Mummulavahvuus kuusi

Mies tuli kuskausreissulta eilen illansuussa. Päivän mittaan oli Kolmonen kysynyt vaikka kuinka monta kertaa Missä vaari on?( ja oli joka kerta saanut kysymykseensä vastauksen). Tänä aamuna herättiin sateen ääniin, joten aamupäiväulkoilu vaihtunee iltapäiväversioon. (Äsken opetettiin Kakkoselle potentiaalimuoto, joten siksi tuo vaihtunee.)

Mies sulkeutui keittiöön ja äänistä päätellen tekee kakkua. Ei täyte- vaan kuiva-. Päätän raporttini Laurilasta tähän.

Mitä tapahtui Martalle?

Kirjahyllyinventaariossa tuli kirjan välistä vastaan tämä lappunen. (Käytiin läpi niin iso kasa kirjoja, ettei enää muistettu, minkä välissä se oli. Meillä on ollut tapana käydä paljon antikvariaateissa ja kirppareilla ja muistanpahan yhdenkin Lahden matkan, kun meillä oli kassikaupalla vanhoja kirjoja tuomisina… Takavuosina kun määrä oli hieman tärkeämpi kuin laatu!)

No, joka tapauksessa tuo lappunen aiheutti paljon kysymyksiä ja pohdintaa. Mitä siis tapahtui? Miksi Martta ei käyttänytkään alennuskuponkia? Eikö uudet jalkineet olleetkaan tarpeen? Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan hankinnan suhteen? Löysikö Martta paremman tarjouksen muualta? Tuliko muita yllättäviä menoja ostoksen esteeksi? Minkä kirjan väliin Martta laittoi kupongin talteen? 

Jäämme vaille vastauksia. Viisikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin ihan kelpo tarjous Elannon jäsenille jalkineista. Olisin ostanut.

 

Kysymys ja vastaus

Tänään aamupäivällä lähdimme käymään pienemmässö lähikaupungissa. Meillä oli tehtävänä muutamia täsmäostoksia ja niiden lisäksi tietysti joitakin heräteostoksia, mutta hyvin kohtuullisesti kuitenkin. Kun oli saatu ostokset tehtyä, mentiin aivan ihanaan herkkukahvilaan syömään palaset lohivoileipäkakkua kahvin kera ja puolittamaan vielä yksi palanen glögivalkosuklaa-juustokakkua. Tyytyväisyydestä hyristen jatkoimme vielä kirjastoon, jossa ilmaishyllyn kirja esitti minulle kysymyksen. Vastasin oitis, että olen. Olen yleensäkin tyytyväinen .

Jk. Tuntuu oudolta kirjoittaa näin alkuillasta, kun yleensä blogi kuuluu aamuun niin kuin porkkana lumiukon nenäksi ja emäntä aitanpolulle. Aamulla oli jotenkin liian vähän aikaa ja kun tultiin kotiin, lähdin melkein saman tien lenkille (12,3 km), jolta kotiuduin vasta äsken. Siksi.

Kas metsämökin ikkunaa...

Mutta sieltä ei mikään tonttu kurkistanutkaan, ei eläin eikä ihminen. Saatiin olla ihan kaksistaan. Vähän myöhemmin tapasimme yhden metsämiehen, joka rohkaisi meitä jatkamaan edelleen tuon lenkin kulkemista. Hän seisoi tien vieressä pyssy selässään ja kysyin, mitä eläimiä nyt metsästetään. Hän vastasi: Huomisesta lähtien oikeastaan kaikkia. Siitä vastauksesta sukeutui sitten pitkä ja antoisa keskustelu. Myöhemmin kuulimme pari laukausta, joten mies sai ilmeisesti pupupaisteja.

Lenkki oli hyvä ja kohtuupitkä (15,5 km). Kotona oltiin vasta iltapuolikuudelta. Syötiin, saunottiin ja illalla myöhemmin katsottiin suosikkielokuvamme Once. Hyvä päivä, eikun todella hyvä päivä! 

Onko nyt jo aamu?

