Melkein tyhjä tarjotin!

Tarjotin oli unohtunut olkkarin pöydälle ja oli juuri noin vinossa, mitä ikuistui kuvaankin. Illalla katsoin kävelylenkin ja saunan jälkeen elokuvan Loma ja join pari isoa mukillista lempiteetäni tai oikeammin yrttihauduketta (inkivääri&sitruuna). Säästövinkki: samasta pussista voi juoda kahtena iltana, kun vaan kaataa uudet kuumat vedet kannuun. 

 

Parit pääsiäiskirkot ja parit elokuvat = keskiviikko

Tänään oli melkoinen vilinäpäivä. Olin aamusta virsikirjatöissä naapuriseurakunnassa ja ohjelmaan kuului kaksi koululaiskirkkoa. Niiden välissä oli lounasta, jutustelua ja ajankuluttamista. Iltapäivällä tulin kotiin ja ehdin juoda pikaisesti kahvit ennen kuin lähdettiin elokuviin. Ensimmäinen elokuva oli The Salt Path - Yhteinen matka. Elokuvan ydinajatus oli käveleminen ja tietysti se resonoi minussa vahvasti… Pienen evästauon jälkeen oli vuorossa Kaunis, rietas, onnellinen. Hyviä elokuvia kumpainenkin. Onnea on kiertävä elokuvateatteri! 

Tulppaaneja ja elokuvia

Naistenpäivän tulppaanit ovat vielä tosi hyvässä hapessa. Siirsin paratiisimaljakon keittiön pöydälle, kun keittiössä ollaan niin paljon päivän mittaan. Ihania ovat kaikki tyynni! 

Mies palasi kukkienkastelureissultaan jo tiistai-iltana, joten eilen oltiin katsomassa Humisevaa harjua. Jotenkin tuo uusi versio oli mielestäni floppi. Nolo ja jopa naurettava, melkein saduksi väännetty tarina. Pitäisi varmasti etsiä käsiin vanha versio ja katsoa se vastapainoksi… Tämän päivän elokuvana on Terapia. 

Talvilomaterveiset Turusta!

.

Vietin lauantaista lauantaihin talvilomaa Kotosessa. Kävelin paljon (yhteensä 120,1 km), luin yhden kirjan (Tuomas Kyrö: Miniä), nukuin pitkiä yöunia ja yhdet päikkärit. Sunnuntaina kävelin tuomiokirkkoon osallistuakseni viimeiseen messuun ennen remppaa ja nautin suunnattomasti lähes-täydestä kirkosta, upeasta musiikista ja siitä, että sai veisata täysin palkein. Torstaina olin Kino Killassa elokuvissa. Hind Rajabin ääni oli koskettava ja karu. Ostin Kotoseen uuden pikkupikkukasvin ja meille Laurilaan suosikkilaulajamme uuden levyn. Yhtenä päivänä minuuun iski mieletön verilättyhimo ja onneksi pakastimesta löytyi puolen paketin verran herkkulättyjä. 

Loma oli virkistävä, lepuuttava ja hyvä. Sopivasti tapahtumia ja paljon ihan vaan olemista. 

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Pitkän kaavan mukaan

Eilen oltiin elokuvissa pitkän kaavan mukaan. Ensin nähtiin romanttinen komedia Oman elämänsä Jane Austen (2025). Viihdyttävä, viehättävä ja hieman erilainen pikkuelokuva. Sen loputtua jäätiin penkeille istumaan ja kaivettiin eväsleivät esiin. Ehdittiin syömisen lisäksi pitää omatoimikirjastoasioimis- ja vessatauko. Seuraava elokuva oli suomalainen Täydelliset vieraat (2025). Loistavat näyttelijät, vähäeleinen teatterimainen lavastus ja yllättäviä käänteitä loppuun asti. 

Sitten oli aika lähteä kotiin lämmittämään saunaa. Kiitos taas, Kino Metso! Olet tuonut arkeemme monenmonia elämyksiä!

 

Passiota, elokuvaa ja ikääntymistä

Eilen harrastin passiokävelyä reilun kolmen tunnin verran. Aamulla kävelin ruokakauppaan ja epähuomiossa valitsin ensiksi sellaisen version, jossa oli vain pätkiä Bachin Matteuspassiosta. No, paluumatkalla sitten kaivoin areenaversion esille ja sieltähän löytyi lähes kolmetuntinen esitys. Vaati siis kaksi kävelylenkkiä, että sain koko passion kuunneltua ja välillä säädin volyymit kaakkoon kuoro-osuuksissa ja nautin…

Eilen käytiin myös katsomassa Orenda ja jopa oli hieno, intensiivinen ja ajatteluttava elokuva. Sopi tyyliltään hyvin kiirastorstain tunnelmaan. 

Eilen ikänumeroni muuttui sen verran, että nyt siinä on kaksi samaa peräkkäin. 

Jk. Kuvan pysähdyin ottamaan iltalenkillä. Maisema näytti siltä, että kohta on unen aika.

Sahtia, kiitos!

Kino Metso on kiertävä elokuvateatteri Keski-Suomen pikkukunnissa, joissa ei elokuvia olisi muuten tarjolla. Meidän kunnassa elokuvia on katsottu vuodesta 2014 alkaen ja ollaan nähty kiitettävästi uutuuksia ja sitten taas ilahduttavan paljon ei-kassavirtamagneetteja. Tällä viikolla on kevään viimeisten elokuvien vuoro. Tiistaina nähtiin Valitut, eilen illalla 100 litraa sahtia ja tänään iltapäivällä Orenda, joka tulee juuri tänään elokuvateattereihin. - Olemme onnellisia Kino Metsosta!

Käsipainon näköinen helistin

Eilen oli vaikkajamitäpäivä. Aamupäivällä kävelin paikalliselle kirpparille ja ostin sieltä mm. kuvan esineen eli käsipainon näköisen helistimen. Se oli niin sievä, että oli ihan pakko lauriloittaa, vaikka hintaa oli kolme euroa. 

Iltapäivällä tein uuden kävelylenkin ja kävelin elokuviin katsomaan uutuusleffaa Lee. Tuntemukseni Miilun salista poistumisen jälkeen oli Huh huh! Mieletön, kauhea, upea, raastava ja hieno kaksituntinen ei jättänyt kylmäksi.

Illalla nautin sohvailusta (se oli ansaittua kahdeksantoista kilometrin jälkeen) ja katsoin telkkarista kaikenlaista hömppää. Mies kotiutui iltayhdentoista maissa päiväkotireissusta. Kakkonen oli ollut onnellinen, kun sai Minecraft -vaarin vieraakseen…

Päivällisdilemma ratkaistiin pinaattipizzalla

Eilen oltiin iltapäiväelokuvissa. Madeleinen Pariisi oli hieno, koskettava, puhutteleva ja kaunis. Elokuvan jälkeen ratkaisimme päivällisdilemman ihmeen helposti, kun Mies esitti vaihtoehdoksi paikallisen pizzerian. Haimme sieltä perhekokoisen pinaattipizzan ja ajoimme kotiin lämpöisen laatikon kanssa. Palanpainikkeeksi juotiin parit lasilliset punaviiniä pitkästä aikaa. Syötiin ja analysoitiin elokuvaa. (Pizza oli ehkä kahdenperheenpizza, kun meiltä jäi siitä vielä tämän päivän lounaalle osa.) 

Jk. Kuva on arkistokuva yhdeksän vuoden takaa. 

Erilainen Maija

Eilen kiertueteatteri Kino Metso saapui meidän paikkakunnallemme ja tarjolla kohtuullista korvausta vastaan oli kaikkiaan neljä elokuvaa. Me valitsimme niistä Myrskyluodon Maijan. Saman valinnan oli tehnyt myös monimoni muu, sillä salissa ei kovin paljon ollut tyhjiä paikkoja. Päätimme jo etukäteen, että suhtaudumme Tiina Lymin elokuvaan avoimin mielin ja häivytämme takavasemmalta aivoista Åke Lindmanin näkemyksen. Päätös kannatti ja oli ihana tutustua ihan erilaiseen Maijaan, joka oli iloisempi, omapäisempi, rakastuneempi, hulluttelevaisempi ja vaikka mitä -mpi kuin Åken Maija. Upea elokuva kaiken kaikkiaan. Ilman nenäliinoja selvittiin, vaikka niitä olin varannut mukaan. Muutama liikutuksen aaltonen kyllä pompsahti rintaan upean loppumusiikin aikana,,,

 

Eilen nähtiin valokuvia

Eilen meillä oli kaupunkipäivä, joten uhmasimme tietoisesti pakkasta. Vietiin auto parkkitaloon ja käveltiin sieltä ensin Aalto2 -museokeskukseen katsomaan Elina Brotheruksen upeita töitä. Saunanäyttelykin katsottiin ja museokaupasta ostettiin pari kirjaa ja yksi esine, joka tulee kyllä saamaan oman postauksensa…

Seuraavaksi taas jalkauduttiin ja käveltiin taidemuseolle. Sielläkin oli samaisen Elinan töitä ja taas ihasteltiin ja huokailtiin. Taidemuseolta käveltiin parkkitaloon ja ajettiin kahville ostoskeskukseen. Muutamat täsmäostokset ja haahuilut ja sitten kohti kotia. Kotona saman tien valmispizza uuniin.

Tänään mennään elokuviin katsomaan Tiina Lymin näkemystä Myrskyluodon Maijasta. Toivottavasti elokuva kerää täälläkin katsojia!

Jk. Kuva ei liity oikeastaan mihinkään. Se on vain räpsy keittiöstä tänä aamuna.

Ei ihan vielä, mutta toivottavasti illalla!

Toivottavasti tänä iltana voimme toivottaa joulun tervetulleeksi! Sen mukaan tässä on eleilty ja pölyhuiskua heiluteltu, että aatonaatolle sitten jäisi vain tonttupullien leipominen ja koristeiden laittaminen. Eilen sain kirjahyllyn ojennukseen, samoin elokuvahyllyt. Päätimme ottaa ensi vuoden tavoitteeksi elokuvien läpikäymisen sillä periaatteella, että katsotaan ja jos todetaan, että ei katsota uudestaan, laitetaan kiertoon. On nimittäin vähän pakkokin, kun hyllyissä alkaa tila totaalisesti loppua…

Eläviä kuvia luvassa

Keittiön pöydällä on usein muistilappuja ja muistutuslappuja. Nyt siinä on tuollainen. Kino Metsossa on tänään iltapäiväelokuvana Pieni kirjakauppa Pariisissa ja huomenna Peluri - Kuolema on elävien ongelma. Ne siis on meillä aikomus mennä katsomaan. Maalla on kaupunkiin verrattuna vaivattomampaa (ja halvempaa) käydä elokuvissa, kun ei tarvitse miettiä eikä maksaa parkkipaikkoja. Tosin on täälläkin kyllä ollut kertoja, jolloin auto on pitänyt viedä läheisen pallokentän laidalle, kun elokuviin on tullut ennätysmäärä katsojia ja pihalle autoja…

Syyskuu on omppukuu

Syyskuu on yhtä kuin omppukuu. Meillä on leivottu omenapiirakkaa pari kertaa ja lingottu omenamehua vaikka kuinka monesti. Aamupalapöydässä mehukannu ilahduttaa mieltä ja kieltä. 

