Kahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten mentiin kihloihin!

Neljäkymmentäkolme vuotta sitten matkustimme linja-autolla Hankasalmelta Jyväskylään kihlojenostoon. Sormukset olivat (ja ovat) valkokultaiset. Laurilan laskuopin mukaan kihlautumisesta on siis kahdeksankymmentäkuusi vuotta!

Paljon on vettä virrannut Kuuhankavedessä, Päijänteessä ja Ihakkijoessa ja kaikenlaista sattunut & tapahtunut vuosikymmenien aikana. Kuulostaa ehkä yksitoikkoisen arkiselta, mutta sanon sen kuitenkin: Rakkautta on riittänyt!

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan tai jotakin muuta sellaista

Tänä viikonloppuna ajetaan Keski-Suomessa rallia, joten kaadoin laatikollisen autoja ja pussillisen varoitusmerkkejä ja muita olkkarin sohvalle blogikuvaa varten. Autourheilu on mielestäni ihan turhaa, hölmöä, saastuttavaa, kaahailevaa ja yliarvostettua. Ensiksikin ottaisin siitä kokonaan pois sanan urheilu. Monina vuosina on erikoiskokeille mennyt reitti just Laurilan ohi, mutta ei onneksi enää. Takavuosina oli pakko lähteä kotoa rallievakkoon, kun liikennettä oli meidän hoodeilla liikaa teillä ja taivaalla. 

Eräs keskisuomalainen politiikko on kuvaillut tätä nimenomaista rallia (jonka nimi on vuosikymmeninä muuttunut) pyhäksi asiaksi. En ole onneksi koskaan äänestänyt tuota miestä, en edes aikonut.

Entisten lasten ja nykyisten lastenlasten kesäleiri

Ensi viikolla meillä alkaa Laurilassa Entisten lasten ja nykyisten lastenlasten kesäleiri. Tiedossa on siis pelejä, leikkejä, ahkeraa leipomista, isoja kauppakasseja ja vilskettä. Monena vuonna ollaan vuokrattu viikoksi mökki järvenrannalta, mutta nyt päätettiin viettää yhteistä aikaa Laurilassa ja Kettulassa, sekä vilvoitella välillä Napa-Kettulassa.

Kyllä se on valkoista!

Kuva on arkistokuva vuosien takaa ja ihan eri vuodenajalta kuin mitä nyt eletään, koska vaahteranlehdet. Asia on kuitenkin se, että uusi paavi on valittu! En seurannut asiaa mitenkään intensiivisesti, mutta vähän kuitenkin. Aika iso muutos tuolle amerikkalaiselle miehelle, kun eilen aamulla herätessään hän oli vielä Robert Francis, mutta saadessaan unihiekkaa illalla silmiinsä olikin Leo Neljästoista!

Taiteiden yötä jo alkuillasta

Viime viikon torstaina matkasimme Kotoseen. Alkuillasta lähdimme kävellen keskustaan, koska siellä oli Taiteiden yö. Kävimme näyttelyissä, kuulimme urkumusiikkia, ostimme taidetta (postaan siitä sitten, kun se on saatu kehyksiin), poistokirjoja ja korvakorut. Kirjakahvilassa joimme hyvät kahvit nimipäivän kunniaksi. Kävelimme Aurajoen kumpaakin puolta ja ihan-vaan-hengailimme. Ja kun ei enää huvittanut, talsimme kotoskaupunginosaan. Mukava ilta, vaikka ei yöhön asti jaksettukaan!

Heinäkuun viimeinen aamu

Heinäkuu on viimeisessä päivässä ja jo nyt aamutuimaan voin todeta kuun olleen antoisan, elämyksellisen ja tapahtumarikkaan. Luultavasti elokuu tulee olemaan rauhallisempi, vaikka siihenkin on jo buukattu nimiäisiä ja muita hauskoja tapahtumia… Ainakin Laurilassa tulen olemaan taatusti enemmän kuin tässä kuussa, uskon. (Siis enemmän kuin kahdeksan kokonaista vuorokautta…)

Kasassa on nyt 1764,5 kilometriä

Eilen olin taas valvojana valokuvanäyttelyssä ja sen päätyttyä yhtenä purkajista. Lenkkiasuisena sen vuoksi, että hyödynsin viikon aikana ovienavaamispalvelun ja kävelyn. Hyötyliikuntaa ja sitten lisäksi aamulla tai illalla hupiliikuntaa.

Eilen räknäsin kävelykilometrejä (rehellisesti sanottuna teen sitä joka lenkin jälkeen) ja nyt puuttuu enää alle tuhat kilometriä tämän vuoden tavoitteesta, joka on 2750. Kilometrejä on kasassa 1764,5. 

Vanhat valokuvat kertovat

 

Tällä viikolla on valvottu kotiseutuseuran valokuvanäyttelyä talkoovoimin. Eilen olin iltapäivällä kolmisen tuntia ja sunnuntaina on edessä vielä samanmoinen rupeama. Ihmisiä on käynyt paljon, kuvia on varattu ja seurakuntakodin salin on täyttänyt vilkas puheensorina. Joku luonnehti näyttelyä Hyvän mielen näyttelyksi. Se on paras kiitos meille järjestäjille. Tämä on sitä yhteisöllisyyttä, joka on minun makuuni.

Rakkauslukko

Tammikuun alussa tuli kuluneeksi kaksitoista vuotta siitä, kun kävelimme kiinnittämään lukon siltaan ja heitimme avaimet veks. Siitä lähtien tuo silta on ollut meille Rakkauslukkosilta. Viime sunnuntaina otin räpsyn jaettavaksi. Lukko on pysynyt, samoin rakkaus. 

Hei, me kierrätettiin!

Eilen aamulla keräsin kaksi korillista ns. turhaa tavaraa mukaani ja menin niiden kanssa kierrätystapahtumaan. Meitä oli siellä kuusi pöydäkästä ja jokaisen pöytä varmasti vähän vajeni. Tiesin vieneeni viisikymmentäkuusi eri yksilöä ja takaisin toin kolmekymmentäseitsemän. Pöydälläni oli magneetteja, elokuvia, kirjoja, astioita jne. Tapahtuma oli maksuton ja välillä oli mahdollisuus osallistua Yhteisvastuukeräykseen juomalla kahvia/teetä, syömällä herkkuja ja maksamalla niistä lippaaseen. 

Mielipide tapahtumasta: Kiva, menisin toistekin. 

Kohokohta: Tapasin yhden ystävän, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Oli hyvä halata ja kuulla, että hän muistaa edelleen hengittää. (Annoin nimittäin hänelle kerran kortin, jossa luki: Muista hengittää.)

Jk. Kuvituskuva on parin illan takaa, kun poistokkia varten kuvasin lähtevää tavaraa.

Veisasin suomeksi ja ruotsiksi

Minullahan on tapana osallistua kotosreissuilla vähän epätavallisempiin tapahtumiin. Niin tein eilenkin. Satuin etsimään, olisiko tuomiokirkossa jotakin spessua ja bongasin tuon kaksikielisen juhlamessun. Oli tosi upea messu! Yli kaksisataa laulajaa ja soittajaa, renessanssimusiikkia, erikoisia soittimia (muun muassa sinkkejä, dulcianeja, luonnontrumpetteja yms.), kirkossa väkeä vaikka huru mykke, huippu-urkuri ja vaikka messu kesti pitkään (viittä minuuttia vaille kaksi tuntia), ei se tuntunut siltä. Oli virkistävää veisata suomeksi ja ruotsiksi! Loppusoiton jälkeen koko kirkkoväki aplodeerasi soittajille ja laulajille. Jes, kannatti mennä!

