Kaikenlaista puuhaa

Neiti Kolmonen on tehnyt täällä ahkerasti pihatöitä. Ruohonleikkuu on hänen mielipuuhaansa ja sinniä riittää vaikka kuinka kauan leikkaamiseen ja tyttö ihan selvästi näkee työnsä jäljen. Sielunsa silmillä, jollei muuten.

Herra Kakkonen keskustelee parhaillaan asiantuntevasti Miehen kanssa lumousmaailmasta, sepän pöydästä, suojavarusteista ja rintapanssareista. Heillä on ihan oma maailmansa, Minecraft -maailma. 

 

Virtuaalinen palkintokaappi

Loppusyksystä hurahdin Sanaseppä -peliin. Miehellä ja lapsilla on oma pelirinkinsä, jossa pelaavat päivittäin kahta sanapeliä. Verbaaliruoskivat ja -tykittävät sitten toisiaan ihanan armottomasti viesteillä. Minulle riittää tuo seppäily ja olen siihen kyllä ihan koukussa. Peliä voi pelata pitkin päivää, jos aamusta ei oikein tunnu aivot toimivan. Tänään oli hyvä aamu, kun virtuaaliseen palkintokaappiin kilahti pokaali jo yhdeksän aikaan. Ja huomista tehtävää odottamaan…

 

Kuka on Einari Hölppönen?

Tänä aamuna nukuttiin puoli yhdeksään asti. Sain joksikin aikaa vielä viereeni Vikke Väkkärän alias Einari Hölppösen, joka keksi mitä ihmeellisimpiä juttuja. Innostui tekemään parodioita tutuista joululauluista ja me nauraa rätkätettiin peiton alla. Mies oli jo laittamassa aamupalaa ja Kuopus nukkui minun huoneessani.

Ei ole vielä edes puolipäivä ja on ehditty pelata shakkia, ratkaista sanatehtäviä, pelata pöytäfutista - kuka mitäkin yksin tai kaksin. Rentoa ja kiireetöntä silti.

Tämän ostin!

Meille on kulkeutunut vuosien ja vuosikymmenien aikana useampi domino. Kuvassa on uusin hankinta, joka löytyi keskiviikkona Turun Rieskalähteentien Ekotorilta puolentoista euron hinnalla. Nimeltään se on Sport Doomino, jos kannen tekstiin on uskominen ja mikä ettei. - Oltiin parin yön reissulla Kotosessa. Sää tuntui keväiseltä, tosin eilen sielläkin alkoi pakastaa enemmän. Palasimme tänne lumen Laurilaan eilen illalla. Sunnuntaina ostamani tulppaanit eivät olleet moksiskaan, vaikka olivat joutuneet yöpymään pesuhuoneen viileällä lattialla. Kaikki oli muutenkin hyvin ja on.

Bingoa ja perunarieskoja

Eilen oli bingoilta. Lainasin työpaikalta koneen ja muut vermeet. Työkaveri totesi, ettei kyseessä taida olla kinkkubingo, kun puhe oli Laurilan bingosta. Oikeassa oli.  Pelattiin kaksi peliä ja ensin Mies toimi bingoisäntänä ja sitten oli Ykkösen vuoro. Oli tosi hauskaa ja oikeasti kutkuttavan jännittävää, kun kupongit vähitellen täyttyivät. Ensimmäisen pelin voiton Ykkönen ja Kuopus tasasivat ja toisen Mies ja Kuopus. Ykkösen tulkinta oli, ettei yhdellä voi olla kahta voittoa, joten meillä oli sitten kolme voittajaa. Laitoin pöydälle kaksi muumipatukkaa ja yhden suffelipatukan ja nuorin sai valita ensin. 

Eilen oli myös perunarieskailta. Valmiit rieskat häipyivät niin nopeasti, etten ehtinyt ottaa niistä kuvaa. 

En ostanut, kuva riitti

Kaupunkireissuilla on erittäin tärkeä asia se, että Hermannissa on tarpeeksi virtaa. Siksi Hermanni makaa aina (ainakin hetken) lataamossa ennen kuin lähdetään. Ja miksi? Siksi, että vastaan saattaa tulla kaikkea, mitä ei tarvitse ostaa mutta minkä voi ikuistaa. Tuo peli oli siitä eilen oiva esimerkki. Meillä on ihan tarpeeksi kaikenlaisia pelejä ja uuden pelin ostaminen edellyttäisi sitten vähintään yhden vanhan poistamista. Kuva riitti. 

Hyvän hyvä lauantai

Eilen oli aktiivinen päivä. Mies vaihtoi verhoja. Pyykkikone pyöri kahdesti. Spinnasin kahdesti, sillä nuo pääkalloliukkaat eivät houkuttele kävelylenkeille. Tein kolme pientä (halkaisija 19 cm) paprikasipulijuustopiirakkaa. Mies hoiti ruoanlaitot. Tehtiin piilosanaa ja pelattiin SkipBo -matsi. Illalla oli saunavuoro niin kuin yleensä aina joka ilta on. Päivän arvosana voisi olla hyvän hyvä, joka on kiertokoulutodistuksen toiseksi korkein. (Korkein on muuten sangen hyvä.)

 

Lukemista ja pelaamista

Kun Esikoinen ja Kuopus olivat koululaisia, heille ostettiin jotkut pienet lomalahjat syysloman, talviloman ja kesäloman alkaessa. Klaanissamme on nyt vuosien jälkeen taas koululainen ja satuin bongaamaan kirpparilta kuin-uuden-kirjan. Eilen sitten Ykkönen tuli äitinsä ja isänsä kanssa meille syyslomailemaan ja sai kirjansa. Illalla luki sitä vaikka kuinka pitkän aikaa ja aamullakin olisi lukenut, jollei Mies/Vaari olisi hakenut poikaa pelaamaan shakkia tabletilla. 

Koronaan löytyi varaosia!

Eilen kirpparilla törmäsin (kuv.) kahden euron pikkupussiin, jonka päätimme oitis lauriloittaa. Korona -pelihän meillä on ollut jo vuosia ja kaiketi siinä on kaikki nappulatkin tallessa, mutta ei vara venettä kaada! 

Pelit ja me

Pelit on myös meidän juttu - kuten elokuvat, kirjat, kävelylenkit ja kasvisruoka. Joka ilta pelataan SkipBo -peli ja usein myös Triominosta. Kuvan Jackpot otetaan aina silloin tällöin olkkarin sohvapöydän hyllyltä esiin. Makuuhuoneen hyllyssä ja oman huoneeni lattialla on pinot erilaisia lautapelejä. Muistan sen ajan, kun Esikoinen oli vauva ja pelattiin Monopolia ja välillä vaan imetin poikaa ja sitten taas jatkettiin tonttien ostamista ja hotellien rakentamista...

Hei, me pelataan!

Joululomalla on nukuttu niin pitkään kuin mahdollista. Tänä aamuna heräsin kaksikymmentä yli kahdeksan eli ihan just äsken. Keittiöstä kuului puheensorinaa. Kävin kurkkaamassa ovesta ja huomasin, että siellä Mies ja Lapsenlapsi olivat shakkilaudan ääressä. Nyt siis opetellaan shakin alkeita! 

Aika naatti

Eilen illalla nuorimman nukahdettua pelattiin vielä porukalla ja sen huomaa kuvasta... Yksi pelaajista totesi, että meistä kaikista olisi saanut suunnilleen samanlaiset naattimaiset kuvat. Takana kun oli päivä, johon mahtui palikoilla leikkimistä, liikennepeliä, ulkoilua ja vaikka mitä muita aktiviteetteja. Melkein-kolmivuotiaalla kertyy päivän mittaan melkoinen määrä askeleita, joten mittarissa olisi illalla suuri askelmäärä, jos sellaista kuljettaisi taskussaan. 

Silakoita ja pokemoneja

Eilen oli asiointipäivä lähikaupungissa. Hankittiin ulkoiluvaatteita sateisille syyskeleille ja syötiin rukiisia silakoita. Lisäksi keräsin pokemoneja. Kirkkopuistossa oli pokestoppien ja hahmojen lisäksi Valon kaupungin teoksia, jotka olivat aika hienoja ihan päivänvalossakin. 

Tänään on vävyn nimipäivä (jota en unohtanut). Kortti lähti eilen postin matkaan ja saapunee jossakin vaiheessa. Onnea!

Syksähtävää!

Eilen oli pakko ikuistaa villiviiniseiniä aamupäivällä, kun värit ihan vaatimalla vaativat. (Jos sanotaan, että jotkut vaatteet kaupassa huutavat nimeäsi ja joka minusta on aika huono selitys, niin voisivathan väritkin huutaa!) Kuvaamisen lisäksi tuli kerättyä pokemoneja puistosta, joka sijaitsi lähellä seinää ja jossa oli myös paljon kahisevia lehtikasoja ja lehtijonoja. Ihan siis syksähtävää. Tunnustan potkineeni lehtikasoja. Siitä tulee aina ihanan lapsellinen pössis! 

