Aina välillä taide pysäyttää, lyö kanveesiin ja huumaa. Niin kävi eilen, kun kävin Wäinö Aaltosen museossa tutustumassa Jacob Hashimoton töihin. Leijamaisia, samalla aikaa kevyitä ja eikevyitä. Ihmeellisiä rakennelmia. Ihania! Kirjoitin vieraskirjaan: Tunsin itseni kevyeksi. Ja melkein sanattomaksi. Se kuvasi tuntemuksiani.
Hemmottelin itseäni syömällä lounasta museon kahvilassa. Ranskalainen kalakeitto oli sofistikoitunutta ja hyvää. Stevellä kuvasin muutakin kuin töitä, mutta en ruokaa, vaan tietoja tilasta.
Museon jälkeen avasin kännykkäni ja huomasin, että minulle oli soitettu töistä. Soitin sinne ja seisoin soittaessani näillä jalansijoilla. Ja sitten jatkoin matkaani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti