Ensimmäinen syysloman jälkeinen maanantai

Syysloman jälkeiseen maanantaihin herättiin kahdeksan tunnin yhtäjaksoisten yöunien jälkeen. Ehkä ilmassa oli pientä turnausväsymystä… Hidas aamupala on nyt meneillään. Aina välillä muistellaan Ykkösen, Kakkosen ja Kolmosen sanomisia ja tekemisiä. Kaikki niin rakkaita ja kaikki niin erilaisia olentoja. Klaanin kultapaloja jokainen.

Jk. Kuopuksen viikko sitten tuoma kukkakimppu ilahduttaa yhä.

Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?

Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…

Värikäs ja runsas

Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas,  kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.

Ottamuksia 161

Klaanin nuorin eli paria kuukautta vaille kaksivuotias Kolmonen oli löytänyt jo lapioimistarvikkeita. Heidän täällä ollessaan oli lumikelit, mutta nyt on jo hiekkaakin esillä. Tulin lauantaina lenkiltä ja huomasin nuo kuistin pikkupöydällä. Siirsin tervetulokylttiä vähän keskemmälle, jotta sekin pääsi arjen asetelmaan mukaan ja sitten räpsäisin kuvan.

Sohvan alta löytyneitä

Eilen tehtiin sohvan alta löytöjä. Aika erikoinen kombo oli sinne kerääntynyt ja koska siinä oli kirjain J, laitoin Esikoiselle viestin, oliko hänellä jäänyt leikit kesken ja laitanko tavarat takaisin sohvan alle vai voinko laittaa ne oikeille paikoille. Sain luvan laittaa tavarat pois, jos kerran sohvanalunen on tärkeämpi kuin hänen leikkinsä! Vitsivitsi!

Lelut järjestyksessä ja eteisen hymiöt

Lauantaina asetuin leluvarikolle ja suoristin kirjapinot ja laitoin pikkuautot laatikkoon, palapelit isoon koriin, irtokirjaimet salkkuun ja pikkusälän toiseen salkkuun ja olin itseeni tyytyväinen. Olkkarin kirjahyllyyn pääsi värikäs puujuna omalle tutulle paikalleen ja pehmoeläimet kömpivät takaisin säilytyskoriinsa.

Kolmonen oli jossakin vaiheessa keksinyt hauskan leikin, kun hän antoi pienellä muovilusikalla eteisen hymiöille (Kakkosen termi naamioista) ruokaa. Niillähän on sopivasti aika monella suu auki!

Sisustuselementti

Ensin oli omat lapset ja pehmoeläimiä. Sitten olikin jo valmiina pehmoeläimiä, kun alkoi ropista lapsenlapsia. Tuosta pyykkikorista tms valitaan unikaverit, kun Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen tulevat käymään mummulassa. Leikkeihinkin toki mukautuvat. Kolmosella on ihan selvästi viha-rakkaussuhde muutamaan pehmoon. Viimeksi ainakin piti Myyrä laittaa nojatuolin alle piiloon. Oranssivillapaitaiseen jänikseen tyttö selvästi kokeili itse siedätyshoitoa. Aluksi jänis oli pelottava, sitten sitä tutkittiin ja todettiin lopulta ihan ookootapaukseksi. 

Kori on olohuoneessa esillä koko ajan, ei pelkästään klaaniaikoina. Meillä kun ei ole koskaan pönötetty sisustuksen kanssa…

Isäarpajaisten päävoitto

Hyvää isänpäivää! Oma isäni olisi täyttänyt tämän vuoden tammikuussa sata vuotta, mutta kuoli jo vuonna 1998. Hän oli hyvä mies, joka tunsi huumorintajun ja jämäkkyyden. Hän oli musikaalinen ja armoitettu puhuja. Hänen lempilajinsa oli kävely. Olin aina isän tyttö, lapsista keskimmäinen.

Tunnen myös lähipiirissä kolme hyvää isää. Lasteni isä, Esikoinen ja Vävy. Kaikki ovat erilaisia, mutta parhaita mahdollisia. Klaania on siis onnistanut isäarpajaisissa! Onnea kaikille!

Jk. Kuvassa Esikoinen ja Ukki.

Leikkivästä Laurilasta huomenet!

Lopultakin toteutan lupaukseni Stanstalle… Ylärivissä on ne Lirttana Lättänän nimenantotilaisuudessa olleet tyypit. Kun kerran sain ne houkuteltua kuvaan, keräsin kaikki muutkin sorminuket ja onhan siinä sekalainen joukko!  Monet leikit on Ykkösen ja Kakkosen kanssa noilla saatu aikaan. Vähän ovat vuosien saatossa saaneet kolhuja, mutta vain vähän. Kaikeksi onneksi tyypit asustelevat leikkien väliajoilla pienessä vetoketjullisessa pussissa, joten katoamisiakin on tapahtunut ihanan vähän. 

Tyynytaloudesta huomenta!

Tyynyjä on Laurilassa, Kotosessa ja Kettulassa paljon. Tähän kuvaan pääsivät lattiaversiot. Molemmat on turkulaista alkuperää. Keltainen on KUI Designin puodista joskus korona-aikana tukimielessä ostettu ja vihreä on kirpparilta löytynyt saman yrityksen jättiversio, johon ostettiin iso ja edullinen sisus. - Lattiatyynyillä on kiva istuskella ja klaanin pienimmät ottavat ne myös leikkeihinsä. Ne oli nyt nostettu pystyyn, kun Mies imuroi ilpin. (Kuvaamisen jälkeen palautin tyynyt omaan makuuasentoonsa.)

Ymmärtämistä ja ei-

Meillä on ollut lapsenlapsielämää jo vuodesta 2015 ja lastenkirjoja oli toki jo ennestäänkin Esikoisen ja Kuopuksen kausilta, mutta lisää ollaan haalittu kirppareilta. Viimeksi ostin tuon islanninkielisen Teemu -kirjan ja siitä se ajatus sitten lähti! Keräsin kuvaan muutkin vieraskieliset lastenkirjat. Nalle Puh on romaniaksi, eläinkirja slovakiksi ja lahjapakettikirja armeniaksi. 

Samassa muistinkin, että onhan meillä vielä ruotsiksi Astrid Lindgrenin Melukylän lapset. Ehkä kaikkein helpoimmin avautuvaa…

Kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa!

Olen sata (tai tuhat) kertaa kirjoittanut Laurilan sisustusfilosofiasta ja teen sen taas. Meillä ei todellakaan ole koskaan ollut sisustuslehtikoti ja beige väri ei ole kiinnostellut tippaakaan, Lastenlasten myötä lelut ryömivät ja konttasivat huusholliin ja nykyään leluja on varsinaisen hyllyn ja korien lisäksi myös vaikkapa olkkarin kirjahyllyssä. Siihen ihan-vakavasti-otettavien runokirjojen eteen on hypähtänyt värikkäiden puulelujen joukko ja näkyy viihtyvän vallan mainiosti. Kaiken ei tarvitse olla niin steriiliä ja vakavaa!

Rakennelmia ja ensiaskeleita

Kesäleirillä Laurilan puolella on leikitty kaikella muulla mahdollisella paitsi legoilla, joille järjestyi leikkipaikka Kettulan isolle pöydälle. Siellä oli hyvä rakennella itse kunkin ja kaikki rakennelmat saivat aina jäädä levälleen, kun ne eivät vieneet tilaa muilta toiminnoilta. Ykkönen ja Kakkonen istuivat pitkiä aikoja rakennuspuuhissa ja taisi sinne muutama isompikin välillä istua hetkeksi kokoamaan jotakin taloa tai tornia tai rakettia.

Kesäleiri päättyy tänään. Oli kivaa olla yhdessä. Tärkein aikakirja-asia oli se, että Kolmonen oppi kävelemään! Maanantaina täällä otti ensimmäiset oikeat askeleet ja eilen saatiin nähtäväksi videonpätkä, jossa toisessa mummulassa käveltiin jo puolentoista metrin maraton…

Puolinimipäiväkukat

Tänään kesäleiriltä lähtee toinen lapsiperhe pois matkatakseen toiseen mummulaan ja sieltä vielä serkkulaan. Me jatkamme pienimuotoisempaa leireilyä Laurilan pientilalla. Edelleen jatketaan lukemista, leikkimistä, pelaamista, legoilua ja uimista.

