Samoja reittejä vuodesta toiseen

Kävelen usein samoja reittejä, polkuja ja teitä. Aika usein kipaisen ns. vanhalta radalta oikomäen kautta tälle hautausmaan vieressä kulkevalle metsätielle. Yleensä siellä ei liiku muita, mutta juuri tuona iltana minua juoksi vastaan mieshenkilö. Hänellä oli joko kiire ja/tai treeni ja ainakin kuuma. Minulla oli aikaa ja lenkki.

Kesä toi enkelin pergolaan

Tämän kesän uusin tuttava on enkelipelargoni. Kaunis jo itsenäänkin ja tuntuu kestävältä, mutta kaiken lisäksi näkyy toimivan hyttystenestäjänä vallan mainiosti. Joku kyllä sanoi, että hyttyskanta on muutenkin ollut aika pieni nyt, mutta jotenkin meidän pergolaan eivät ole ne vähäisetkään juuri eksyneet. Kun lethtiä koskee ja nyppii kuivia kukkia pois, lehahtaa ilmoille sitruunainen tuoksu. Muistiin itselle: tällainen myös ensi kesänä ja vaikka useampikin!

 

Pupu! Ja toinenkin!

Oltiin pitkän viikonlopun verran Kotosessa. Lauantaina käytiin Salossa herättäjäjuhlilla, muuten kierreltiin kirppareita, luettiin, nukuttiin pitkään ja hyvin. Sen verran sateli, että kävelylenkit jäi kahteen, mutta lisänä rikka rokassa!

Kotosen lähelle puistoon/leikkikentän laitaan oli ilmestynyt pari pupua. Tästä lähien voimmekin omissa koordinaateissamme nimittää paikkaa Pupupuistoksi. Eläviä sukulaisia näkee tuolla rauhallisella asuinalueella kyllä varsin usein useampiakin. 

 

Uusi merkki!

Kävelin lauantaiaamupäivällä teenostoreissulta kaupasta kotiin ja hieraisin silmiäni (kuv.) kerran jos toisenkin. Häh! Lähipiiriimme oli ilmestynyt uusi tienviitta/opastusmerkki! Vanha olikin jo ihan uunnalle kulunut ja siinä oli vain kaksi nimeä: Uurainen ja Kuivasmäki. Nyt jälkimmäinen oli saanut kaveriksi kaksi -perää. Elämme siis suuren informaatiotulvan keskellä. Kuka vielä kehtaa sanoa, että maaseudulla ei koskaan tapahdu mitään…

Yritä muistaa ensi pääsiäisenä!

Pääsiäiseksi ostin tänä vuonna kolme pikkunarsissia. Yksi pääsi keittiöön, yksi olkkariin ja tämä kolmas sisarus sai paikan pergolan pöydältä. Pääsiäisestä on kohta pari viikkoa ja sisämajoitetut yksilöt ovat jo kuihtuneet ja odottavat varastossa sitä, että saavat vaahteran alta uuden kasvupaikan. Ulkoversio on kestänyt lumet, jäät, pakkaset, vesisateet ja tuulenpuuskat. Kävin viisi minuuttia sitten ottamassa tuon kuvan ja toteamassa, että hyvin täällä voidaan.

Muistutus itselle: Jos ostat kolme, jätä vain yksi sisälle.

Sekamelskalan kuulumisia

Laurilaa voisi kutsua ihanaksi Sekamelskalaksi juuri nyt. Olohuoneessa on pitkin ja poikin legolaatikoita, autoja, kokkausleluja ja muita. Äsken syötiin aamupalaa ja kuunneltiin samalla Lumikki -satua. Kakkonen innostui jodlaamisesta niin, että ilahdutti meitä sillä vielä aamupalan jälkeenkin. Satua kuunnellessa minulle tuli ahaa-elämys. Jokainen meistä on vähän Jörö, Unelias, Lystikäs, Viisas, Vilkas, Ujo ja joskus Nuhanenä. 

