Mitä tapahtui Martalle?

Kirjahyllyinventaariossa tuli kirjan välistä vastaan tämä lappunen. (Käytiin läpi niin iso kasa kirjoja, ettei enää muistettu, minkä välissä se oli. Meillä on ollut tapana käydä paljon antikvariaateissa ja kirppareilla ja muistanpahan yhdenkin Lahden matkan, kun meillä oli kassikaupalla vanhoja kirjoja tuomisina… Takavuosina kun määrä oli hieman tärkeämpi kuin laatu!)

No, joka tapauksessa tuo lappunen aiheutti paljon kysymyksiä ja pohdintaa. Mitä siis tapahtui? Miksi Martta ei käyttänytkään alennuskuponkia? Eikö uudet jalkineet olleetkaan tarpeen? Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan hankinnan suhteen? Löysikö Martta paremman tarjouksen muualta? Tuliko muita yllättäviä menoja ostoksen esteeksi? Minkä kirjan väliin Martta laittoi kupongin talteen? 

Jäämme vaille vastauksia. Viisikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin ihan kelpo tarjous Elannon jäsenille jalkineista. Olisin ostanut.

 

Proggis alkoi!

Eilen aloitettiin kirjahyllyproggis. Aika monta hyllyä jo ehdittiin käydä läpi ja viikonloppuna jatketaan. Iso kasa kirjoja päätyy kierrätykseen ja toinen iso kasa pääsee kirpparipöytään huhtikuussa. Tavoitteena on saada olkkarin kirjastoa sen verran vähennettyä, että hyllyllä on vain yksi rivi kirjoja. Tällä hetkellä kun tosi monella on kasoja/pinoja lisäksi. (Nuo Basta! ja Pizze pääsevät johonkin parempaan paikkaan sitten, kun ollaan inventoitu kaikki kolmekymmentäviisi hyllyä.)

Marjatan hauskin kesä! Taas!

Kymmenisen vuotta sitten (tai osapuilleen) ostin kirpparilta kuvan nuortenkirjan. Sen jälkeen se on päässyt monta kertaa blogin kuvaan kertomaan hauskasta/hauskimmasta kesästä. Ja nyt on aika todeta, että kulunut kesä oli jälleen hauskin. Omien tapaamista, kirjoja, matkustelua, hyviä yöunia, kävelyä eri kaupungeissa & maaseudulla, kirppareita ja kiireettömyyttä. Tämä kesä erosi monesta muusta siinä, että pidin oikeasti (haluamaani) lomaa virsikirjatöistä eli kesäkuussa oli vain yksi työ, heinäkuussa samoin yksi hätäapuluonteinen ja elokuussa ei mitään. 

Jk. Oikeastaan olin aikonut blogata tästä jo eilen, mutta se koulunalkajaiskuva pompsahti eteen ja sehän oli pakko valita ensin…

Jk2. Lupasin itselleni (ja Miehelle), että luen tuon kirjan seuraavaksi.

Vuosi melkein lopussa!

Vuotta on enää hintsusti jäljellä. Tälle päivälle on luvassa leipomista Kakkosen kanssa, vuoden viimeinen (kunnon) kävelylenkki ja tietysti nakit ja perunasalaatit. Klaanielämä Laurilassa on sujunut hyvin. Iltaisin ei ole kauan jaksanut iltakirjaa lukea, kun uni on voittanut.

Huomenna on aika tehdä inventaario tästä vuodesta. On laskettava kilometrit ja kirjat, ynnättävä tunnit ja minuutit. Ei ole tietystikään pakko, mutta kun minä olen tällainen numerofriikki…

Joku istuu sohvallani!

Tai oikeastaan aika moni… Keräsin kaikki joulukoristeet ja vein ne oman huoneeni sohvalle. Yleensä olen järjestänyt koristeiden kokoontumisajot keittiön pöydälle ja siitä ne on ollut pakko aika pian laatikoida. Nyt ei ole niin kova kiire. Noiden lisäksi varastossa on joitakin sellaisia, jotka eivät päässeet tällä kertaa framille ja aion vähän inventoida. Teen sen tällä viikolla. Tämä on lupaus.

Näistä se alkoi!