Tämä viikko on yhtä kuin leffaviikko. Tänään mennään katsomaan uusinta Kaurismäkeä ja huomenna Lapuan tapahtumia. Tunteiden kirjoa siis luvassa.

Lukutesti

Päätin toteuttaa lukutestin. Aika monta kertaa olen lukenut jonkin kirjan, sitten nähnyt siitä elokuvan ja todennut, että plääh. Ohjaaja on jotenkin mennyt sössimään sen kaiken, mitä päässäni/lukiessani loin. Nyt kokeilen tehdä asian toisin. Pari viikkoa sitten näin aivan upean elokuvan Kahdeksan vuorta ja eilen aloitin kirjan, johon elokuva perustuu. Vaikuttaa lupaavalta. Tekisi mieli sanoa, että vaikuttaa löydöltä. 

 

Elämysilta elokuvissa

Elokuvat on meidän juttu. Kotikunnassa nähdään syksystä kevääseen useita elokuvia Kino Metson ansiosta ja omissa hyllyissä on sadoittain elokuvia. Finnkinoa käytetään harvoin, mutta aina joskus. Se aina joskus oli viimeksi eilen. Käytin viimeisen joululahjalipuista meille jääneen jakojäämän ja kävelin iltakahdeksan näytökseen katsomaan elokuvan Kahdeksan vuorta. 

Elokuva huikaisi tarinallaan,  ystävyydellä, upeilla maisemilla ja valintojen merkityksellä. Tykkäsin tosi paljon. 

Elokuvan jälkeen kävelin Kotoseen ja vaikka kello oli jo kymmenen yli yksitoista, keitin vielä kannullisen teetä ja mietin näkemääni teen ja kahden juustovoileivän parissa. 

Hajatuksia 26

Tulppaanit voivat hyvin. 

Tällä viikolla meitä maalaisia on taas hemmoteltu elokuvanäytöksillä. Keskiviikkona käytiin katsomassa The Banshees of Inisherin ja eilen Everything Everywhere All at Once. Molemmat omassa genressään hyviä. 

Eilen loppui kävelyäänikirjani Ihmisen osa. Ritva Valkama oli juuri täydellinen lukija ja kävelin hänen kanssaan mieluusti.

Eilen oli treffit!

Olipa kiva päivä eilen! Töissä riitti kaikenlaista hoidettavaa ja sumplittavaa iltapäiväkolmeen asti ja silloin minua tultiin hakemaan treffeille. Ne olivat elokuvahenkiset. Ensimmäinen elokuva oli 23 Walks - Vielä kerran. Elokuvan loputtua treffikaveri kaivoi pienestä kylmälaukusta lohivoileivät ja mehut. Ne maistuivat! Evästämisen jälkeen oli jaloittelutauko, vessatauko ja lippujenostotauko ja toinen elokuva. Se oli Järjettömän paska idea. - Elokuvat olivat ihan erilaisia, mutta tykkäsin kummastakin. 

Elokuvien jälkeen vuorossa oli pizzaa ja kahvia. Treffikaveri lämmitti meille saunan. Yhteiseen sänkyyn kellahdettiin iltakymmenen jälkeen. 

Omat versiot huvittivat - ainakin eilen

Mies tuli eilen Kotosesta jo aikaisemmalla junalla ja saunan ja iltateen jälkeen oli aikaa katsoa vielä elokuva. Se oli tällä kertaa Tappajahai 2 ja tässäkin versiossa haille kävi lopussa huonosti. Mietimme sitten elokuvan loputtua uusia jatko-osia ja keksimme muun muassa seuraavia: Tappajahai rakastuu, Tappajahai Suezilla, Taas tapaamme Tappajahain perheen, Tappajahai yllättää. Outo juttu, että ei nuo enää  vaikutakaan niin hauskoilta kuin eilen illalla…

Jk. Kuva on kuvituskuva tai jopa huvituskuva. Sohvalta katsottuna vasemmalle aukeava näkymä juuri nyt.