Jaettuja mokia = taidetta

Tampereella on meneillään nykytaiteen katsaus, Taidevaltakunta ´26 -biennaali. Eilen kävin katsomassa näyttelyä Finlaysonin alueella. Kuopus on mukana seitsemän taiteilijan työryhmässä, joka kantaa nimeä MOKA. Työryhmän MOKA -museo oli ihanan hulvaton, ajatuksiaherättävä, samaistuttava ja virkistävä. Omia mokiaan magneettimuodossa sai kerätä seinälle ja niin tein minäkin. Olisihan niitä ollut enemmänkin, mutta tuossa nyt kolme…

Näyttely sekä Finlaysonilla että Haiharassa on avoinna elokuun 16. päivään saakka. 

Taidetta, synttärit, pihakirppiksiä ja tietysti kävelyä = pitkä viikonloppu

Tosi kiva ja elämyksellinen pitkä viikonloppu takana! Torstaina lähdettiin puolenpäivän maissa ajelemaan kohti Turun Kotosta. Kuopuksella ja kumppaneilla oli Tampereella työhuonetuparit iltapäivällä ja me päätettiin tehdä sinne yllätysvierailu. Kuopuksen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun astelimme sisään! Samalla kertaa hölmistynyt ja kyselevä. Tutustuttiin mukavan valoisaan työhuoneeseen, juotiin hyvää simaa herkkunaposteltavien kera ja tehtiin pari heräteostosta kotiin vietäviksi. Sitten jatkettiin matkaa Turkuun… Turussa ehdin illalla vielä kävelylenkille. 

Perjantaina kierreltiin kirppareita ja Mies kävi taidenäyttelyissä ja minä tein kävelylenkkejä. Lauantai vietettiin Helsingissä Esikoiselassa Neiti Kolmosen kaksivuotisjuhlissa. (Junalla aamulla Logomosta Pasilaan ja illalla taas Pasilasta Logomoon.) Neiti oli reipas ja ihana. Lahjaksi vietiin lastenlaulukirjoja ja puisia keittiötarvikkeita leikkikeittiötä varten. 

Sunnuntaina oli Raunistulan pihakirppispäivä ja pari tuntia kulutettiin mäkisten katujen nousuihin ja laskuihin. Tosi moneen pihaan kurkistettiin ja osteltiin vaikka mitä - matkaradiosta maa-artisokkamukuloihin, pilkkumista mokkapaloihin jne. Tosi kiva, mutta viileä aamupäivä. - Iltapäivällä lähdettiin ajamaan keskiseen Suomeen ja yhden pysähdyksen tyylillä oltiin illalla kotona. Mies laittoi saunan lämpenemään ja minä lähdin kävelylenkille. Kuinkas muuten!

Sain tuliaisen!

Kaikesta aikomisestani huolimatta ei napannut eilen yhtään lähteä lenkille, joten päivästä tuli liikuntavapaapäivä… Ratkaisin Sanaseppää, luin ja odottelin Miestä, joka kotiutui iltapäivällä. Oli tullessaan käynyt Mäntässä katsomassa taidetta (ja ostamassa appelsiineja, kananmunia ja muuta). Yllätti minut tuliaisella! Ihana magneetti! Osuu niin hyvin huumorisuoneeni!

Tampere-päivä

Terveiset Tampereelta! Aamukahdeksalta lähdettiin ja iltakuuden jälkeen oltiin takaisin Laurilassa. Reissulla oli useampikin tarkoitus. Vietiin Ykkösen joululahjaksi saama pelipöytä (jota ei millään olisi voinut kuljettaa junassa!), tavattiin omia, Mies ja Kuopus kävivät rakentamassa nuoremman työhuoneella jotakin pylvästä ja sitten käytiin vielä Kuopuksen näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa. Näyttelyn nimi on Varasijat. Vaikka olenkin äitinä jäävi sanomaan, sanon silti: Erittäin hyvä näyttely! (Lainaus gallerian sivulta: Varasijat on näyttely köyhyydestä. Näyttelyn sadan veistoksen taustalla vaikuttavat sakset kädessä juoksevien tyrmistyttävät poliittiset päätökset sekä keräämääni kyselyyn osallistuneiden ihmisten omakohtaiset kokemukset vähävaraisuudesta. Teokset käsittelevät aihetta surun, kiukun, kapinan ja mustan huumorin kautta.)

Nuoremman Lapsen ja Rennon Erkin seurassa

Eilen saavuin Kuopukselaan heti aamusta ja ohjelmaa riitti koko päivälle. Käytiin muutamalla kirpparilla, taidenäyttelyn avajaisissa Tahmelan Huvilalla ja sitten mentiin kaljalle. (Ensimmäistä kertaa äititytärkombolla.) Illalla myöhemmin selvitettiin Elli Immon tapausta ja jatketaan sitä vielä tänä iltana.

Jk. Kuvassa tyhjät lasit. Se, mitä niissä oli, oli nimeltään Rento Erkki Belgian NEIPA. Erkki sopi meille hyvin, sillä minä olen Erkin tytär ja Kuopus on Erkin tyttärentytär. Ja Erkkihän oli rento, jos joku!

Taidetta ja kävelyä

Tiistai oli liikuntavapaapäivä, koska päätin niin. Liikunnan sijaan käytiin pienemmässä lähikaupungissa. Aiheina olivat taidenäyttely, kirppari, kirjasto, kakkupalakahvit ja orvokki+multahankinnat. Akvarellinäyttelyn lisäksi katsastimme taidelainaamon tarjonnan ja ostimme tuon pienen Klaudia - taulun olkkarin seinälle. Vapaapäivä teki hyvää ja oli ansaittu, vaikka en liikukaan pakosta vaan rakkaudesta lajiin.

No, eilen sitten tein kaksi lenkkiä. Aamulla kävelin pappilaan yhteiseen kolmen euron ruokapöytään ja ystävien tapaamiseen. Illalla tein reilun kymmenen kilometrin lenkin ja kävin taas moikkaamassa vanhaa kirkkoa. Aina vaan löytyy uusia ja mielenkiintoisia kuvakulmia!

Taidetta, kukkia ja kävelyä

Palasin virkistävältä syyslomalta eilen illalla. Bussi oli pysäkiltä siihen noustessani niin täynnä, että vain yksi paikka takarivissä oli vapaa, mutta enhän minä muuta tarvinnutkaan! Tampereella sitten pääsin istumaan jo tavalliseen penkkiriviin. 

Lomaan kuului kävelyä (102,4 km), kukkienpoimimista (usko tai älä!), hyviä yöunia, kirppareita ja taidetta. Elina Merenmiehen näyttely taidemuseossa oli hieno. Paljoja yksityiskohtia, värien kisailua ja toisaalta hyvin pelkistetyn tarkkoja mustepiirroksia. Suurimmasta osasta töitä pidin paljon, parista hieman vähemmän.

Jk. Lomalla sain kolmentuhannen kävelykilometrin rajapyykin tavoitettua. Taputin itseäni selkään ja join hyvät kahvit sen kunniaksi.

 

Taideterveiset Mäntästä!

Olin eilen mukana kotiseutuyhdistyksemme järjestämällä leppoisalla kesäretkellä Mäntässä. Serlachius Kartanossa oli esillä vanhempaa ja uudempaa taidetta eli jokaiselle jotakin. Todella hyvä opas kierrätti meitä vanhalla ja uudella puolella. Kun oli ravittu henkeä, oli ruumiin vuoro ja menimme Autereen tuvalle pihan toiselle puolelle lounastamaan. Lounaan jälkeen jäi vielä aikaa joko kiertää vielä näyttelyitä, tehdä museokauppaostoksia, käveleskellä kurinalaisessa puutarhassa (anteeksi vaan, mutta pidän enemmän villistä ja vapaasta!) ja sitten lähdettiin bussilla paluumatkalle. - Räpsin muutamia kuvia ja tein illalla niistä postikortin tapaisen. Siis terveiset Mäntästä! 