Pitkän avioliiton aikana samat lauseet toistuvat. Usein ei tarvita edes lauseita. Yksi uusi lause on nyt kuitenkin ujuttautunut aamuihimme. Minä taisin lanseerata sen. Aamuisin meillä herätään luomusti eli ilman herätyskelloa. Molemmilla on kyllä yöpöydillä omat herätyskellot, jotka aktivoituvat hipaisusta ja/tai tönäisystä, mutta jos nukkuu vasemmalla kyljellä, ei aina laiskanpulskeana jaksa kääntyä katsomaan näyttöä. Siispä kysymyslause on: Onko nyt jo aamu? Käytän sitä aika monena aamuna, jos huomaan toisen olevan jo hereillä. Ja saan kyllä vastauksenkin.

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Se vaan on omalta pihalta ja elokuun puolivälistä.

Nauratko numeroille?

Ikä on mielenkiintoinen käsite. Toisille sen kertominen on helppoa, toisille mahdotonta ja välille jää niitä, joiden mielestä ikä vaan on välttämätön paha (jos haluaa olla hengissä) ja ei siitä sen kummempaa. Miehet suhtautuvat ikänumeroihinsa jotenkin mutkattomasti, olen huomannut. 

Lapselta kysytään hyvin usein ikää. Miksi? Kun lapsi vastaa väärin/hassusti/päättömästi, on naurun aika. Miksi ihmeessä? No, myönnän itsekin hymähtäneeni ja hymyilleeni, kun oma lapsenlapsemme vastasi: Kaksikahdeksan. Anteeksi! 

Omiin kuusikymppisiini on vielä aikaa ja matkaa viisitoista kuukautta. Lapsenlapsi täyttää maaliskuun lopulla kolme. Me ollaan hyviä kavereita ja iästä viis tai kaksikahdeksan!

Onko tuo tosiaankin kravatti?

Tänään on Kysy tyhmä kysymys -päivä. Kun yhdistää teemapäivän ja hyvin erikoisen valokuvan lauantailta, voi lopputulos olla vaikkapa: Onko tuo tosiaankin kravatti? Siltä se nimittäin näyttää näin naisen silmin...

Kysymyksiä pitäisi voida kysyä jokaisena päivänä ja monta kertaa päivässä. Kuka oikeastaan määrittelee, onko kysymys tyhmä vai viisas? Yleensä kysyjä itse...

Vastaukset yhteentoista kysymykseen

Sain Kukkia ja koukeroita-blogin Tuulikilta haasteen, jossa oli yksitoista kysymystä. Sääntöihin kuuluu, että minun pitäisi keksiä uusia kysymyksiä ja haastaa taas uusia blogeja mukaan, mutta en ole koskaan ollut mikään kiertokirjeihminen, joten omapäisesti nyt vaan vastaan näihin...

1. Oletko enemmän kevät- vai syksyihmisiä?

En oikeastaan kumpaakaan, olen kesäihminen. Pidän lämpimistä päivistä, kesäsateesta, laiskottelusta pihalla, arkisesta huolettomuudesta.

2. Lempiruokasi?

Seitanpaisti, kasvislasagne, pinaattikeitto. Yhtä on vaikea valita, joten valitsin kolme.

3. Lempipuuhasi lomalla?

Lueskelu, valokuvailu, filosofiset keskustelut parhaan kaverin kanssa, kotoilu ja sitten taas kaupunkilomailun kiireettömät kävelyretket ja kaupunkielely.

4. Tämän kesän paras kesäbiisi?

Tammela 33100: Viisas lintu.

5. Lempi kesäkukkasi?

Orvokki.

6. Teetkö käsitöitä?

Kudon sukkia, lapasia, pipoja ja kaulahuiveja keväisin, syksyisin ja talvisin. Kesäisin jostakin syystä villalanka ei oikein huhuile...

7. Jos harrastat lukemista, minkä kirjan luit viimeksi?

Luen paljon, viimeksi luin Saara Kesävuoren kirjan Musta hevonen.

8. Kesämökki vai ulkomaanmatka?

Kesämökki.

9. Mikä on elämäsi ns. tähtihetki?

Tutustuminen yli kolmekymmentä vuotta sitten mieheen, johon rakastuin pähkähullun päättömästi ja johon olen edelleen rakastunut juuri samalla tavalla tai ehkä vielä enemmän...

10. Kuinka valitsit blogisi nimeksi juuri sen mikä se on?

Olen omapäinen. Pidän arkeilusta. Siksi.

11. Mikä on tässä hetkessä parasta?

 Elämä.