Jk. Kuvasin vain yhden laatikon. Säästän hermojasi. 

Kääk, kuka tuo on?

Eiliseen mahtui kaksi kävelylenkkiä. Ensimmäiselle lähdin aamupäivällä ja lähtiessä nappasin kuvan kukkivasta pensaasta, jota epäilen jasmikkeeksi. Keskellä yhtä kukkaa oli aikainen lounas menossa. Ihan outo tyyppi, jolla oli kyllä tosi hienot värit! Jäi vielä kukkaan, kun kaarsin lenkkitielle.

Jk. Instagramin puolella sain tyypille henkilöllisyyden. Hän on nelivyöjäärä.

Universumin tilannetaju

Eilen aamupäivällä tein kävelylenkin, jolta palatessa kuljin hautausmaan läpi. Yhtäkkiä totesin, että minulla on tuolla kirkkomaalla tosi paljon tuttuja. Kolmenkymmenenyhden vuoden aikana olen ehtinyt olla monissa hautajaisissa virsikirjatyöläisenä ja virastorouvana sopia hautajaisjärjestelyistä. Tuttuja nimiä on kivissä paljon. Ehkä teen jonakin kuulaana syksypäivänä perusteellisen hautausmaakierroksen… 

Kävelin kaikessa rauhassa ja käännyin yhdelle käytävälle. Kuuntelumusikkina korvanappien kautta minulla oli Frank Sinatra ja juuri kun käännyin, uusi kappale alkoi soida ja se oli mikäs muukaan kuin My Way. Olipa ajoitus! Kyllä universumilla täytyy olla tilannetajua!

Jk. Yhdellä haudalla orvokit olivat kesävillissä. Siksi kuvasin ne.

 

Ei vielä!

Tällä viikolla törmäsin (kuv.) tuohon lehteen, joka köllötteli ihan muina lehtinä maalaistiellä ja oli kuin huutomerkki keskellä kaikkea vihreyttä. Minä huusin sille (en ääneen, mutta kuitenkin): Ei vielä! Ei missään tapauksessa! Stop tykkänään! Ehkä se oli vain syksystä kertova kuriiri, joka oli katsonut kalenteria väärin tai sitten löytänyt omasta mielestään hyvän oikopolun. Toivottavasti. En haluaisi sille kavereita vielä pitkään aikaan! 

Kuvasin Neiti Kevään viisi vuotta sitten

En ole jättänyt kertomatta, mitkä ovat mieluisia asioita. Olen laulanut omia laulujani, lukenut omia runojani ja esitellyt omia kuviani - ehkä jopa kyllästymiseen asti. Ja siitä huolimatta teen sen taas... 

Tuhansien kuvien joukossa on muutamia kymmeniä, jotka sävähdyttävät joka katselukerralla. Tässä on niistä yksi.  Kuvan nimi voisi olla Neiti Kevät. Siinä on toukokuun alun tunnelma yhdessä ruudussa. Kuljin talon ohi viisi vuotta sitten ja oli ihan pakko ottaa kuva. 

”Olen tehnyt uuden levyn.” Miksi?

Kun takana on hyvät yöunet, on aamulla virkeä mieli ja vireä kieli. Meillä on tapana kuunnella radiota aamutuimaan, jos on aikaa. Nyt oli. 

Ei ole helppoa musiikin esittäjillä, kun joutuu arvostelumme kohteeksi. Aika monen esityksen jälkeen tekee mieli sanoa MIKSI ja syystä. On ihme juttu se, miksi hengellisen musiikin äänitys- ja julkaisukynnys on niin matalalla tai kynnystä ei ole ollenkaan. Ehkä kauheimpia esityksiä on sellainen pullossa äänitetty versio, jossa lauma miehiä mylvii laulaa yksiäänisesti. Anteeksi nyt vaan, mutta Laurilan lahjomaton kritiikkiyhdistys teilaa flopit armottomasti...

