaa tomaattien kaveriksi. (Muistiin itselle, että pienilehtinen basilika pärjää, kasvaa ja rehottaa mökissä - sitä siis ensi kesäksikin!)

Eilisellä kävelylenkilläni poimin kolmeen maljakkoon kukkia. Niiden lisäksi hain kuistille ja isolle pihapöydälle uudet kukat. Iltaruoka (grillatut kasvisgrillitassut ja kesäkurpitsat sekä salaatti ja oluet) syötiin Pupulassa ja ruoan jälkeen vielä lueskeltiin siellä lehtiä ja odotettiin saunan lämpenemistä. Saunan jälkeen katsottiin yksi jakso norjalaista sairaalasarjaa ja syötiin suklaakonvehteja. Nukkumaan mentiin yhdentoista paikkeilla. Hyvä mieli, hyvä ruoka, hyvä seura. Yksinkertainen kombo.

Kippis juhannukselle!

Olin sunnuntaista eiliseen asti Kotosessa ja palasin Laurilaan sopivasti juhannusta viettämään. Mies oli siivonnut (ja vaihtanut olkkariin kevyet kesäkappaverhot), joten tänne oli erittäin kiva tulla! Muuta ei tarvitse tehdä kuin poimia kukkia maljakoihin…

Tänään aamupäivällä haahuilin pihalla. Pergolan kukista oli huolehdittu tosi hyvin, se puuha kun jäi tänne kotonaolijan vastuulle. (Tiesin, että Mieheen voi luottaa siinäkin asiassa!) Varastosta oli löytynyt kolmaskin samanlainen kastelukannu (yksi on ostettu kaupasta, loput kirpparilta) ja niillä oli ihan selvästi jotakin keskinäistä asiaa. Ensin uumoilin, että mitähän se on, mutta sitten tajusin: Ne skoolasivat juhannuksen kunniaksi!

Ikkunalaudalla, ei tyynyn alla

Juhannuskimppu ilahduttaa vielä ikkunalaudalla, vaikka ollaan jo ihan tuikitavallisessa arjessa. En kerännyt siihen seitsemää erilaista kukkaa enkä laittanut kukkia tyynyn alle yöksi. Kimpussa näkyy olevan viittä kukkaa (laskin juuri äsken) ja vakituinen juhannusheila nukkui vieressä ilman taikojakin.

Kauniin kesäillan kombo

Rennonpulskea juhannus on vietetty. Nukuttu hyvin, syöty kasakaupalla, juotu yksi olut puoliksi, lueskeltu, lenkkeilty ja pihailtu. Ei siis ollenkaan valittamista.

Eilen tein vain yhden kävelylenkin. Se oli yhdentoista kilometrin pituinen ja ajoittui iltaan. Kuuntelin rikospodcastia ja laitoin lenkkarit liikkumaan. Se on juuri sopiva kauniin kesäillan kombo.

Juhannus on meillä herttainen

Juhannusaamuna haahuilin pihalla raitayöpaitaisena parin räpsyn verran. Tämä aamu oli semihidas, kun oli virsikirjatyöpäivä.

Vanhassa kirkossa poljin urkuharmonia, lauloin ja soitin virret yksiäänisestä virsikirjasta ja muut osuudet katsoin Otosta. Perinteisesti olen juhannuksena soittanut loppusoitoksi Juhannus on meillä herttainen, joten sen tein taas. Se kuulosti ainakin omiin kuuloelimiini hauskan kesäiseltä ja latoidyllimäiseltä. 

Perinteistä juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

…..

Tämä kuuluu juhannukseeni niin kuin porkkana lumiukolle ja emäntä/isäntä aitanpolulle. Viime vuonna suoraan sanoen unohdin, mutta nyt en. Hyvää juhannusta! 

 

Kaksinainen juhannus

Juhannukseen on kuulunut kirjoja, elokuvia, kävelylenkkejä, hyvää ruokaa ja juomaa sekä herkkuja. Meillä ei ole ollut yksinäinen, vaan kaksinainen juhannus. Lipuntarkastaja olisi ollut tyytyväinen, jos hän olisi osunut Laurilan pihaan eilen klo 21, sillä juuri tuohon viralliseen aikaan siniristilippu laskeutui alas. Tänä juhannuksessa lipun tyyli ei ollut liehua, vaan se roikkui. Oli niin tyyntä. Ja on. 