Minulla oli aikoinaan piano-oppilaita ja sain heiltä jouluiksi ja keväimin yhtä sun toista. Kerran sain yhdeltä oppilaalta matkatuomisina kettukorvikset ja siihen aikaan (2000-luvun alussa) minulla ei vielä ollut reikiä korvissa. Innostuin sitten laitattamaan ne ja minusta tuli korvisihminen. Välillä tapa oli kadoksissa monta vuotta, kunnes kolmisen vuotta sitten aloitin sen uudelleen. Minulla on asiallisia ja asiattomia, isoja ja pieniä sekä yksi- ja monivärisiä. Jos oikein laskin äsken, on minulla seitsemänkymmentäviisi paria…

Jk. Ja kotosessa taitaa olla kahdet tai kolmet. Korkeintaan neljät.

Vuoden viimeiset rivittelyt

 

Sarjastamme Minä pidän rintanapeista (ja senhän te olette huomanneet) sen yksi turkulainen versio. Sopisi ehkä paremmin huomisen kuvaksi, kun silloin on vuosi alussa. Harmi vaan, kun olen siihen jo suunnitellut ihan toisenlaisen kuvan… Napin sarkastinen sävy huvittaa minua kovasti ja olin iloinen, kun löysin sen ilmoitustaulultani kaiken sälän alta.

Vuosi 2021 jäänee mieliin toisena rajoitusvuotena, mutta onneksi välillä on suitsia päästy hölläämään. Tämän vuoden paras juttu oli ehdottomasti koko klaanin yhteinen mökkiviikko! Se oli niin paras, että tulevan vuoden kesälle ollaan varattu taas yhteinen viikko ja ihan samalta mökiltä. Heinäkuuta odotellessa…

Kävely on Se Juttu!

Vuoden 2021 ensimmäisenä päivänä on aika tehdä inventaario. Vuosi 2020 oli henkilökohtaisella tasolla toipumisen ja kuntoutumisen vuosi. Otin ihan tosissani elämänmuutosprojektin. Sain aikaan tuloksia - arvot ovat parantuneet,  lääkearsenaalia on pienennetty, paino on pudonnut.

Kävelin koko vuonna paljon. Se on ollut aina minulle mieluisa harrastus, mutta nyt vielä enemmän. Kilometrejä kertyi vuoden aikana 2450,9 eli keskimäärin 6,6 km per päivä. Liikuntaa oli vuoden aikana 510 tuntia 33 minuuttia eli keskimäärin 83 minuuttia per päivä. 

Rakastan numeroita - tämä on tullutkin tutuksi vuosien mittaan monelle  - ja tilastointia yleensäkin. Olen itselleni aika ankara, sillä askelmittaristakin otan huomioon vain aerobiset askeleet eli kovat askeleet (Esikoisen määritelmä). Nautin ihan oikeasti liikunnasta, vaikka rehellisyyden nimissä voin myöntää, että olen muutaman kerran vuoden aikana lähtenyt neljännesväkisin liikkeelle. Se ulko-oven kynnys kun on joskus niin kovin korkea... 

Omituinen vuosi 2020 on takana. Siihen kuului paljon etäisyyttä, etäjuttuja ja -varmuutta. Omia rakkaita nähtiin vain harvoin ja ikävä tuli tutuksi. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia, mutta haaveilen jo hieman tavallisemmasta vuodesta. Eihän se ole liikaa, eihän? 

Keittokirjailua

Laurilassa on menossa keittokirjojen inventaario. Sinisen hyllykön eka hyllyllä on kasvisruokaosasto, toisella leipomislinja, kuvan ulkopuolella sitten kolmannen hyllyn peruskirjat ja neljännen kirjaset ja kansiot. Kirjoja on paljon, mutta yllättävän vähän niitä tulee käytettyä. Suurin osa kokkailuideoista kun tulee napattua ihan vaan omasta päästä. Kirjojen omistaminen on oma lukunsa ja siksi näitä eepoksia on vuosikymmenien varrella kertynyt. 

Neljä kirjaa jo saatiin hyllykön ulkopuolelle. Yksi menee lahjoituskirpparille ja kolmea yritän kaupitella kahvipakettia vastaan paikkakunnan fb-kirpparilla, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ehkä kaikki käyttävät netistä reseptejä...