Oudot ihmiset saavat kasvot

Eilen tein palapeliä töissä yksikseni ja asiakkaan kanssa. Tai siltä se ainakin minusta tuntui. Etenimme ajassa taaksepäin ja osasia löytyi, joista alkoi muodostua kuva. Jollekin ihmiselle löytyi juuria ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin, joka tässä tapauksessa on taaksepäin. 

Sukututkimuksessa entuudestaan oudot ihmiset ja suvut saavat kasvot ja täysin ulkopuolisellekin  noista kirkonkirjojen merkinnöistä hahmottuu persoona, jolla melkein tuntuu olevan lihaa ja luuta ympärillään. Aina välillä jään miettimään, mitä oli ollut kulloisenkin muuttomerkinnän takana - oliko muuttoon syynä pakko, häpeä, uusi mahdollisuus vai onni? Mielenkiintoista, sangen mielenkiintoista. Elämä on. Työ on. 

Vanhat sanat

Eilen kävin raskaan oven takana tutkimassa vanhoja muuttokirjoja. Löysin sieltä tarvitsemani tiedot, joten kiitos Nykyiselle tarhantädille neuvosta! Totesin myös taas kerran surukseni sen, että ennen muinoin kirkolla on ollut melkoinen valta luokitella ja lajitella ihmisiä. Kirjasta lukeminen, ulkoluku, autuuden opin käsittäminen, ruumiin viat ja maine arvioidaan kätevästi, kliinisen kylmästi ja ylhäältä annetulla ylivoimalla yhdellä paperilla... Kirjoitin tarvitsemani kylätiedon, varmistin syntymä- ja muuttoajan, suljin kansion, suljin oven (tai totuuden nimissä minulla oli siinä apuvoimia) ja häpesin. Pyytäisin anteeksi kaikilta kuuliaisilta maan hiljaisilta, jos pystyisin sen tekemään...

Mitä haluat tietää suvustasi?

Ennen muinoin on ollut tapana merkitä aika privaatteja asioita ihmisistä kirkonkirjoihin. Eilen tein yhtä sukututkimusta ja mikrofilmejä lukiessani törmäsin yhden toisen ihmisen kohdalla määritelmään Huono näkö, vähän kuuro. - Jäin miettimään, mitä kaikkea ihmiset haluavat tietää, kun he tilaavat tietoja suvustaan. Historiaahan se on ja olettaisin, että jokainen sukututkimukseen hurahtanut osaa itse päättää, jättääkö tiedot itselleen vai antaako niiden siirtyä mahdollisiin sukukirjoihin. Voihan  näitä erikoisempia yksityiskohtia sitten kertoa pienemmässä piirissä herkullisina yksityiskohtina. Itsekin muistan, kun isäni kertoi jostakin kaukaisemmasta sukulaisesta, joka oli joutunut Amerikassa sähkötuoliin...