Otanko vaiko en?

Havainto: kuvia tulee napsittua vähän niin kuin sijaistoimintona, kun odottaa jotakin muuta. Ei se vaan ennen onnistunut, kun suunnilleen jokaista tai ainakin joka toista kuvaa piti nuukan ihmisen miettiä etukäteen, että otanko vaiko en. Filmirullat maksoivat ja rullien kehitys kuviksi asti maksoi ja koskaan ei etukäteen tiennyt, mitä niistä loppujen lopuksi tuli. Joskus onnistui vain yksi kuva koko rullasta, joskus vielä vähemmän.

Niin siitä sijaistoiminnosta sen verran, että eilen kävin hakemassa pokestopeilta palloja. Siinä odottaessa kuvasin alppiruusuja eli rhodoja. Niistä jäi kuvia, kun taas alppikengistä olisi jäänyt vain jäljet...

Ottamuksia 7

Eilen tein kävelylenkin, jolla oli kolme tarkoitusta. Hauskanpito oli sitä, kun kävin pyörittelemäsä neljää pokestoppia, jotta sain palloja. Ja sitä, kun sain Stevellä otettua aika kivoja syksyisiä kuvia. Hyödyllisyys oli sitä, kun pyörittelyn jälkeen kävin kaupassa ostamassa ruokaa. Tälle päivälle en ole vielä keksinyt mitään. Päivä on siis täysin arvoitus. 

Syksähtänyt ja muita erikoisuuksia

Eilen haettiin esikoinen junalta, kirjastosta kirjoja & elokuvia ja Kirkkopuistosta pokemoneja. Minä hoidin tuon viimeksi mainitun puuhan... Ehdin ihailla ja kuvailla myös jättiläispupuja, joita on puistossa parin päivän ja yön ajan. Valosisuksisina ovat varmasti tosi vaikuttavia, kun näin iltapäivälläkin jo hymyilyttivät.

Esikoinen tuli ja kertoi keksineensä uuden sanan: syksähtänyt. Oli käynyt viimeksi muutama viikko sitten ja silloin oli maisema ollut erilainen. Nyt se oli ihan selvästi syksähtänyt. Kysyin ja sain luvan käyttää sanaa nyt blogissa. Sana on hyvä ja kuvaava.

Pullervo Öttiäinen ja minä

Matkasin eilen illalla viisi tuntia viikonlopun viettoon. Siiryin seuraavalle levelille sekä pelissä että rentoutumisessa. Nyt olen ja nautin. Ihan niin kuin tuo kuvan Pullervo Öttiäinen.

Eilen keskiviikkokahvikeskustelussa työpaikalla mietimme, että olisi niitä kerättäviä hahmoja ja etenkin Hahmoja myös omalla paikkakunnallamme. Ainakin pari hyvää ehdokasta tuli meillä kaikilla mieleen...

Heräsin kymmenen minuuttia sitten. Päivä on siis vielä nuori. Kohta on aamukahvin aika...

Kirkkoherra, töissäni on olento!

Monet pelaavat tuota uutta villityspeliä. Minäkin. Voisin syyttää tästä esikoista ja tämän vaimoa, jos nyt syyllisiä haluaisin etsiä, mutta en halua. Parin viikon aikana on tullut kierreltyä pokestopit oman kirkonkylän alueella uudestaan ja uudestaan. Yksi lähikaupunkipäivä oli hyvin ansiokas, sillä Kirkkopuistohan on vilkas pokemonpuisto... 

Eilen töissä tuo lepakko löytyi eteisestä. Monen hutiheiton jälkeen sain sen pyydystettyä, jes! Kruunasi tupakkataukoni! (En tosiaankaan polta, mutta jos tupakoitsijat saavat pitää tupakkataukoja, niin kaiken solidaarisuuden nimessä myös me -koimattomat...)

Illalla lähdin fillarilla vielä hautomaan munaa. Ajelin vähän pitemmän lenkin ja huomasin sitten, että keltaisen kirkon luo oli joku laittanut luren. Ei muuta kuin sinne. Oli siellä muitakin - kuusi alle kymmenvuotiasta poikaa ja yksi vielä pienempi poika isänsä kanssa. Isommat pojat eivät tuntuneet kiinnittävän minuun mitään huomiota. Pienempi totesi isälleen: Tuokin pelaa ja tuohan on jo VANHA!!!