Mehiläisromanssi?

Minulla on paha (?) ja myötäsyntyinen tapa lukea ympäristön kylttejä ja tulkita ne aivan omapäisesti… (Kas kummaa, miten ihmeessä omapäisesti!) No, tuon kuvan kyltin bongasin viime viikolla ja sehän on tietysti ihan asiallinen, jopa kuivan-. Minä vaan heti ajattelin Mehiläisen ihan vaan mehiläisenä enkä tohtoripaikkana ja ajattelin, että sen on joku rengastanut itselleen sopivasti juuri juhannuksen alla…

Muisto Tukholmasta

Miehen ja minun yhteiseen huusholliin on vuosikymmenien aikana hankittu yhtä sun toista tuikitarpeellista ja -tarpeetonta ja tietysti kaikkea siltä väliltä. Kuvan magneettikyltti edustaa ensimmäistä koulukuntaa ja on kaksipuolinen. Ostin sen kaksitoista vuotta sitten Tukholmasta, kun olimme työntekijäretkellä ja halusin kulkea omin päin (omapäisesti) yksin kaupungilla. Jostakin liikkeestä kyselin ja he sitten neuvoivat toiseen, josta kyltti löytyi. Yllätin itseni puhumalla ihan kohtalaisesti på svenska. Ja sovittuna aikana olin taas siellä, missä muutkin eli en edes eksynyt.

Kyltti on tarpeellinen tiskikoneen kyljessä. Useimmiten se muistetaan kääntää ja jos ei, niin aistinvaraisilla tutkimuksilla tilanteen saa helposti selville.

Sellainen arkeilija!

Eilisellä lenkillä kuvattu kaunotar on väriltään hurmaava ja huomionarvoinen. Lapsena näitä sanottiin pensselikukiksi ja näillä & savivellillä maalattiin kiviä. Tämä kaunotar odotti minua vanhan kirkon edessä ns. niityllä. Virallisesti  kasvi on huopaohdake. Luonteeltaan se on tosi ovela (omapäinen?), kun sillä on syvällä kasvava juuri, johon maanmuokkauskoneet tms eivät yllä. Sellainen arkeilija se!

Puurosuhde

Puurosuhteeni on aika tuore. Ikää sillä on kolme ja puoli vuotta. Alussa suhde oli joka-aamuinen. Tämän vuoden aikana tiivis suhde on hieman rakoillut eli syön puuroa vain niinä aamuina, kun on puuro-olo. Eilen ei ollut, mutta tänään oli. Vähän omapäistä arkeilua tämäkin…

Puuron niskassa on milloin mitäkin. Tänä aamuna sinne pääsi puolukoita ja omppuhilloa. Puuron määrä oli hyvin pieni. - Ja nyt on lautanen tyhjä! 

Ottamuksia 93

Olin vuosia/vuosikymmeniä sitä mieltä, että minä en pidä lippistä lenkillä! Sanoin, että naamaani ja päähäni ei se sovi. En osta, en! Lopulta nöyrryin, kun joka tapauksessa nyt alkaa trikoopipokausi olla ohi ja jotakin olisi hyvä olla päätä suojaamassa. Eilen oli ensimmäisen lippislenkin päivä. Ei se niin kauheata ollut, joten käytän ehkä toistekin...