Muutama päivä sitten poimin kävelylenkillä muutaman lehtosinilatvan ja lisäksi jotakin viherlehteä. Laitoin kukat olkkarin ikkunalle, mutta ne eivät olleet siinä pitkän aikaa. Itse ensin nuuhkin ja sitten tuli Mies (joka on erittäin hyvästä hajuaististaan tunnettu) ja sanoi, että ovat liikaa. Ihan liikaa. No, kuljetin kukat ulos ja jätin kauniin maljakon kukitta. Pergolan hyllystä löysin ison kynttilälyhdyn, josta otin pois kynttiläsysteemin ja laitoin kukat veteen. Ja uusvaasi pääsi pergolan pöydälle. Saa haista ja tuoksua ja lemuta siinä nyt ihan vapaasti. Kestää muuten kukinnotkin paljon kauemmin kuin sisällä, veikkaan,
Tinkimättömyys, suoruus ja mustavalkoisuus kuuluvat potrettiin yhtä lailla kuin luova hulluus, hetken innostumiset ja osittainen empaattisuus. Kokkailu, kävely, valokuvailu, elokuvat, kirpputorit, kirjat, käsityöt, musiikki – ne kaikki löytyvät omapäisestä arjesta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 27. kesäkuuta 2026
keskiviikko 7. syyskuuta 2022
Ottamuksia 129
Eilen iltapäivällä nappasin työpaikan ruusupensaasta yhden kukan mukaani ja kävelin sen kanssa kotiin. Ajattelin, että se on varmaankin kesän viimeinen ruusu. Kotona vein ruusun vessan pöytätasolle ilahduttamaan, kun siellä oli sopivasti pieni purkki valmiina. Tänä aamuna sitten unenpöpperössä aamupissalla ihmettelin ihanaa ruusuntuoksua ja muistin & näin tuon kukan. Otin siitä räpsyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

