Kyllähän minullakin aina joskus palaa käämit kaupassa, mutta eilen paloi joltakin muulta... Oli ruokatuntipäiväsydänhetki hypermarketissa, jossa viitisen kassaa palveli ja asiakkaita oli jonohkoiksi asti. Seisoin kahden miehen takana ja mielessäni luokittelin heidät isäksi ja pojaksi. Heillä oli käsissään muutamat ostokset. Puhuivat keskenään ja sitten yhtäkkiä isä havahtui, että jonot liikkuvat hänen mielestään liian hitaasti ja totesi, että onpa täällä vähän kassoja. Samassa kuulutettiin jotakin myyjää ja isä meni sanomaan kassalle, että kuuluttakaa lisää kassoja. Hän palasi eteeni omalle paikalleen ja lausahti hienon kesälauseen: *****, kun tässä menee koko *****kesäloma! (Ei kai niin lyhyitä kesälomia ole kenelläkään...)
No, sitten avautui uusi kassa ja isä ja poika kiiruhtivat sinne. Heillä oli vaan vähän huono tuuri, sillä muutama muukin teki saman siirtoliikkeen. Minä pääsin kahden asiakkaan jälkeen kassalle ja kun olin maksanut oman maitokahvijuomani, käännyin katsomaan kaksikkoa. Myönnän olleeni erittäin vahingoniloinen, sillä heillä oli vielä matkaa maksamishetkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti