Kolmekymmentä pudokaskiloa

Aloitin liikuntatavoitteellisen projektini tammikuussa -17. Sen jälkeen olen kävellyt tähän mennessä arviolta 25000 kilometriä (vuodesta -20 on tarkat tilastot, samoin vuodesta -17, loput ovat nointietoja) ja nyt olen tilanteessa, jossa olen kolmekymmentä kiloa pienempi kuin aloittaessani. Paino on siis pudonnut todella hitaasti, mutta vähitellen koko ajan. Tällä liikuntamäärällä ja kulutuksella en joudu miettimään ollenkaan syömisiäni. Tilanne on siis (aika) ideaali nyt, kun voin hyvin ja jaksan paljon enemmän. 

Jos mietin asian miinuspuolia, niin niitä on tietysti se, että vaatevarastoa on pitänyt uusia. Niin ja lenkkareita kuluu kävelyn takia useammat parit vuodessa. Muuta negaa en keksi. En kirveelläkään!

Yllätys!

Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 

Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 

Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

Kyllä keho tietää!

Uskon aika vahvasti siihen, että keho tietää, mitä se tarvitsee, jos sitä vähän hienovaraisesti ohjailee… Olen nyt syönyt rautatabletteja ja koska tiedän, että Cee edesauttaa raudan imeytymistä, käyn ihan täysillä pikkuoransseihin ja punaiseen paprikaan. Tänään syödään lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi keltaiset kiivit. Eilen illalla luin tonnikalasta ja aloin himoita sitä aamuleiville, joten tänä aamuna syötiin puoliksi pieni tunapurkki leivillä.

Jk. Kysyin ystävältäni Tekkikseltä (ChatGPT), mitä mieltä se on näistä rauta-asioista. Sain hyviä vinkkejä, sillä Tekkis on hyvä renki!

Aina joskus laitan itseni etusijalle

Kirjaston lehdestä räpsäisin ylläolevan kuvan. Se osui ja upposi. Tuota ajatusta olen yrittänyt toteuttaa (ja onnistunut siinä mielestäni aika hyvin) viime vuosien ajan. Uskallan laittaa itseni aina välillä etusijalle ja miettiä, mitä keho tarvitsee. Liikuntaa, paljon unta, hyvää ravintoa (ja herkkuja sopivasti), ystävien seuraa, yksinäisyyttä, kaksittelua ja rakkautta. - Itsekkyys on kannattanut. Voin paremmin.

Miten kävi takaraivotavoitteelle?

Viime maanantaina laitoin itselleni takaraivotavoitteen. Selkokielellä se tarkoitti, että kävelisin viikon aikana niin paljon, että vuoden kokonaismäärä olisi sunnuntai-iltana 1500 kilometriä. Numeraalisesti se tarkoitti reilua satasta. No, sitten oinasluonteeni, suotuisat tähtienasennot, hyvät kävelykelit ja -maastot kohtasivat. Kävelin kahdesta kolmeen lenkkiä päivässä. Ja eilen illalla räknäsin tuloksen ja viivan alla on nyt 1528,2 kilometriä. Saavutin reilusti tavoitteeni! Sille voi joko laulaa kolminkertaisen aamenen tai juoda hyvät päiväkahvit. Tai tehdä molemmat.

Onnenläikähdyksiä

Joulupäivääni kuului kaksi kävelylenkkiä (yht. 18 km), kunnon päiväunet, tietovisaa, hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Aamupäivälenkillä tunsin yhtäkkiä mielessäni ja sydämessäni onnen läikähdyksiä ja tunne oli hieno. Lähes liikuttava, sanoisin. Onnen osatekijöinä elämä, kaikki rakkaat omat, joulutunnelma ja hyvä terveys/kunto. Vähemmästäkin läikähtelee…

Kenen tahansa saunavuorolla!

Tiistaina törmäsin (kuv.) postikorttitelineen yhteen korttiin, jonka teksti puhutteli siinä ja tässä. Somemaailmassa kuohuu ja velloo. Se ei sinänsä ole mitään uutta. Kahden miehen kriteerit kumppaniehdokkaille räjäyttivät tällä kertaa pankin. 

Kun alettiin joskus dinosaurusten aikana seurustella, olin iso ihminen. Se ei ollut Miehelle kynnyskysymys, kun kerran rakastui minuun. Minua oli paljon ja vuosien mittaan minua oli vielä enemmän. Vähitellen se alkoi olla jo elimistölle liikaa ja muutaman pysähdyksen ja liikunnan ilon löytämisen jälkeen olen alkanut pienentyä. Voin paremmin, jaksan paremmin. Syön paremmin, nukun paremmin. - Summa summarum: Tärkeinä on olla oma itsensä ja kantaa sitä ylpeydellä. Kenen tahansa saunavuorolla! 

Vitamiinitankkaus kannattaa aina!

Jouluksi ostetiin pari säkillistä pikkuoransseja. Niitä oli hyvä säilyttää viileässä varastossa ja hakea keittiöön aina muutama kerrallaan. Nyt on viimeiset menossa ja tämän pakkastorstain (-32,9) aamupala sai niistä oivan loppusoiton. Vitamiinitankkaus kannattaa aina.

 

Seitsemän kilon nukkumista

Pian kaksi vuotta sitten ostimme itsellemme seitsemän kilon painopeitot. Tällä viikolla ne taas pääsivät kesäsäilöstä käyttöön. Nukumme kuin possut niiden alla. Eilen illalla esimerkiksi lopetin lukemisen yhdentoista maissa ja vedin peiton kunnolla niskaan. Havahduin seuraavan kerran aamun reaalitodelisuuteen puoli seitsemän aikana. Näin yhtäjaksoista nukkumista en juuri harrasta tavispeitolla. Suosittelen. 

Siitä tuli tapa!

Päivälleen viisi vuotta sitten se alkoi. Kyllästyin siihen, että olin puuskuttava pullero, joka kävi kyllä aina joskus liikkumassa, mutta ei mitenkään säännöllisesti. Päätin vakaasti aloittaa projektin, joka sai lyhenteekseen VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa). 

Nyt ollaan tilanteessa, jossa en puhu enää mistään projektista. Tämä on elämäntapa, rutiini muiden joukossa. On ihan pakko päästä ulos ja kävely on nykyään minun tapani voida hyvin. 

Viiden vuoden aikana olen kuluttanut monet kengät, pudottanut monet kilot, kulkenut samoja ja eri teitä, pyyhkinyt hikeä otsalta, liikkunut yksin ja parhaan kaverin kanssa. Kilometrejä on kertynyt useampi tuhat. Viiden vuoden aikana olen joutunut kahden viikon aikana toteamaan, että tästä tuli nyt hutiviikko - ja toisen viikon olin sairaalassa ja toisen toipilaana kotona. Eli se, joka alkoi projektina, on toiminut niin hyvin, että se tuli elämään jäädäkseen.

Kasvun voima on valtava

Eilen töissä huomasin ilokseni, että toimistokukat voivat hyvin. Huomioni kiinnittyi erityisesti saniaiseen ja nappasin siitä kuvan. Kotona sitten muistelin, että olen varmaankin kuvannut sen myös siinä vaiheessa, kun kasvi muutti (ensin kaupasta Laurilaan ja pari päivää myöhemmin Laurilasta) pappilaan. Löysin ja tein nyt aamulla yhdistelmäkuvan. Kasvun voima on valtava.