Iiu, Alvar ja Joel

Kotoskeskiviikkona kävelin taiteeseen ja nautin. Ensin menin WAMiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Se oli juuri niin kutkuttavan kekseliäs kuin etukäteen ajattelinkin. Seuraava etappi oli Aboa Vetus Ars Nova. Siellä oli esillä Alvar Gullichsenin uudempia ja vanhempia töitä. Henkilökohtaisesti pidin enemmän uusimmista geometrisista kuvioista. Näyttelyn jälkeen join munkkikahvit ja kiertelin museokaupassa, jossa ostin pinon postikortteja. (Tiedoksi vaan, että siellä on Turun paras postikorttivalikoima ja näin on ollut jo vuosia!) Lopuksi kävelin ylämäkeen Taidemuseolle ja näin Joel Slotten taidetta. Hienoja, hivenen arvoituksellisia töitä.

Eilen nähtiin valokuvia

Eilen meillä oli kaupunkipäivä, joten uhmasimme tietoisesti pakkasta. Vietiin auto parkkitaloon ja käveltiin sieltä ensin Aalto2 -museokeskukseen katsomaan Elina Brotheruksen upeita töitä. Saunanäyttelykin katsottiin ja museokaupasta ostettiin pari kirjaa ja yksi esine, joka tulee kyllä saamaan oman postauksensa…

Seuraavaksi taas jalkauduttiin ja käveltiin taidemuseolle. Sielläkin oli samaisen Elinan töitä ja taas ihasteltiin ja huokailtiin. Taidemuseolta käveltiin parkkitaloon ja ajettiin kahville ostoskeskukseen. Muutamat täsmäostokset ja haahuilut ja sitten kohti kotia. Kotona saman tien valmispizza uuniin.

Tänään mennään elokuviin katsomaan Tiina Lymin näkemystä Myrskyluodon Maijasta. Toivottavasti elokuva kerää täälläkin katsojia!

Jk. Kuva ei liity oikeastaan mihinkään. Se on vain räpsy keittiöstä tänä aamuna.

Sympaattinen olio

Mukava viikonloppu takana! Siihen kuului muun muassa liikuntaa, lukemista, hyvää ruokaa ja pari lasillista viiniä. Eilen osallistuttiin Konstrundan -tapahtumaan omalla paikkakunnalla. Käytiin tutustumassa Kipinätaiteen Riikan töihin ja tehtiin samalla heräteostos ko. näyttelystä. Nyt tuo pöllö toivottaa vieraat tervetulleiksi kuistilla. Sympaattinen olio, vai mitä? 

 

Taiteilijan äiti

Heti alkuun täsmennys: otsikko ei viittaa Saarijärven Lumperon tämän kesän tuonnimiseen teatteriesitykseen. Se tarkoittaa sitä, että olen kuvataiteilijan äiti. 

Eilinen päivä kului Mäntässä. Aamukymmenestä iltapäiväneljään nähtiin taidetta yhdellä kahvitauolla varustettuna.. Ensin Göstassa Lorna Simpsonia, Pirjetta Branderia, Elena Näsästä ja kartanon klassikoita. Sitten se lohileipäkahvitauko Autereen tuvalla.

Seuraavaksi tutustuttiin Mäntän äärellä -näyttelyyn. Kahdenkymmenen taiteilijan työt olivat esillä kymmenessä myynnissä olevassa asuinkiinteistössä. Siispä navigaattori töihin ja kartan mukaan suunnistusta ympäriämpäri Mänttää. Etenimme hyvin systemaattisesti ja näimme monenlaisia töitä ja monenlaisia näyttelynvalvojia. Viimeisenä menimme Onnelankadulle, jossa oli kahden muun taiteilijan ja meidän Kuopuksen töitä. (Kuvassa niistä yksi, nimeltään Kriisipuuro.) 

Ottamuksia 140

Hämeenlinnan reissulla kävimme heti alkajaisiksi taidemuseossa katsomassa Vexi Salmi ja ystävät -muistonäyttelyä. Kansainvälisen museopäivän vuoksi museossa oli melkein ruuhkanen. Teoksia oli paljon (noin 160), mutta jäin kaipaamaan vielä jotakin extrasuperelämysteosta, joka olisi vanginnut huomion ja ihastuttanut täpöllä.

Vexin lauseen halusin ikuistaa. Ymmärrän sen täysin, sillä sehän on oikeastaan hyvän elämän selitys.

Neljän kortin päivä

Rahapussissa asustaa monenlaisia kortteja. Eilen käytin neljää. Matkustin kaupungille bussilla, kävin taidemuseossa, ostin kirpparilta pari pikkutavaraa ja tullessa ostin ruokakaupasta valmispizzan. (Henkilökohtainen suositus: Apetit Superior Kasvisjauhis-tomaatti-pesto-pizza. Kymmenen minuuttia uunissa pahvitta ja muovitta ja ei muuta kuin syömään!)

Taidenäyttelyssä näin Shoji Uedan valokuvia. Ne olivat esitteen mukaan unenomaisia. Hienoja, tottakai. Silti tuollainen haalea unenomaisuus ei oikein ole minun juttuni. Lisäksi kävin katsomassa Studion puolella Jenni Ropen kuvioita ja Pimiössä Mónica de Mirandan elokuvan. 

Taidetta ja tuberkuloosia

Perjantaina käveltiin katsomaan Iiu Susirajan näyttelyä. Näyttely oli viimeistä viikonloppua avoinna. Taas kerran Iiun työt saivat hyvälle mielelle. Miehet kävivät myös Sibelius-museossa, mutta minä jätin tällä kertaa sen väliin. Olisin kuulemma voinut soittaa cembaloa, jos olisin ollut mukana.

Lauantaiksi varattiin opastettu kierros Paimion parantolaan. Ajeltiin puolen tunnin matka ja ihailtiin vehmaita peltoaukeita. Pihaan saavuttaessa jo itse rakennus huikaisi…

Opastus oli hyvä, meitä oli vain kymmenen ryhmä ja kierreltiin ympäri sairaalaa. Portaat olivat inhimilliset kävellä ja seitsemännen/ylimmän kerroksen kattotasanteelta aukesivat huikeat näkymät. Tuolla tasanteella tuberkuloosipotilaat olivat ottaneet raitista ilmaa ja hengitelleet päivittäin tuntitolkulla ja pakolla.

Monet yksityiskohdat kiinnostivat - värit, muodot ja toimivuus. Kyllä Alvar ja Aino Aalto olivat neroja! (Ynnä koko suunnittelutoimistonsa väki.) 

Kiitos Esikoinen, kun houkuttelit meidät mukaan! Yleensäkin kotoseen viettämään ”alkuperäisen perheen viikonloppua” ja sitten tuonne Paimioon.

Jk. Alkuperäisen perheen käsitteen loi Esikoinen. Hänen mielestään hän on se, jonka myötä meistä tuli perhe. No, lapsiperhe nyt ainakin. Onneksi Kuopus kestää/kestänee tämän ihmejaottelun… 

Ottamuksia 130

Meillä on pihalla kultainen hevonen. On meillä myös kultainen ankka, mutta nyt oli hevosen vuoro päästä parrasvaloihin. Kaverukset on vanhoja leikkipuistovälineitä, jotka Kuopus kolmisen vuotta sitten maalasi näyttelyä varten kultaisiksi. Muuttivat meidän pihalle näyttelyn jälkeen. Nyt hevonen pääsi uudelle paikalle etupihalle. Toivottaa siinä kaikki tulijat tervetulleiksi. 

Aurinkokeltainen aamu

Yksinkotona on nyt samaa sukua hitaanaamun  kanssa. Keitin kahvit ja kananmunan, askartelin leivät, pesin ja pilkoin kaksi luumua ja mietin, mikä olisi tarjottimen väri. Päädyin aurinkokeltaiseen. Kannoin lastatun tarjottimen olohuoneen sohvapöydälle ja mietin, avaanko telkkarin vai en. Avasin.

Mies ja Kuopus ovat matkalla varsinaiseen Suomeen. Asiana on nuoremman taidenäyttelyn pystytys. Avajaiset on huomisiltana. Olen tietysti äitijäävi sanomaan, mutta luulen, että Aninkaistenkadun B-galleriassa kannattaa mut kumminki käyrä katsomas. 

Taidesunnuntai

Eilen ajeltiin Mänttään. Gustafissa oli valokuvataiteilija Trish Morrisseyn näyttely. Göstassa taas useampikin näyttely (Andy Freeberg, Clare Woods, Rachel Kneebone) ja sinnekin ehdittiin. En ole muuta kuin eräänlainen tupakriitikko, joten en osaa analysoida enkä kertoa muuta kuin sen, että pidin aika monesta Morrisseyn työstä. Etanoista en.

Kierrosten päätteeksi vietiin Kuopus ja Ykkönen Vilppulan asemalle, syötiin autossa piknikeväät ja sitten odotettiin junaa. Ihan ajoissa se saapuikin ja vei mukanaan meidän kesäomat. Viikonloppu yhdessä oli touhukas, hauska ja iloisenihana. 

Eilen kertyi aivojen sisäiseen kokemusmittariin vaikka mitä!

Olen yhden kuvan ihminen, joskus lipsahtaa kaksi ja hyvin poikkeuksellista on enempi. Eilen nyt oli erikoinen päivä, joten ajattelin läväyttää peräti viisi kuvaa julki…Ensimmäinen on Raunistulan pihakirppiksiltä, joissa aamupäivällä kiertelin, kaartelin ja ostin yhtä sun toista eli muun muassa Scandia-aterimia, kirjoja ja pari pikkulautasta. - Illalla lähdin kaupungille. Luvassa oli Museoiden yö. Onnekseni sen alkamisaika oli jo iltakuudelta… Ensin taidemuseoon, jossa oli senegalilaista nykytaidetta Omar Victor Diopilta. Huimaavia töitä. Jäin sanattomaksi. Kuvasin monta ja tässä niistä yksi.

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Apteekkimuseoon, mutta siellä oli aika ruuhkaista, joten join kahvit Cafe Qwenselissä. Istuin pihalla ja nautin silmin ja suin.

Kahvin jälkeen oli seuraava kohte Aboa Vetus Ars Nova. Siellä katselin Osmo Rauhalan koruttoman puhuttelevia töitä. 

Lopuksi kävin vielä Sibeliusmuseossa. (Kehtaanko tunnustaa? Kehtaan! Kävin siellä ihkaensimmäistä kertaa!) Väkeä oli siellä(kin) lähes ruuhkaksi asti, joten tein nopean katselukierroksen ja palaan joskus uudelleen. 

Olin kotosessa jo ennen puolta yhdeksää. Tullessa ostin jätskin ja kävelin hiljaa löntystellen kotoskulmille. Askelmittari näytti päivän päätteeksi hyvää kertymää (15,4 km) ja aivojen sisäinen kokemusmittari oli tullut ladattua mukavan täyteen. 

Turussa oli taas kiva olla!

Sunnuntaina ajeltiin kotoseen muutamaksi päiväksi. Maanantai oli kirpparipäivä ja tiistai taidepäivä. Tiistaiaamuna hyvän aamupalan jälkeen käveltiin Wäinö Aaltosen museoon katsomaan Anu Pentikin näyttelyä. Näyttelyn nimi oli Alussa oli siemen ja se oli kaunis, hieno, koskettava, erilainen ja aito. Muutaman räpsyn sieltä nappasin ja näyttelyn lopuksi ostettiin muutama kortti ja kaunis pieni kulho.

Keskiviikkona eli eilen ajettiin takaisin keskiseen Suomeen. Välillä satoi vähän, välillä ei-vähän. Illalla saunottiin ja katsottiin elokuva Mieletön elokuu. Kotona oli hyvä olla ja lomanen jatkuu vielä keskiviikkoaamuun asti…