Jk. Tänään onnittelemme klaanin nuorinta, jolla on keskimmäisen nimen nimipäivä yksiuullisena. Pian nähdään! 

Uutta tai unohtunutta

Tässäkin iässä (64) voi uusiutua tai sitten todeta unohtaneensa. Jompsin kumpsin. Joka tapauksessa olen perinteisesti juhannusaattoisin jakanut Larin-Kyöstin eli Karl Gustaf Larsonin runon Suvisia suruja. Kaiken lisäksi olen kuunnellut sen joka vuosi Tauno Palon laulamana ja aina hieman itkeä pillittänyt. Nyt ne jäivät kokonaan pois. 

Onneksi kuitenkin Laurilan pihassa kasvaa juhannusruusu, kuistin maljakossa on juhannuskukkia (metsäkurjenpolvia) ja juhannusheila nukkui vieressäni aitassa. Juhannus on turvattu.

Suuntavaisto toimi sittenkin!

Eilen tein pienimuotoisen juhannussiivouksen eli pyyhin tasoja, imuroin, vein roskat (muovit, metallit, pahvit, bion ja tavikset), laitoin pöydälle uuden liinan ja aamupäivällä hakemani kimpun ja juhannusruusun oksan. Sitten juhannus oli valmis. Ja herttainen.

Illalla lähdin vielä pienelle lenkille. Kävelin ensin ihan tuttua reittiä, mutta täytyyhän sitä juhannusaattona olla sen verran seikkailumieltä, että etsii uusia teitä ja katuja… Onnettomasta suuntavaistostani huolimatta hahmotin koko ajan (ihan luomusti) etenemiseni ja päädyin kuin päädyinkin siihen paikkaan, johon aion eli Tengströminkadun ja Vanhan Tampereentien risteykseen. Siitä eteenpäin oli taas selvää kuin pläkki. Ja kotonen odotti jo muutaman kilometrin päässä…

Jk. Punaisen ruusun taitoin ennen ko. risteystä villiintyneestä ruusupehkosta tien vieressä. En siis kenenkään pihasta. 

Mittumaaria, ystävät!

 

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Hyvää juhannusta! Vietän sitä Turussa ja juhannusheila on kolmensadan kilometrin päässä. Viestit kulkevat koko ajan… 

Juhannuskortti, ole hyvä!

Eilenkin ehdin reilun kympin kävelylenkille, vaikka oli juhannusaatto ja kaikki! Päivällä tein kunnon siivouksen eli vein matot ulos, pyyhin pölyt, imuroin ja pyyhin lattiat. Illalla lähdin ulos ja lenkkipolulla oli aika hiljaista. Muutaman kuvan napsin juhannuskorttia varten. - Luin Pumpulienkeliä vähän yli puolenyön. Kirja alkaa olla puolivälissä ja on taas The Kirja! Ehkä pakkaan taas tänään kassiin evästä, juomista, kirjan ja suuntaan lähipuistoon oleilemaan… 

Jk. Näin Bambin tuolla reissulla! Ihan vaan muina bambeina juoksi tyylikkäästi Leipäläntien yli pihasta toiseen. Oli kaunis, ylväs ja upea! 

 

Juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

…..

Perinteet velvoittavat. Minusta tämä tuo juhannuksen ja nimen omaan Tauno Palon laulamana. Ja kuivin silmin en pysty koskaan kuuntelemaan loppuun asti…

Juhannusta kaikille ja erityisesti omille rakkaille! Haen uudet kukat vaasiin, haen kaupasta vähän parempaa evästä, luen ja nautin kiirettömyydestä. Niin ja ehkä vähän myös kävelen… 

Juhannusvapaan jälkeen taas töihin

(Kuva on lauantai-illan kävelylenkiltä. Maisema oli idyllinen ja kuva sopisi hienosti maaseudun mainoslehtiseen... )

Juhannusvapaa on takana. Olen hyvin tyytyväinen ruokaan, juomaan, seuraan ja yleiseen pössikseen. Viikosta on tulossa helteinen, mutta samalla myös lomanaloitusviikko. Tämän viikon kun vielä urakoin, saan olla kaksi viikkoa lomasella. (Ja sen jälkeen urakoida taas viikon tai kaksi, mutta en ajattele sitä nyt.)

