Suuria vai pieniä numeroita?

Olen aina pitänyt numeroista ja niiden kirjaamisesta. Pieniä numeroita tavoittelen verenpaineen ja verensokerin mittauksessa, samoin vaakailussa. Suuria numeroita havittelen liikunnan suhteen. Muutama päivä sitten huomasin, että voisin saada viidensadan kävelykilometrin rajan rikki maaliskuun aikana. Tuumasta toimeen! Tehtiin lyhyitä ja keskipitkiä lenkkejä. Eilen sitten päätin, että haluan saada puuttuvat 15,1 kilometriä eilisen aikana - jolloin tämä päivä saisi jäädä liikuntavapaaksi. Kävelin päivällä keskipitkän lenkin, jolle kertyi pituutta 11,1 kilometriä. Illalla lähdettiin vielä ennen saunaa lyhyelle lenkille ja käveltiin 4,9 kilometriä. Tavoite suoritettu! Tästä on hyvä jatkaa kohti tonnia... 

 

Hitaan vapaapäiväaamun rapsodia

Vapaapäivän aamuna voi ihan hyvin herätä vasta puoli kymmeneltä reporankana sängystä ja todeta nukkuneensa yhdeksän tunnin yöunet yhden vessapysähdyksen taktiikalla. Eikä hävetä yhtään! 

Puuro hautuu kattilassa, Mies syö etukäteisruokana viiliä, kahvi on keittämistä vailla. Pöydällä on pakastimesta otettu purkki vadelmia tai vatuiksi niitä meillä kyllä sanotaan. Halusivat into piukeena päästä kuvaan...

Ottamuksia 86

Oiva Toikan pieni Flora -kippokulho sai palmusunnuntaiksi jo sisuksiinsa pikkumunia. Yhdet mignonit odottavat keittiön kaapissa ihkaoikeata pääsiäistä. Konkreettisia ottamuksia ja herkkuja siis luvassa, vaikka jo toistamiseen vietetään poikkeuspääsiäisaikaa...

 

Arki on ihan bäst!

Olen aina ollut arkinen ihminen, arkisten vanhempien lapsi. Jossakin vaiheessa vähän häpesin arkeilua, mutta nykyään olen iloinen ja ylpeä siitä. Arki on kaikkea elämää kannatteleva asia. Helmihomma! Ihan bäst! Paasaan arjen puolesta varmaan kuulijoiden kyllästymiseen asti... Anteeksi vaan, mutta en aio lopettaa arjen ilosanoman julistamista!

Juhlapäiviä riittää!

Maaliskuu on meillä varsinainen juhlakuu. Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun saimme arvonimet mummu ja vaari. Ykkönen viettää synttäreitään Tampereella isänsä ja äitinsä kanssa. Onneksi on mahdollista videopuhelulla päästä hieman mukaan juhlapäivän tunnelmaan...

Ykkönen on yllättänyt meidät monta kertaa empatialla, osaamisella ja välittämisellä. Hän on kävelevä pienoistietosanakirja ja meidän oma rakas ”Vikke Väkkärä”. Iso hali Hämeeseen! 

Tahdotko? Tahdon!

Tänään klo 15 tulee kuluneeksi kolmekymmentäkahdeksan vuotta siitä, kun seisoimme Hankasalmen kirkon alttarilla ja meiltä kysyttiin tahtomista. Sitä oli ja on yhä. Jotenkin tuo vuosien lukumäärä on huimaa ja ihmeellistä. Vasta äskenhän me tutustuttiin, rakastuttiin ja opeteltiin elämään yhdessä. - ja nyt ollaan vanha pari... Pari, jolla riittää keskustelunaiheita pitkille kävelylenkeille kerta toisensa jälkeen ja jonka askeleet sopivat tosi hyvin yhteen. 

Jk. Hain kaksi sydäntä kuvaan ja huomasin sitten niiden muistuttavan ihan selvästi meitä :)

Blogi täyttää kuusi vuotta!

Lainaus päivälleen kuuden vuoden takaa: Omapäinen eli joskus sellainen itkupotkuraivaritasolle asti päätyvä ihminen. Arkeilija eli räsymatoista, kokkaamisesta, sukankutimista, pursuavista kirjahyllyistä, lukemisesta, elämisestä arjessa ammentava ihminen. Hauska tutustua, jos ei olla ennestään tuttuja. Jos ollaan, niin kiva, että löysit tien tännekin. (Tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta.)