Jk. Kuva ei liity tarinaan. Tänään syödään noista ainakin toinen. Lammasta siis suklaan muodossa.

Pöllöt, villalangat ja satsumat

Juuri äsken keksin aamukuuden aivoilla yhden yhdistävän asian otsikon kolmelle yksilölle ja se on huhuilu. Pöllöt huhuilevat talvella, kevättalvella ja keväällä. Villalangat aloittavat huhuilun yleensä aikaisintaan syyskesällä, mutta voimakkainta ääntely on syyskuusta alkaen. Satsumat aloittavat juuri näihin aikoihin - nimimerkki Perjantaina ostin kaksi ja puoli kiloa. Kausi on siis avattu niillä ja villalangoilla. Huhuu! 

Kuvailu se on minun rattoni

Eilen meidän kulmilla kärysi ja paukkui ja välillä oli melkein ruuhkia. Emme asu erikoiskokeen varrella, mutta koepaikalle ajetaan tätä kautta. Joinakin vuosina olemme lähteneet rallievakkoon, kun se ei ole ollenkaan meidän juttu.

Tärkein huomio rallipäivän loputtua oli se, että silmäätekeviä ei lennätetty ollenkaan niin paljon helikoptereilla kuin aikaisempina vuosina. Muutenkin kokonaisuus oli hiljaisempi kuin ennen. Auto- ja rallitietämykseni on hyvin ohutta, joten tyydyin kuvaamaan taivasta. Ja jos tarkkoja ollaan, ei kuvanottohetkellä liikennettä ollut enää muuta kuin kiintiötraktorin (maalla) ja räksän (ilmassa) verran. 

Niistävä ja pömppövatsainen

Eilen juotiin pihakahvit pihapöydän ääressä aurinkovarjon alla. Olo oli tyytyväinen kuin kuvan pömppövatsaisella tipillä, vaikka jouduin aina välillä niistelemään. Minuun kun on päässyt iskemään joko ihan tavallinen tai sitten siitepölymäinen nuha. 

Asiasta viidenteen... Maanantaina matkalla Laurilaan tapasimme liikennemerkin, jossa luki Tiemerkintäkokeilu 4 km. Mietimme sitten, mitä se voisikaan tarkoittaa... Nopeusrajoitusten muutoksia mielin määrin, stopmerkkejä, kieltomerkkejä, määräysmerkkejä, lisäkilpiä lisäkilpien kera - ja tätä kaikkea neljän kilometrin matkalla niin paljon, että pää menisi jo ihan sekaisin. Mutta se taisi tarkoittaa kuitenkin jotakin ihan muuta, eikö niin? 

Tämä kesä jää mieliin

Tämä kesä jää mieliin lämmön ja veden takia. Uimassa ollaan käyty niin paljon, että luultavasti meiltä löytyy evät ja kidukset kumpaiseltakin.

Tämä kesä jää mieliin asunnonvaihdon ja lomasten ja pienten reissujen takia. 

Tämä kesä jää mieliin oman hyvän poppoon takia. 

Tämä kesä jää mieliin ystävyyssuhteiden takia.

Tämä kesä jää mieliin myös sen takia, että nyt on viimeinen kesä, kun ikäni alkaa viitosella. Olisikohan kohta aika seestyä...

En osaa laittaa kesän hetkiä parhausjärjestykseen

Kesässä on niin paljon ihania hetkiä, että niitä on mahdotonta laittaa parhausjärjestykseen. Päivän hohtava helle, illan viipyilevä valo, aamun heräävä lämpö ja öiden hämäryys. En osaa valita, eikä onneksi tarvitsekaan! Yksi parhaita hetkiä on kuitenkin se, kun herää aamulla siihen, että avoimesta ikkunasta kuuluu aamun ääniä ja kello on vasta kuusi ja voi vielä vetäistä pussilakanan päälle ja jatkaa nukkumista. Samaan aikaan on sekä lämmin että viileä, virkeä ja väsynyt. Yleensä sellaisina aamuina käy niin, että nukahtaa vielä tunniksi tai pariksi. Niin kävi tänäkin aamuna. Nyt on hyvä mieli ja olo aloittaa uutta päivää...

