Neljän kortin päivä

Rahapussissa asustaa monenlaisia kortteja. Eilen käytin neljää. Matkustin kaupungille bussilla, kävin taidemuseossa, ostin kirpparilta pari pikkutavaraa ja tullessa ostin ruokakaupasta valmispizzan. (Henkilökohtainen suositus: Apetit Superior Kasvisjauhis-tomaatti-pesto-pizza. Kymmenen minuuttia uunissa pahvitta ja muovitta ja ei muuta kuin syömään!)

Taidenäyttelyssä näin Shoji Uedan valokuvia. Ne olivat esitteen mukaan unenomaisia. Hienoja, tottakai. Silti tuollainen haalea unenomaisuus ei oikein ole minun juttuni. Lisäksi kävin katsomassa Studion puolella Jenni Ropen kuvioita ja Pimiössä Mónica de Mirandan elokuvan. 

Aamupuuroa vartin yli viisi

Kello oli soimassa viideltä, mutta heräsin/heräsimme jo vähän ennen. Lusikoin vartin yli viisi aamupuuroa - en nälän vaan velvollisuuden takia. Siinä syödessämme ihmettelin Miestä, joka työvuosinaan puuroili joskus aamukahden aikaan...

Kello on nyt vähän yli puoli seitsemän ja istun bussissa, joka kuljettaa minut vapaan ja pitkän viikonlopun viettoon. Ensimmäinen kohde on Helsinki. Maisema on lähes säkkipimeä, tiet on märkiä. Onneksi pössis on hyvä.

Jk. Kuvan nappasin juuri ennen bussin lähtemistä. 

En uskaltanut aloittaa yhteislaulua

Olipa mielenkiintoinen ja pitkä paluumatka eilen! Lähdin Turusta vartin yli neljä iltapäivällä ja oletin olevani vähän ennen yhdeksää illalla Jyväskylässä. No en ollut. Oli sen verran huono ajokeli, että bussi jäi koko ajan vähän myöhään ja välillä jurruutti pitkässä jonossa. Tampereella oli vaihto ja olin tyytyväinen, kun lähdettiin sieltä vain kuusi minuuttia aikataulusta myöhässä. Muttamutta aikanaan Jyväskylään tultiin vähän yli kymmenen, kun oli seisoskeltu useampaan otteeseen ja kaiken huipuksi vielä jouduttu vaihtamaan kokonaan toiseen bussiin, joka onneksi tuli sieltä tuntia myöhemmin perässä. Pääsin istumaan, mutta moni joutui seisomaan käytävällä. Siinä vaiheessa olisi ollut paikallaan virittää yhteishengen kohottamiseksi yhteislaulu Linja-autossa ompi tunnelmaa. En kuitenkaan uskaltanut.

Tahatonta kuulemista, kun puhujalla oli iso ääni

Useimmiten bussi- ja junamatkoilla on hiljaista, kun kanssamatkustajat syventyvät omiin puuhiinsa ja älypuhelimiinsa. En pidä sitä pahana, koska kerran teen sitä isekin. (Tosin käytössä on yleensä Steve.)  Sunnuntain bussimatkan alkuosa Turusta Tampereelle oli poikkeus. Matka kestää vähän yli kaksi tuntia ja ehdin kuulla puheliaan matkustajan kertovan kuljettajalle hyvin seikkaperäisesti elämästään ja matkastaan, jolta tuli. Puhui niin paljon ja isohkolla äänellä, että katsoin viisaimmaksi jossakin vaiheessa laittaa napit korville ja katsoa Areenalta yhtä brittisarjaa.

Sen verran kuitenkin kuulin, että sain Stevelle kirjattua muutaman mielenkiintoisen muistiinpanon. Ensimmäinen käsitteli ruokaa, kun matkustaja kertoi haluavansa matkapäivien jälkeen syödä kotona pesuvadillisen pasta bolognesea. Toinen oli se, kun hän totesi, että on hauskaa heitellä koiranleukoja. -Tällaista siis kuulin ja kaikki muut kuulivat matkustajalta, joka oli edellisenä iltana laivalla juonut seitsemän pitkää...