Kausi on korkattu!

Oikeastaan korkkasin jo viime viikonloppuna Turussa… Syksyn ensimmäiset satsumat pääsivät ostoskärryyn, kassiin, kotoseen ja nassun kautta massuun. Paikallinen korkkaus tapahtui eilen illalla. Olivat tosi hyviä ja tunnustan syöneeni kolme.

Sain tänä aamuna ahaa-elämyksen, joka liittyy näihin kaikkiin ns. pikkuoransseihin. Tällä kertaa tiesin ostavani satsumia, mutta sitten tulee mandariinit ja klementiinit. No, joka tapauksessa… Kun odotin Esikoista, söin pikkuoransseja rekkakuormittain. Ja - tsädäm - Esikoinen on meidän klaanista se, joka ruskettuu kesäisin eniten ja jota on luultu ulkomaalaiseksi ihonvärinsä vuoksi. Voisiko pikkuoranssien syömisellä syksyllä -84 olla tekemistä tuon asian kanssa? Minä vaan kysyn! 

 

Lehtivihreä vetäytyy!

Syksyn myötä vihreät lehdet jäävät auttamatta vähemmistöön. Viikko viikolta keltainen, punainen ja oranssi väri valtaa puuston ja pensaiston. Tarkka selitys asialle on se, että valon vähenemisen myötä vihreä väriaine (lehtivihreä) vetäytyy puun runkoon ja keltainen ja punainen väriaine jäävät jäljelle. Eli siis kaikessa heleimmän kesän vihreydessä on mukana myös hienot ruskan värit, mutta ne ovat piilossa. Aika ovelaa! Sanoisin jopa: wau! 

Epämukavuusalueen sisä- vai ulkopuolella?

Aika paljon käytetään sanaa mukavuusalue ja varsinkin sen epämuotoa. Ollaan epämukavuusalueella, jos tehdään jotakin ei-niin-kivaa, outoa tai ihmeellistä. Käytän kyllä itsekin tuota ilmaisua, joten en tässä heittele kiviä kenenkään päälle.

Oton muistiinpanoista löysin eilen merkinnän, jota päätin hyödyntää tänä aamuna. Hän oli epämukavuusalueen ulkopuolella eli siis mukavuusalueella. Hieman tietysti on kankeasti sanottu, mutta teknisesti oikein. Kai? Ihan vapaasti kenen tahansa käytettävissä, ole hyvä! 

Jk. Kuva ei liity mihinkään muuhun kuin kevääseen.

Hei, me soitetaan!

Eilen meillä tutustuttiin pianonsoiton alkeisiin. Siihen tarvittiin piano ja vanhoja VHS-kasettien tarroja (mitäpä meillä ei olisi tallessa...), joista otettiin kirjaimia merkitsemään koskettimien nimiä. Lisäksi tarvittiin tussi ja vanha kirjekuori. Koskameitäkäsketään ja Hämähämähäkki kirjoitettiin kooditekniikalla opiskelumateriaaliksi ja myöhemmin sitten Lapsenlapsi vielä teki oman kappaleen Merenneito ja kissa, jonka äitinsä koodasi paperille. 

Eilen illalla vietiin yhdet rakkaat (kaksi ja puoli ja kissa) junalle. Laurilan kokoonpano on nyt neljä. 

Meidän kaunein koti

Eilen nuoriso-osasto (30+tyypit x 4) katsoi telkkarista ohjelmaa Suomen kauneimmasta kodista. Tiedän, että meidän kotimme ei tuollaisissa mittelöissä pärjäisi enkä sitä sinne ilmoittaisikaan, mutta jäin pohtimaan asiaa muuten ohjelman loputtua. Lopputulema oli se, että meillä on Meidän kaunein koti. Ylivoimaisesti ja eittämättä. Vähän kummallinenhan se on, mutta silti. Tunnen tervettä ylpeyttä ja kotirakkautta. Laurila rulettaa! 

Pieni ja suuri samaan aikaan

On esineitä ja asioita, jotka voivat olla samanaikaisesti hämmentävän pieniä ja hämmästyttävän suuria. Ihmeellistä, mutta totta. Mittakaavaan asettamisessa ja asettautumisessa sen huomaa parhaiten. 

Facebook muistuttaa vanhoista tapahtumista, jos niitä haluaa muistella. Minä teen sitä usein. Päivälleen neljä vuotta sitten saatiin kaksi omaa Tampereelta käymään. Heitä olikin sitten kolme, mutta se asia selvisi meille vasta heidän lähdettyään. Yksi hämmentävän pieni oli ollut mukana ja muuttui silmänräpäyksessä hämmästyttävän suureksi.

Saavu majakalle jälleen tai saavu Maja-Kalle jälleen!

Kuvaaminen/canonisointi on minulla rypäsluontoista. Välillä kamera odottelee lipaston päällä tai omassa laukussaan pitkiäkin aikoja ja sitten taas muistan sen. Syynä on Steve ja Reinon seuraaja, jolla muuten ei ole nimeä ja joka sitten voisi olla vaikkapa Taito, koska sain puhelimen Taiton päivänä perimysjärjestyksessä ensimmäisenä Esikoiselta. 