 

Sorateiden virtuoosit

Eilen oli taas Se Päivä, jolloin bensaa paloi ja autot mennä paukkuivat liki Laurilaa. Edelleenkään en ole ralli-ihminen, en todellakaan. Illalla tulin lenkiltä ja eipä ole ennen niin monia autoja tullut vastaan! Kyseessä oli siis paluuliikenne myöhemmältä erikoiskokeelta ja vastaan tuli kymmenittäin numerollisia ja numerottomia autoja. 

Toivottavasti makkaranmyynti lisukkeineen kannatti ja kaikki sujui hyvin. Siltikään en ymmärrä…

Olin katusoittaja!

Viime torstaina oltiin Turussa. Taiteiden yöhön (oikeammin iltaan) kuului meillä muun muassa parit taidenäyttelyt, kirjaston poistomyyntikirjamyyntitapahtuma, hyvää ruokaa ja musiikkia. Takana oli jo pitkä automatka, joten turnauskestävyys ei ollut ihan parhaita. Jaksettiin kuitenkin kuljeskella muutaman tunnin verran. 

Musiikista puheen ollen Turun keskustaa väritti oranssit pianot, joita sai soittaa ihan kuka vain. Soitin kahta. Ensimmäinen sijaitsi Kauppiaskadulla ja toinen Kristiinankadulla. (Olen sen verran itseriittoinen, että kun kerran opiskeluaikanakin lausuin äänenkäytön tunnilla vain omia runojani, soitin nytkin vain omia sävellyksiäni... Kauppiaskadulla yhden ja Kristiinankadulla kaksi.)

Todistuskappale ensimmäisestä soittelusta. Pianon lähistöllä oli kuulijoille varattu oransseja tuoleja. Mies toki kuunteli, mutta oli muitakin kuvan ulkopuolella...

Kuvailu se on minun rattoni

Eilen meidän kulmilla kärysi ja paukkui ja välillä oli melkein ruuhkia. Emme asu erikoiskokeen varrella, mutta koepaikalle ajetaan tätä kautta. Joinakin vuosina olemme lähteneet rallievakkoon, kun se ei ole ollenkaan meidän juttu.

Tärkein huomio rallipäivän loputtua oli se, että silmäätekeviä ei lennätetty ollenkaan niin paljon helikoptereilla kuin aikaisempina vuosina. Muutenkin kokonaisuus oli hiljaisempi kuin ennen. Auto- ja rallitietämykseni on hyvin ohutta, joten tyydyin kuvaamaan taivasta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei kuvanottohetkellä liikennettä ollut enää muuta kuin kiintiötraktorin (maalla) ja räksän (ilmassa) verran. 

Vaikka mitä -päivä

Tänään on vaikka mitä. Herätyskello oli kaiken varalta soimassa seitsemältä, mutta heräsin jo kuudelta. Tämä menossa oleva tunti on siis oikeastaan ihan ylimäärästä aikaa! 

Tänään on sunnuntai, joka on nimeltään palmusunnuntai. Virpomiskulttuuri ei ole keskipohjalaissyntyisenä oikein tuttua, kun meillä oli ne noidat ja nekin vasta kuuden päivän kuluttua...

Tänään on töissä vähän suuremman luokan tapahtuma, kun paikalla on (luultavasti) paljon väkeä ja The Piispa. 

Tänään on äänestyspäivä. Koen, että äänestäminen on samalla sekä oikeus että velvollisuus. Ugh.

Tänään on kännykkäni nimipäivä. Se on ollut nyt minulla vuoden ja olen hyvin tyyväinen tuohon perintökapineeseen. 

Jk. Meinasi ihan unohtua... Tänään iltapäivällä minulla alkaa lomanen, joka on toista viikkoa pitkä. Ei paha! 

Yskitään kaksistaan

Harmittaa. Ketuttaa. Tänään olisi ollut työpaikalla iso tapahtuma, kun pitkän/ison/kalliin rempan jälkeen kirkko otetaan taas käyttöön. Muttamutta täällä sitä yskitään ja kähistään kotona x 2. Eroa edellisiin kurjistelutarinoihin on siis sen verran, että Laurilan muonavahvuus on taas kaksi. Se kyllä ilahduttaa. 

Jk. Kurjistelutarinoista on jäänyt pois hyvin pikantti yksityiskohta, joka on sähkökatkoilu. Nämä tämän talven lähiviikkojen katkot ovat olleet lyhyitä, mutta niitä on sitten useita per päivä. Elenian sedät ja tädit lähettelevät uskollisesti viestejä, että tiedämme, onko meillä sähköt vai ei. 

Terveiset pikkujoulusta!

Pikkujoulut vietetään yleensä joko marras- tai joulukuussa. Työyhteisössämme oli noina kuukausina sen verran paljon kaikkia tapahtumia, kissanristiäisiä ja muita toimituksia, että päätimme siirtää pikkujoulun tammikuulle. Eilen oli sitten sen aika. Sain olla toisena ideoijana ja ajatus oli viettää hieman erilainen tilaisuus.

Määräajan koittaessa toinen ideoija harhautti porukan ulkoilemaan hetkeksi ja sillä aikaa saatiin tilatun tonttukokin kanssa laitettua kaikki valmiiksi. Ja sitten syötiin neuvotteluhuoneen jouluisen pöydän ääressä lohisoppaa ja lihasoppaa. Ruoan jälkeen tehtiin kahvion puolella Tanhupallon puuhatehtäviä ja herkuteltiin kahvilla ja juustokakulla. Illan huipensi elokuvaesitys, jossa maltettiin käyttäytyä kunnolla, vaikka takariviin mentiinkin. - Oli erilainen pikkujoulu. Sellaista se on seurakunnan työntekijän ja ihmisen osa.

Epämukavuusalueella käyty!

Eilen oli ensin aika hektinen virastotyöpäivä viiteen asti. Sitten söin kasvissosekeittoa ja puoli kuuden jälkeen Mies tuli hakemaan ja mentiin yhdessä kuuntelemaan esitelmätilaisuutta Kuinka Suomi koulutti vakoilijansa? Aihe nyt oli täysin minun epämukavuusalueellani, mutta esitelmöitsijä oli niin hyväpuheinen, että reilut kaksi tuntia mennä hupsahti kuin siivilällä. Tämän aamun kuvavalinta oli helppo, kun sain Mieheltä tuon lampun kerran Tampereen tuliaisena...

Vältän keskustaa

Tänään en aio osallistua mielenilmauksiin, en pyöräilytapahtumaan, en elämän marssille, en panimotapahtumaan enkä myöskään Paavo Nurmi maratonille. Tiedän, että tänään keskusta kuhisee väkeä ja vältän sitä. Kaiken varalta. En halua antaa valtaa pelolle, mutta silti...

Vuosi sitten Turku oli enemmän otsikoissa kuin pitkään aikaan. Silloinkin oli lomanen, mutta se ei ollut julkaisukynnyksen ylittäjä. 

Tunnustan olevani unikeko!

Niin siinä kävi, että heräsin kahdeksalta. Mies oli herännyt jo sen verran aikaisemmin, että toiseksi jäin ja unikeoksi saman tien. No, ei haittaa, kun tosiasia on se, että herään nykyisin tuntikaupalla aikaisemmin kuin vuosia sitten. Tosi on! 

Meillä on ralliviikonloppu tai ei siis meillä, mutta meidän teillä. Ei paljon nappaa. Sen verran vaan huolestuttaa, että ottaisivat huomioon metsäpalovaroitukset. Metsät kun on nyt niin kuivia, että ihan ratisevat kuivuuttaan. Jos käämit palavat, se on sitten isompi nuotio. En toivo.