The Kesä

Eilen käytiin ruokakaupassa täydennysostoksilla, pestiin pyykkiä, haettiin kukkia vaaseihin ja tehtiin pienimuotoiset juhannusputsaukset. Tänään saadaan odotettuja ja rakkaita omia kaupungista, joka on asukasmäärältään Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki ja jonka nimi loppuu eehen. 

Eilen videopuheltiin toisten rakkaiden omien kanssa ja lauletiin & leikittiin näen piipusta kun savu kohoaa  -laulua. Heidät tavataan heinäkuun puolivälin paikkeilla.

Nyt vasta oikein huomaa, kuinka on ollut iso ikävä. Tapaamiset tekevät The Kesän ja ihan kruunaavat sen.

Hyvää juhannusta!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Perinteet kunniaan!

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,
lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.
Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.
Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:
No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.
"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti
suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,
töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Tämä on ihan must. Juhannusaatto, Tauno Palo ja perinteet. En voisi kuvitellakaan muuta juhannusaaton blogiin. Siinä on vakka ja kansi ja klopsaus päälle. 

Saarijärven Paavon sisko 2018

Tänään on periaatteessa toinen juhannuspäivä, mutta sellaistahan ei aikuisten oikeasti ole, kun on vaan juhannusaatto ja juhannuspäivä ja tavissunnuntai siihen jatkoksi. No, vapaata nyt on kuitenkin ja ainakin tämä aamu (klo 9) on aurinkoinen ja kaunis.

Eilen ilahduin yhdestä asiasta, joka sattui lähisuvussa. Sain viestin, että pikkuveljeni on valittu tämän vuoden Saarijärven Paavoksi. Olen tietysti aika jäävi sanomaan mitään, mutta sanon silti, että hän oli kyllä sen huomionosoituksen ansainnut. On puurtanut siellä musiikin parissa tunteja laskematta. Ja sitä paitsi meidän suvun juuret on Saarijärvellä. Niin että repikää siitä! :)

Ottamuksia 21

Tällä kertaa ottamus on todellinen ottamus, sillä näillä neuvostohenkisillä etiketeillä varustetuilla juomilla korkkasimme juhannuksen. Ei-mitä-tahansa limsaa, vaan hyviä makuyhdistelmiä. Ensimmäiseksi joimme puokkiin oikeanpuoleisen aprikoosi-mantelin ja sitten vielä tuon taateli-granaattiomenan. Elokuvana oli Brooklyn, jonka olimme kyllä katsoneet jo joskus aiemminkin ja joka nyt päätyi omaan hyllyyn ja kestää toki useammankin katselukerran. 

Wostok päätyy joskus toistekin ostoskoriin. Olen siitä varma.

Tauno Palo ja takiainen

Hyvää juhannusaattoa! Heräsin viideltä hyvien ja riittävien yöunien jälkeen. Tämän päivän tekstiä ei tarvinnut kovinkaan paljon pohtia, sillä olen perinneuskollinen ainakin jossakin asiassa. 

Niin kauan kuin olen kirjoittanut blogia (9 v 2 kk) on juhannusaaton blogissa aina ollut tämä runo ja kuunneltu versio 64-vuotiaan Tauno Palon laulamana saa mielen herkistymään taas kerran... Runo ja laulu on sopivalla tavalla takiainen, siksi tuo kuva.

Suvisia suruja (Larin-Kyösti)

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.

Vihreän viileän oksan alta näen sinisen taivaan kaistan,

lähteensilmässä jalkani kylven ja polkujen marjoja maistan.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Hyttyset, hetken heiluvat lapset, ne alkavat purpuriansa.

Päivän paisteessa hyörii ja häärää ahkera muurahaiskansa.

Käki se korvan rannasta kukkuu kuin mittumaarina aina.

Sinisellä oksalla, sinisessä salossa, ei sitä huolet paina.

Keltavarpunen aidalla hyppii ja eelläni näyttää tietä:

No etkös tililili, etkö tuliluli, mittumaaria vietä!

Kylän ohi kulkeissa tuttuja löydän ja heitän ne huolet liiat.

"Saakos kulkuri kurkistaa, miten pitkät täällä on piiat?"

Huomisen huoli se sydäntä painaa kuin viime syksyn lehti

suuressa saatossa suviset keijut jo sydämeni tarhaan ehti.

Maantien vartta mä vaellan ja kaunis on luomakunta,

töllin töyräillä yrtit tuoksuu ja sataa kukkaislunta.