Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Tarpeellisia kynttilöitä

Pari iltaa sitten meidät yllätti sähkökatko. Sehän on ollut tuikituttua kauraa näillä tienoilla, tosin viime aikoina harvemmin ja lyhytekestoisesti. 

Saunominen onnistui pimeässä ja dynamolataustaskulampun valossa näki käydä suihkussa. Muutama kynttilä sytytettiin palamaan ja sitten vaan odoteltiin. Jossakin välissä ehti sähköt palata hetkeksi ja silloin kiireesti keitettiin teetä. Ja siten taas istuttiin ja juteltiin niitänäitä. Katko ei ollut kuin reilun tunnin mittainen ja Skip-Bo korttipeli saatiin parilla keskeytyksellä loppuun. 

 

Tuulinen päivä jo aamusta alkaen

Vapaapäivä alkoi jo ennen seitsemää. Tuulenpuuskia on jo nyt ja lisää on luvassa. Tässä meidän alueella on vuosikymmenien ajan podettu sähkökatkoja - lyhyitä ja pitkiä, joskus yli vuorokaudenkin mittaisia - mutta nyt tilanne on hoitumassa, kun maakaapelointi on jo aika lähellä. Maata on kaivettu ja ns. muuntamokoppeja on ilmestynyt sinne tänne teiden varsille. Meidänkin tontille on tulossa jossakin vaiheessa kesää sellainen sähkömökki. (Keksin itse tuon sanan, kun se kuulostaa hauskemmalta!)

Jk. Piti ihan tarkistaa, millainen on meidän sähköttömyysennätyksemme. Olihan se aika hurja - 34,5 tuntia elokuulla -16… Huh! 

 

Olipa päivä!

Sadetta ja tuulta, kovaa tuulta ja myrskyä. Se oli Aila se! Sähköt meiltä meni kahden aikaan päivällä ja siihen jäi kotimainen elokuva ja tilalle tuli sohvailu, sukankutominen, lukeminen, some ja sen sellaiset. Illalla myöhään etsin lipaston väliköstä Kyöstin (virtapankki) ja latasin tablettiin ja kännykkään lisää tehoja. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, kun ei lukeakaan voinut ja oli vähän tylsää. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että joku puhuu meidän olkkarissa ja se olikin telkkari. Sähköt olivat saapuneet juuri silloin takaisin oltuaan yhdeksän tuntia poissa.

Muutakin erikoista kuului päivään. Iltapäivällä Mies näki, että meidän pihalla kulkee pieni musta kissanpentu. Laittoi someen paikalliselle sivulle ilmoituksen, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen. Mies sitten houkutteli kissanruokapurkilla pennun Pupulan alta, toi meille sisälle, antoi ruokaa ja vettä. Odoteltiin aikamme, että joku ilmoittautuisi. Ei tullut, joten iltaseitsemältä pentu haettiin löytölään. Ja me päästiin iltalenkille...

 

Yskitään kaksistaan

Harmittaa. Ketuttaa. Tänään olisi ollut työpaikalla iso tapahtuma, kun pitkän/ison/kalliin rempan jälkeen kirkko otetaan taas käyttöön. Muttamutta täällä sitä yskitään ja kähistään kotona x 2. Eroa edellisiin kurjistelutarinoihin on siis sen verran, että Laurilan muonavahvuus on taas kaksi. Se kyllä ilahduttaa. 

Jk. Kurjistelutarinoista on jäänyt pois hyvin pikantti yksityiskohta, joka on sähkökatkoilu. Nämä tämän talven lähiviikkojen katkot ovat olleet lyhyitä, mutta niitä on sitten useita per päivä. Elenian sedät ja tädit lähettelevät uskollisesti viestejä, että tiedämme, onko meillä sähköt vai ei. 

Vapaaehtoisesti kynttilänvalossa

Kynttilänvalossa on kiva istua, kun sen tekee omasta toiveestaan eikä sessio kestä tuntikausia. Kokemuksia kun on suhteellisen pitkistäkin sähkökatkoista (ennätys on ollut 34,5 tuntia!) ja silloin ei puhuta enää tunnelmoinnista eikä hämärähyssyistä, vaan ihan koruttoman sähköttömästä elämästä. Koputan saman tien puuta, sillä edellisestä pitemmästä katkosta on aikaa jo toista vuotta eikä pienempiäkään ole ollut aikoihin. (Pieni tarkoittaa sellaista parin tunnin katkoa ja sitä vähempiä ei juurikaan tule noteerattua.)

Jk. Sinänsä aineksia tunnelmointiin olisi, kun keittiön vihreän kaapin ylähyllyllä on yleensä pienen kynttiläkaupan suuruinen käsivarasto...

Tähän viestiin ei voi vastata

Eilisen viimeinen tietohan oli se, että klo 24 mennessä pitäisi sähköjen palautua ja sanoin olevani hieman skeptinen asian suhteen. No, klo 0.02 olivat Elenian tädit laittaneet viestin ja kertoneet, että ei nyt vielä kuitenkaan ja vasta klo 4.00 mennessä. (Onneksi olin silloin jo unten mailla ja kännykkä suljettuna.) Seuraava viesti oli tullut klo 0.45 ja siinä kerrottiin, että teillä on nyt sähköt. Lopussa luki, että tähän viestiin ei voi vastata. Harmi, kun juuri tuohon viestiin olisin halunnut vastata! Olisin sanonut, että kiitos! 

Jk. Nyt oli pitkäaikaisin katkokesto ikipäivinä meillä: 34,5 tuntia. Aggregaatti, trangia, kynttilät olivat käytössä ja siunailimme myös sitä, että minulla on sähköistetty työpaikka kolmen ja puolen kilometrin päässä...

Onko teillä sähköt?

Eilen jäi päiväkahvit juomatta (ja ne on edelleen juomatta!), kun Rauli myrskysi ja mesoi niin hirveästi, että sähköt meni päiväkahden aikaan meiltä ja moniltamonilta muilta. Piti tulla  takaisin iltaseitsemältä, ei tullut. Uusi tieto oli, että aamuneljältä, ei tullut. No, entä sitten aamukymmeneltä, ei tullut. Nyt Elenian sivulla on tieto, että iltapäiväneljältä pitäisi tulla tai siis siihen mennessä. 

Äsken polkaisin työpaikalle, kun kartasta katsoin, että täällä on sähköt. Nyt on Steve ja Reino kumpikin piuhan päässä ja äsken söin nuudeleita lounaaksi. Kohta ehkä luvassa sitä kahviakin...

Valio tuli, oli ja tuiversi

Eilen tuuli ja myrskysi. Olimme varautuneet sähkökatkoon ja -katkoihin, sillä ne meillä on aina keskuudessamme tuulen tuivertaessa. Kaiken varalta olkkarin pöydällä paloi jo alkuillasta kynttilä, kun tunnettua on se, että kynttilöitä ja tulitikkuja pitää yleensä etsiä pimeässä. Tabletit ja kännykät oli ladattu täyteen. Tuulikellot kilkattivat ja puut huojuivat. Sähköt säilyivät! Juuri äsken katsoin Elenian sähköttömyyskartasta, että edelleen on vaikka kuinka monta taloutta tälläkin paikkakunnalla ilman sähköä. Me olimme varsin onnekkaita tällä kerralla.