No, joka tapauksessa olin ottanut viime ryppäällä kuvan Kettulan edessä olevasta koristemajakasta. Kun päätin, että se on tämän päivän kuva, alkoi mielessäni saman tien soida laulu Saavu majakalle jälleen. (Laulun melodia on Isoveljen ja sanat minun.) Ja kun olen parantumaton sanaleikkijä, tuli heti mieleen myös, että majakalle on yhtä kuin Maja-Kalle. Siksi otsikko. Ei päätä eikä häntää tai ehkä hitunen kumpaakin.

Jk. Olipahan muuten täydellinen kuunpimennys eilen illalla! Ihan täydellinen! 

Tarkoituksella tehty asetelma

Asetelmia syntyy joskus itsestään, joskus niitä tehdään tarkoituksella. Lainasin viimeksi kirjastosta muun muassa tuon kirjan ja eilen illalla selailin sitä. Hygge ja hyggeily kun ovat tanskalaista alkuperää, mietin mitä tanskalaista meillä olisi kotona. Ensimmäisenä tuli mieleen puuapina, joka on kuulunut Laurilan asujaimistoon muutaman vuoden ajan. Se on notkea ja roikkuu milloin missäkin, mutta nyt pääsi istumaan tyynylle ja nojaamaan selkäänsä nojatuoliin. Oli sen vuoro hyggeillä! 

Onko Keuruulla jotain lehtikaalia vastaan?

Olen sen verran ilkeä ja ikävä ihminen, että ymmärrän mielelläni sanat ja käsitteet väärin, jos vain mahdollista. Tämä kuva on esimerkki ihan viattomasta tiekyltistä, jonka halusin/haluan käsittää omituisesti.

Kale on englanniksi lehtikaali. Supi-Suomessa kikkarapääkaalin nimi on lehtikaali tai kale. Jos siis halutaan väännellä sanoja (halutaan!), voisi todeta, että tuolla keuruulaisella oikotiekylällä ei syödä/viljellä lehtikaalia. Olisikohan muutenkin kasvisvastainen kylä? 

Jk. Kiitos Miehelle, joka pysäytti auton kuvaamista varten. Odotti bussipysäkin tietämissä sen aikaa, että kävin ikuistamassa kyltin, jonka olen nähnyt satoja kertoja, mutta jonka syvällisen sanoman tajusin vasta viikko sitten lauantaina...

Opetustauluostos

Pidän teksteistä, kylteistä ja motoista. Eilen kävin yhdellä autotallikirppiksellä ja siellä hyllyllä minua odotti kuvan laatta. (On turkulaisen Terraviivan tuotantoa.) Laatta oli kuulemma talon mieheltä pudonnut ja liimattu kasaan. Ja siinä oli juuri se pointti, punainen lanka ja opetus. Unelmille kun voi joskus käydä juuri noin, että ne joudutaan liimaamaan kasaan ja silti ne säilyvät. Siksi niitä kannattaa vaalia ja pitää mielessä laatan teksti...

Jk. Tiedän kyllä, että oikeat opetustaulut on niitä pahvisia.
Jk2. Onnittelut pumpulihääpäiväänsä viettäville! Muistakaa tekin unelmoida...

Ensio ja Toisio

Tänään viettää nimipäiväänsä Ensio. Onnea! Mielikuvituksen siivet ja ajatuksen askeleet lähtivät saman tien liikkeelle, kun luin tuon trivian kalenterista. Siinä sitä olisi kerrassaan hyvä nimi kaksospoikien ensimmäiselle pojalle ja toisen nimi olisi tietysti Toisio! Ajattele nyt, kun kenenkään ei tarvitsisi kysyä, kumpi heistä syntyi ihan oikeasti ensimmäisenä. 

Joinakin aamuina tulee ajateltua ihan hulluja. Ehkä se johtuu biorytmeistä. Tai vuorovesi-ilmiöstä. Tai ehkä siitä, että en nukkunut viime yönä yksin...

Oivalluksia, opettelua ja harjoittelua

Tässäkin iässä (58 v) sitä voi tehdä oivalluksia, joista voi olla hyötyä. Eilen illalla lähdin yhdeksän jälkeen Mopen kera junatreffeille eli suomeksi sanottuna vastaan Miestä, joka tuli iltakymmenen junalla kotiin. Oli vielä suloisen lämmintä ja ihanan hiljaista. Oivallus oli se, että tosiaankin kesällä voi/kannattaa kävelyt ajoittaa myöhäisiltaan tai sitten vaihtoehtoisesti aikaisaamuun!

Aamun kuva on useamman vuoden takaa. Kuuluu kansioon nimeltä Opettelua ja harjoittelua. Sitähän se on koko elämä: oivalluksia, opettelua ja harjoittelua...