Ja lainaus kuusivuotiaan tiedonhalusta: Esikouluikäinen on innokas oppimaan uutta ja hän nauttii asioiden pohdiskelemisesta ja oivaltamisesta. Hän muodostaa asioista omia mielipiteitä. Muisti, sanavarasto ja ajattelukyky kehittyvät, kun lapsi saa pohtia ja keskustella asioista yhdessä aikuisen kanssa. Lapsen tiedonhalua kannattaa tukea: vastailla hänen kysymyksiinsä ja etsiä yhdessä vastauksia. (MLL)

Bloggaamisen aloitin keväällä -09. Se tuli jäädäkseen ja pidän tästä puuhasta mielettömän  paljon! 

Nautitaan näistä täpöllä!

Aina välillä on kausia. On nektariinikausia, luumukausia, tomaattikausia ja vaikka mitä. Appelsiinikausi on nyt juuri meneillään, mutta lisäksi uutena tulokkaana on tullut kurkkukausi. Kurkut maistuvat nyt tosi hyviltä ja niitä meillä syödään viipalekaupalla. Pari aamua sitten koin upean makuelämyksen, kun aamupalalla söin siemennäkkäriä, jonka päällä oli emmentalia ja kurkkuröykkiö. Nautitaan nyt näistä täpöllä!

Lautanen nimeltä Marjatta

Viime viikolla teimme täsmäostosreissun isompaan kaupunkiin. Yhden isomman kaupan jälkeen kävimme vielä kirpparilla. Pari pienempää ostosta pääsi ensin ostoskoriin, sitten menin astiapuolelle ja huomasin tällaisia lautasia neljän kappaleen pinon. Mielestäni lautasessa oli kaunis kuviointi. Otin sen käteeni, katsoin, olisiko takana leimaa ja nimeä. Olihan siellä! Marjatta! Jukranpujut, nehän oli ihan pakko ostaa! Hinta oli vain kaksi euroa kappaleelta, joten halvalla sain neljä leivoslautasta. (Ja voi niiltä syödä muutakin kuin leivoksia, kokeiltu on...)

Jk. Tämä oli ensimmäinen tapaaminen kaima-astian kanssa ikinä ja milloinkaan. Merkkihetki siis. 

Ottamuksia 85

Totta se on! Kevät ja valo! Eilen ihan hätkähdin tuota ihanaa valoilmiötä. Viis siitä, vaikka se näyttää ja paljastaa pölyt! Kevät on kuitenkin niin hieno juttu ja pölyllä on valitettavasti se ihmeellinen uusiutumiskyky, että vaikka kuinka pyyhit, se on sinua ovelampi ja palaa lähtöruutuun taas aika pian... Siis kevät ja valo! 

Poikkeusaamu

Olen yleensä vapaa-aamuisin laiska ja hidas. Tämä aamu oli poikkeus. Varasin itselleni aamupalanlaittovuoron jo hyvissä ajoin ja suunnittelin kaiken valmiiksi. Heräsin kahdeksan paikkeilla ja patistin lempeästi Miehen omaan huoneeseensa odottelemaan. Sain kattauksen omasta mielestäni niin kauniiksi, että siitä oli ihan pakko ottaa kuva ennen Miehen kutsumista keittiöön. Hän ei ollutkaan muistanut olevansa nimipäivämies, joten onnistuin ilahduttamaan! 

Parempi överit kuin vajarit

Otsikko on oikeastaan koko Laurilan pientilan tunnussana, ismi ja agenda...

Kuvan nappasin yhtenä iltana. Totuuden nimissä on myönnettävä, että ensiksi siinä oli vain siili, hiiri, poro, kiinanpalatsikoira ja mäyräkoira. Mies nosti vielä nuo kaksi lelueläintä samalle alustalle. Ennen kuvan ottamista nostin kaikki tyypit hetkeksi pois ja pyyhin alustalta pölyt. Sitten laitoin kaikki takaisin ja otin kuvan. Pölyä ei ollut kovin paljon, mutta ainahan pitää stailata...

Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää! Minna Canth on jäänyt minulle aika vieraaksi, vaikka samanmallisia pötiköitä olemmekin. Elokuvahyllyssämme ei ole muita teksteihinsä perustuvia elokuvia kuin Sylvi ja kirjahyllyssä ei taida olla yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Kouluajoilta on mieleeni jäänyt sellainen trivia, että Minna Canth edusti naturalismia, joka oli realismista vielä piirun verran karumpaa.

Kuvassa on tamperelainen patsas. Otin kuvan kuusi vuotta sitten, kun kiersin Kuopuksen kanssa tuntikaupalla kirppareita ja patsas osui matkan varrelle. Kirpparipäivästä ei mennyt kuin kahdeksan päivää Ykkösen syntymään, joten rispektit Kuopukselle! 

