Maljakko, joka oli tarkoitettu Laurilaan

Eilen lähilenkin päätteeksi poimin vielä pihalta pariin maljakkoon kukkia. Tuo pieni käsinmaalattu maljakko (Arabiaa, 1960-luvulta) olla nökötti kerran Fidan kirpputorivitriinissä ja ihailimme sitä. Mies kysyi, että haluaisinko sen. Sanoin haluavani, mutta hintaa oli mielestäni liikaa. Emme ostaneet. No, seuraavalla käynnillä sitten maljakko oli laitettu puolenhinnanhyllyyn. Hintaa sille jäi enää vähän yli kaksikymmentä euroa, joten kaupat tehtiin. Se oli siis ihan selvästi tarkoitettu Laurilaan!

Ottamuksia 45

Olohuoneen ikkunasta avautui yllättävä ja samalla erittäin kaunis näky juuri äsken. Oli ihan pakko nostaa säleverhot ja ottaa pikainen kuva semiunisilla silmillä. Vapaapäivän aamuna ei ole kiirettä mihinkään ja siksi nukuin näin pitkään...

Olin katusoittaja!

Viime torstaina oltiin Turussa. Taiteiden yöhön (oikeammin iltaan) kuului meillä muun muassa parit taidenäyttelyt, kirjaston poistomyyntikirjamyyntitapahtuma, hyvää ruokaa ja musiikkia. Takana oli jo pitkä automatka, joten turnauskestävyys ei ollut ihan parhaita. Jaksettiin kuitenkin kuljeskella muutaman tunnin verran. 

Musiikista puheen ollen Turun keskustaa väritti oranssit pianot, joita sai soittaa ihan kuka vain. Soitin kahta. Ensimmäinen sijaitsi Kauppiaskadulla ja toinen Kristiinankadulla. (Olen sen verran itseriittoinen, että kun kerran opiskeluaikanakin lausuin äänenkäytön tunnilla vain omia runojani, soitin nytkin vain omia sävellyksiäni... Kauppiaskadulla yhden ja Kristiinankadulla kaksi.)

Todistuskappale ensimmäisestä soittelusta. Pianon lähistöllä oli kuulijoille varattu oransseja tuoleja. Mies toki kuunteli, mutta oli muitakin kuvan ulkopuolella...

Kun olin syntymässä...

Kolmekymmentä vuotta sitten klo 6.20 maailmaan putkahti rakas tyttölapsi, joka sitten huhtikuussa sai nimen Liisa Tarleena. Äiti ja isä onnittelevat! <3 

Kolmekymmentä vuotta sitten synnytyssalissa soi Rahmaninov. Kun myöhemmin kuuntelimme samaa musiikkia, tyttö sanoi kuunnelleensa sitä ennenkin. Missä? Tyttö vastasi: Sairaalassa. Milloin? Tyttö sanoi: Kun olin syntymässä. Emme sitten enää kysyneet mitään... 

Pärjäsin valokuvakilpailussa!

Tapahtuipa tänä kesänä niin, että ostin leipää. (Ennenkin sitä on toki tapahtunut, joten kyseessä ei ollut mikään uniikki tapaus.) No, leipäpussin kyljessä oli valokuvakilpailuhaaste. Otin kuvan ja lähetin sen kilpailuun. Unohdin koko jutun. Elokuussa minulle tuli sähköpostia, että kuvani on yksi niistä kymmenestä, jotka palkitaan. Palkinto saapui tällä viikolla ja se oli Fiskarsin yrttienkasvatussysteemi. Eilen kävin ostamassa korianteria, persiljaa ja basilikaa ja laitoin töpselin seinään, pömpeliin vettä ja ruukut paikoilleen. 

Kannattaa siis kuvailla ja osallistua kilpailuihin! Ja syödä leipää! Tuollaisella kuvalla olin kisassa mukana. Leipä tietysti pääosassa...

Elämä, kohtalo, Zarathustra tai jokumuu

Elämällä ja kohtalolla on tapana järjestää hauskoja, jopa ihan järjettömiä juttuja/yllätyksiä. Sellaisen jälkeen tulee todettua, että niin oli määrä käydä. Uusin esimerkki eiliseltä vahvisti taas kerran sen... Keskiviikkona kuopus puhui yhdestä tavarasta, jonka olivat päättäneet hankkia. No, eilen torstaina olimme Miehen kanssa pitkään ostoksilla ja päätimme vielä käydä yhdellä kirpparilla, vaikka jalkoja jo väsytti. (Mies kysyi, jaksetaanko vielä käydä siellä ja sanoin, että jaksetaan.) Tutkiskelin isojen naisten vaatteet, kengät, lasten kirjat, lasten vaatteet ja pim! siinä se haluttu tavara sitten nökötti lattialla! Kuin uutena. Kuin pilvistä pudonneena. Kuin tilauksesta. Ei muuta kuin kassalle maksamaan se ja yksi kirja. Minua huvitti suunnattomasti ja huvittaa edelleenkin.  Niin oli määrä käydä.

Jk. Haluttu tavara oli Brion taaperokärry. Ikinä en ole tuolla kirpparilla (enkä kyllä rehellisesti sanottuna juuri millään muullakaan kirpparilla) nähnyt aikaisemmin sellaista. 

11.2. on 112

Hyvää 112 -päivää! Tänään on se päivä, jolloin kannattaa tarkastaa palovaroittimien paristot ja vaikkapa vaihtaa paristot uusiin. 

Hätänumero 112 on tarpeellinen numero, joten ethän ole niin tyhmä, että soitat sinne ja tiedustelet junan aikataulua / ilmoitat pihalla olevan oravan tuijottavan sinua / haluat tilata pizzan kinkulla ja tuplajuustolla / kysyt, milloin auto pitää katsastaa / valitat, että hotellihuoneen TV ei toimi / tivaat makaronilaatikon reseptiä / jne. Esimerkit kuulostavat keksityiltä, mutta valitettavasti ne ovat tosijuttuja eletystä elämästä...