Kuvassa kukat, jotka Kakkonen poimi eilen minulle. Toimivat samalla myös Kuopuksen puolinimipäiväkukkina.

Vihkimisten superpäivä

Eilen oli varsinainen vihkimisten superpäivä, kun sorminuket päättivät mennä naimisiin. Kuvassa on vain osa avioliittoon halunneista. Hai hoiti useimmat toimitukset ja ainoana rajoituksena oli se, että vain samaa lajia olleet saivat mennä naimisiin eli ihmiset ihmisten kanssa ja eläimet eläinten kanssa. Loppuvaiheessa myös pehmoeläimet otettiin mukaan ja illan viimeinen pari oli Alexander Stubb ja Sauli Niinistö. Toinen oli kuulemma kysynyt toiselta: Haluatko pizzaa vai naimisiin?

Jk. Leikkiin osallistuivat aktiivisina Ykkönen, Kakkonen ja Kuopus. Minäkin hoidin muutaman vihkimisen, vaikka olenkin vain pätkäkanttori.

Nämä vielä!

Eilisestä hillitystä pukeutumisesta virsikirjatöissä jäi puuttumaan yhden tärkeän yksityiskohdan kuva. Lapsenlapsipojat Ykkönen ja Kakkonen saavat toimia täällä käydessään korvakoruvalitsijoina. Eilen aamulla Ykkösen ei tarvinnut kauan pyöritellä ko. telinettä, kun hän tuli näiden värikylläisten ympyröiden kanssa. Sopivat mekkoon kuin emäntä aitanpolulle eli täydellisesti. 

 

Nimipäiväpäivä

Tänään on Kakkosen nimipäivä ja aamupalapöydässä sankaria odotti kortti ja paketti. Tällä reissulla jätettiin yhteisellä päätöksellä ja yhteisymmärryksellä legorakentelu pois, jotta nopealiikkeinen Neiti Kolmonen ei kahmi suuhunsa palikoita. Kärsivällinen ja pitkämielinen isoveli saa avata lahjansa kotona huomenna. Onnea!

Laatikot Ykköselle, Kakkoselle ja Kolmoselle

Joulusiivous ulottui eilen omaan huoneeseeni. Viime viikolla tein jo tilaa hyllyyn lautapeleille, jotta sain legoparkin musiikkihyllyn viereen. Siivosin myös eteisen lastenosaston ja samalla otin käyttöön klaanin tenaville ostetut laatikot. Nyt on jokaisella ihan oma säilytyslaatikko tärkeille kirjoille, pikkuleluille ja muulle. Toimivat tarvittaessa myös mummulaunohdusten tyyssijoina.

Uusi viritys!

Eilen otin tarralaatikon esille ja kaivoin sieltä tukun vanhoja videokasettitarroja. Sitten poistin purkista  sanan poikien ja aloin etsiä tarvittavia kirjaimia uuteen viritykseen. Ihan hyvä siitä tuli ja se säilöö nyt muumipatukoita ynnä muita pienimpien herkkuja. Lähetin klaaniryhmään kuvan ja Esikoinen kommentoi, että nyt ei hänellä eikä Vävyllä ole enää asiaa muumipatukoihin. No, ehkä joskus hellyn, jos oikein kauniisti osaavat pyytää…

Jari on oikeassa!

On olemassa tietomiehiä, joita arvostan tosi korkealle. Yksi on Patrik Borg ja toinen taas Jari Sinkkonen. Muitakin on, mutta nämä nyt ainakin. Tämän aamun lainaus on jälkimmäiseltä. Siinähän se kaikkein olennaisin kiteytyy yhdeksään sanaan. Tärkein asia, tärkein tehtävä nyt ja aina.