Ja päivän kunniaksi vielä yksi lainaus päivänsankarilta: ”Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä, välistä huvitella. ”

Viisi vuotta sitten ja yhä

Löysin Oton arkistosta kuvan viiden vuoden takaa. Se on siltä kevättalvelta, jolloin meillä oli usein aamuisin vastapuristettua appelsiinimehua. Appelsiineja syödään toki edelleenkin (ja nimenomaan navallisia appelsiineja), mutta ei mehuna vaan fileinä. Minä olen sen verran onnettomuusaltis, että kovin terävää veistä ei käsiini anneta, mutta Mies uskaltaa hoitaa fileoinnin. - Aamu alkaa siis aalla ja appelsiinilla. Hidas aamu hieman hitaammin kuin työaamut. 

Waupäivä!

Näiden lukuisien liikkeellelähtöjen ja kävelykilometrien jälkeen voi kokemuksella sanoa, että joskus kulkee tosi hyvin ja joskus on niitä väkisinlähtöjä eri asteisina. Kaikkein suurin ja hankalin kynnys on ulko-ovella. Kun on lenkkikamppeissa ja sen ylittää, on jo tavallaan voiton puolella. Eilen oli aivan ihmellinen lenkkipäivä! Yhdessä käveltiin reilun seitsemän kilometrin lenkki ja kaikki oli kohdallaan. Olisimme jatkaneet kävelyä vielä pitempäänkin, mutta pari kertaa kuukaudessa on verensokeripäivä ja oli tultava kotiin mittaamaan se tiettynä aikana eli kaksi tuntia lounaan jälkeen. No, illalla tuli vielä hinku lähteä pienelle lähilenkille ja se oli lyhykäisyydestä huolimatta (3,8 km) superhyvä. Ilmassa tuoksui keväältä, tie oli juuri sopiva ja askel rytmikäs. Ihan waupäivä siis!  

Jk. Kuva on lähilenkiltä, mutta ei eiliseltä.

Kuvia töistä

Eilen iltapäivällä jäin yksin työpaikalle ja töiden välissä napsin muutaman kuvan kauniista yksityiskohdista huoneessani. Kassaholvi on edelleen käytössä ja omaa kuvauksellisen ja vaikean lukitussysteemin. Kaakeliuunin suuluukut puolestaan ovat kuin käsityötaidetta parhaimmilaan.  Olen onnentyttö, kun saan tehdä työtä täällä!

Eilen illalla videopuhelimme kaksivuotiaan (eilen oli nimittäin syntymäpäivä!) Kakkosen ja hänen vanhempiensa kanssa. Jo oli touhua, menoa ja tohinaa kuin pienessä kylässä! Huolenaihe pojalla oli useampaan kertaan se, kun Vaari otti välillä silmälasit pois. Tarkka tyyppi! Pojalta oli kysytty, onko hänellä viiksiä. Oli kokeillut ylähuulta ja sanonut, ettei ole. Sama juttu parran kanssa. Hyvähän se on aina välillä kokeilla, etteivät viikset ja parta pääse yllättämään...

Puita ja lunta, lunta ja puita

Olipa taas kiva viikonloppu!  Näin totesin jälleen kerran eilen illalla... Olemme onnistuneet haalimaan itsellemme onnistuneita viikonloppuja pilvin pimein. Eikä resepti ole mikään salaisuus - hyvää ruokaa, tuoretta pullaa tai piirakkaa, yhteistä olemista, kävelylenkkejä, saunomista, keskusteluja, elokuvia tai sarjajaksoja, lastenlasten tekemisten&sanomisten ihailua. 

Lauantaina tehtiin keskipitkä lenkki (11,2 km), eilen meille riitti lyhyt (5,4 km). Lähilenkillä ehdittiin ihastella puita ja lunta, lunta ja puita ja muutaman kerran vielä niitä samoja. Niitä riitti kuvattavaksi asti. 

Ottamuksia 84

Tämä kuva edustaa tyyliltään räpsyä. Istahdin aamupalan jälkeen sohvannurkkaan ja katselin ympärilleni. Olin juuri hakenut tuulikaapissa ulkoilleet tulppaanit pöydälle ja maisema oli siisti. Elokuvatuolin tyynyt nyt on vähän vinksin vonksin, mutta se on niille lajityypillisesti ominaista. -Tässä kodissa on hyvä elää ja asua, hikoilla ja hengittää.