Jk. Kuva on lauantain illasta. 

Lainasin idean Erich Segalilta

Mitä voi sanoa kesäkuusta, joka mennä hupsahti? Että se oli onnellinen ja lämmin, tuulinen ja sopivasti sateinen. Ja että siihen kuului kesäflunssa. Että kesäkuussa saatiin meille kesärenki muutamaksi päiväksi. 

Aloitus oli tyylilainausidea Erich Segalilta, joka aloitti Love Storyn hieman noin. Aiheena oli tosin nuorena kuollut nainen, ei kesäkuu. Minulla vain jotenkin oli tänä aamuna erichsegalmainen tarve kertoa kesäkuusta.

Lomasen neljäs päivä on menossa. Eilen aamupäivällä käveltiin kahdentoista kilometrin lenkki. Keskinopeus oli himpun verran yli kuusi kilometriä tunnissa. Autoliikenne Multialle päin oli huomattavasti vilkkaampaa kuin Multialta päin. Muita havaintoja oli yhden kuovin verran.

Mä mistä blogin aiheet saan?

(Heti aluksi pyydän anteeksi Reino Helismaalta otsikkoa... Anteeksi. Checked.)

Minulla on lähipiirissä blogiystävällisiä ja -myönteisiä ihmisiä, jotka heittelevät aina joskus aiheita ja otsikkoja. Tämän päivän bloggaukseen aiheen antoi barista-autonkuljettajani.

Siis: Ennen vanhaan oli hyvin yleistä se, että kengät kestivät vuodesta toiseen ja niihin piti ostaa uusia kengännauhoja. Nauhat kun kuluivat paljon nopeammin. Nykyään kengännauhakauppaan tai tavaratalon kengännauhaosastolle ei ole enää asiaa. Nykykenkien viimeinen käyttöpäivä on paljon ennen nauhojen loppumista. 

Kuvassa uusimmat luottolenkkarini. Kuva tältä aamulta ja kuistilta.

Mäet, portaat ja minä

Lapsen mielestä melkein suurinta, mitä tiesin, oli Kuusiston kallio. Se sijaitsi vähän mummulasta (=Kuusisto) Ullavaan päin ja mummulan pihassa oleva kivikin oli suurensuuri. No, minä kasvoin ja kalliot ja kivet pienenivät tai ainakin siltä tuntui.

Tänä talvena olen törmännyt (kuv.) mäkiin. Muutama vakituisen kävelylenkkitien varrella oleva mäki on kutistunut ja tässä viikko sitten en edes huomannut, että oltiin jo kävelty mäen harjalle. Se vaan oli mennyt siinä huomaamatta, kun oli laitettu töppöstä töppösen eteen. Nyt ei ole kyse kasvamisesta tai kunnon ehkä on. Hauska huomio. Sama juttu on portaiden kanssa. Odotan innolla tulevan kesän porraskävelyjä... 

Kiitos ryhmään pääsystä!

Kolme turhinta sanaa taitaa monen mielestä olla Kiitos ryhmään pääsystä. Mainosrahoitteinen yhteisöpalvelu Facebook sisältää muun muassa eri ryhmiä ja itsekin kuulun moneen sellaiseen ja tuo sanayhdistelmä on luettavissa aina silloin tällöin johonkin ryhmään kirjautuneen viestinä. Samaan kategoriaan voisi laskea myös sanan Seuraan. Seurata kun voi vain ottamalla ilmoitukset käyttöön eikä sitä tarvitse kaikille kuuluttaa ja viedä ns. seinätilaa.

Jk. Tuo oli asia, joka on ollut mielessä pitkän aikaa. Pieni asia ihmiskunnalle, mutta tulipahan sanottua!