 

Avioliittoaikeissa kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten

Eilen ostin taas kimpun verran tulppaaneja. Päädyin punaisiin, sillä ne olivat paraskuntoisia. Tänään onkin oikeastaan iso merkkipäivä, sillä päivälleen kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten oli sunnuntai ja silloin kirkonmenoissa luettiin mm. meidän avioliittoaikeemme. (Vajaat kaksi viikkoa siitä eteenpäin meillä oli häät.) Rakkautta on riittänyt, erivärisiä kukkia samaten... 

Puuro on tullut jäädäkseen

Puuro alkoi kolme vuotta sitten maaliskuussa kuulua minunkin aamuihini - Mies on harrastanut puuronsyöntiä jo vuosikymmenien ajan. Otsikko on siis totisesti oikea! 

Puuron niskaan laitetaan erilaisia vaihtoehtoja. A. Myssyfarmin rypsiöljyä ja kohmeisia puolukoita. B. Mitämilloinkinmarjoja. C. Maapähkinävoita. Kuva on B-aamulta eilen. Tämän aamun puuro on vielä hiutalemuodossa purkissa vapaapäivän ja hitaan aamun malliin...

Työhuoneen tilavuuden ja pinta-alan tulee olla riittävä (Työturvallisuuslaki)

Muutama viikko on nyt siitä, kun muutettiin uusiin työtiloihin. Virasto teki ns. paluumuuton, sillä ennen minun aikaani se oli juuri tuossa pappilan päädyssä. Pinnat on uusia, kalusteiksi on kerätty yhtäsuntoista käytettyä - jopa sähköpöydät on ostettu käytettyinä. Oma suhteeni sähköpöytään on vielä tuore, mutta olen ihan ihastunut! Ensimmäisinä päivinä pöytä oli enimmän aikaa ns. tavisasennossa, mutta tällä viikolla arvioisin seisoneeni pöydän ääressä neljä (tai jopa viisi) tuntia seitsemästä. Osan aikaa jalkojeni alla on aktivointilauta (joka myös löytyi käytettynä!), jolla tulee liikuttua siinä samalla. - Töissä on hyvä olla. Siellä on lämmintä, viihtyisää, avaraa ja kaunista. 

Jk. Toisella tuolilla näkyy olevan it-miehiltä jäänyt johtokasa. Kasa poistui iltapäivällä.

Illan pysähdys

En ole pohjimmiltani asetelmaihminen, mutta aina välillä luon niitä. Eilen halusin laittaa mariskooliin tuikkukynttilän ja silloin meni uusiksi parit muut kipot tarjottimelta. Onneksi oli pari skoolia lisää ja niihin laitoin naposteluherkkuja esille. Kynttiläkuvan ottaminen ei koskaan oikein onnistu ja kaiken lisäksi kattolampun valo heijastuu ikävästi. Asia tuli kuitenkin selvästi eli eräänlainen illan pysähdys tai olohuoneen parkkipaikka.

Ottamuksia 83

Laurilan sisustus on sitäsuntätä. Sisustustyyli voidaan määritellä myös ilmaisulla soppaa ja puurua. (Nimenomaan uulla tuo jälkimmäinen sana kotikotiperimän mukaisesti.) Silti viihdymme neliöissämme todella hyvin. Huushollin kahdesta lintuhäkistä toinen on huoneeni nurkassa. Sinne muutti jo muutama vuosi sitten värikäs kirpparilintu. 

Me ollaan sankareita, ihan jokainen!

 

Hyvää naistenpäivää! En ole harrastanut meikkaamista muuta kuin pari kertaa kokeilumielessä ja todennut, että ripsiväri ei ole mun juttu. Pidän ulkoilusta säässä kuin säässä ja en ole naamanlaittaja ollenkaan. En ole pitänyt koskaan ihan kunnon korkokenkiä - mieluummin valitsen kunnon lenkkarit tai muut tasapohjat. Flirttailuun olen toki joskus sortunut, mutta hyvin harvoin ja vain pienesti. 

Hyvää naistenpäivää suurenmoisille, pienenmoisille ja tavallismoisille naisille! Me ollaan sankareita, ihan jokainen! 

Olo on kuin patsaalla

Tämän lomaspätkän viimeinen aamu on menossa ja hitaalla linjalla jatketaan. Aamupuuro on vasta lusikoitu ja kello on puoli kymmenen. Lomanen on ollut ihana, pitkä (alkoi 24.2. klo 17) ja tapahtumarikas. Saatiin pitää tamperelaisrakkaita täällä monta päivää. Luin muutaman kirjan, tein muutaman kävelylenkin, leivoin pullaa ja sämpylöitä, tein perunarieskoja, nukuin pitkään aina aamuisin ja vetäisin päiväuniakin parina päivänä.

Olo on kuin kuvan patsaalla. Olen tyytyväinen, hyvinvoiva ja onnellinen. 

Syöttötuolin syntymäpäivä

Ei meillä huonekaluja personofioida enkä tiedä, milloin tuoli tehtaalla syntyi, mutta tiedän tarkalleen, milloin tuoli tuli meille. Maaliskuun kuudentena aamuaikaisin kolmekymmentäneljä vuotta sitten olin synnyttänyt tyttölapsen ja luin sitten myöhemmin aamulla Keskisuomalaista, jossa huonekaluliikkeessä oli puoleen hintaan juuri tuo tuoli. No, Mies tuli minua ja vauvaa katsomaan ja samalla reissulla sairaalasta lähtiessä oli käynyt ostamassa kotiimme tuon tuolin syöttötuoliksi. Siinä nimittäin oli tosi hyvä imettää! 

Jk. Onnea, rakas Kuopus! Olet juuri sellainen ihanan omapäinen tyttö, josta haaveilin. Sinussa on Vihervaaran Annaa, Uudenkuun Emiliaa ja Peppi Pitkätossua kaiken muun lisäksi. 

 

Lapseton viikonloppu

Meillä on nyt lapseton viikonloppu. (Niin kuin valtaosa viikonlopuistamme muutenkin, mutta otin tuon termin käyttöön meille juuri äsken.) Nukuin puoli kymmeneen ja aamupala on siis vielä syömättä. Päivälle ei ole muuta ohjelmaa kuin kävelylenkki ja varatun kirjan haku kirjastosta. - Kuvituskuva on viime lauantailta, jolloin alkoi legoleikit. Mies keräsi silloin rivillisen tyyppejä kuvausta varten. 

 

Hiljaisessa talossa

Eilen aamupäivällä lomasen mummuiluosio päättyi, kun Mies lähti viemään Ykköstä, Kuopusta ja Vävyä Tampereelle. Minä laitoin pyykkikoneen pyörimään ja nukuin päiväunet iltapäivällä. Mies jatkoi matkaansa vielä kotoseen - käy katsomassa, että siellä on kaikki kunnossa, kun viime käynnistä on jo useampi kuukausi. Kunnossa oli, viestitti ja minä lähetin tällaisen kuvan, kun viiden ja kuuden välillä taivaalta tuli jotakin ripettä. 

Heräsin vartin yli kahdeksan hiljaisessa talossa. En ole ollut marraskuun jälkeen yötä yksikseni. Nukuin kyllä hyvin, mutta heräsin monta kertaa. Pyykkikoneen ääneen en herännyt, kun ovia ja matkaa oli koneeseen. Se oli tehnyt ajastetun urakkansa jo aamuviiteen mennessä.

Eläintenpelottelukeskus ja tavallismoinen vaimo

Täällä on leikitty aamusta iltaan. Legoista on rakenneltu vaikka minkälaista - aina A-studiosta alkaen. Eilisen innovaatio oli eläintenpelottelukeskus (kuvassa). Ilmeisesti ei-toivotut villieläimet hätistellään siellä kauemmas. En osallistunut leikkiin muuta kuin kuulijana, joten minulla ei ole ihan  tarkkaa tietoa asiasta. Leikkijöinä olivat Ykkönen ja Mies eli vaari.

Ollaan leikitty myös sanoilla. Eilen kuulin, että samainen duo puhui käsitteestä suurenmoinen vaimo ja siitä, onko sen vastakohta pienenmoinen vaimo. Ykkönen keksi ihan uuden käsitteen tavallismoinen vaimo. Se kuulostaa mielestäni sellaiselta, joka haluan olla.  

Jk. Nimipäiväonnittelulentosuukko Kakkoselle Helsinkiin! 

Itseanalyysin aamu

Minä olen aika raskastekoinen ihminen sekä ruumilta että mieleltä. Olen mikä olen ja jos se ei ole muille kelvannut, on se sitten ollut heidän ongelmansa ja päänsärkynsä. Viime vuonna tosin kevenin konkreettisesti jonkin verran, mutta mieli tulee varmasti aina pysymään samanlaisena. En jaksa juurikaan pohtia mitään syvällistä. Ehkä syvällisintä minussa on postikortit, joita ostan. Tässä viimeisin. 

 

Ottamuksia 82

Laurilan rataverkko alkoi muodostua eilen. Kuvassa tilanne illalla. Veturit ja muut vermeet on laatikoissa ja vessaan ja saunalle on jätetty suhteellisen helpot poistumistiet. Kokeilin yöllä puikkelehtia vessaan ja se onnistui ihan hyvin. Rataliikenne alkaa varmaankin aamupuuroilun jälkeen taas toimintansa.