Neljän kortin päivä

Rahapussissa asustaa monenlaisia kortteja. Eilen käytin neljää. Matkustin kaupungille bussilla, kävin taidemuseossa, ostin kirpparilta pari pikkutavaraa ja tullessa ostin ruokakaupasta valmispizzan. (Henkilökohtainen suositus: Apetit Superior Kasvisjauhis-tomaatti-pesto-pizza. Kymmenen minuuttia uunissa pahvitta ja muovitta ja ei muuta kuin syömään!)

Taidenäyttelyssä näin Shoji Uedan valokuvia. Ne olivat esitteen mukaan unenomaisia. Hienoja, tottakai. Silti tuollainen haalea unenomaisuus ei oikein ole minun juttuni. Lisäksi kävin katsomassa Studion puolella Jenni Ropen kuvioita ja Pimiössä Mónica de Mirandan elokuvan. 

Laurila odottaa emäntää

Eilen kävimme taidenäyttelyssä. Imogen Cunninghamin nerokkaista valokuvista välittyi taito, leikittely ja ihana ilkikurisuus. Näyttely on Turun Taidemuseossa avoinna vielä syyskuun puoliväliin asti, joten oletettavasti vilautamme keltaista Museokorttia tuolla toistamisiin!

Tänään on matkapäivän vuoro. Mies lähti juuri äsken ja minun vuoroni on busseilla päivällä. Lomaa on vielä muutama päivä jäljellä, mutta vanhan kotimaisen elokuvan tyyliin sanottuna: Laurila odottaa emäntää. Niitä maisemia en olekaan nähnyt kolmeen viikkoon, joten on aikakin...

Jk. Kuva on Kamera-lehdestä, jossa oli pitkä artikkeli Imogen Cunninghamista. Hyvä lause.

Onneksi meillä oli Alvar!

Vietiin eilen kaksi rakasta junalle ja mennessä käytiin Alvar Aalto -museossa. Paikka oli tuttu jo ennestään, mutta taas kerran astioiden ja huonekalujen kauniit ideat ilahduttivat. Onneksi meillä oli Alvar! 

Herätyskello oli soimassa puoli kuudelta. Tänään alkoi syyslomanen ja edessä on kohta bussimatka varsinaiseen Suomeen. Reppu ja kangaskassi on pakattu ja kotonen odottaa. Minulta kysyttiin, mitä aion lomasella tehdä. Vastasin, että aion kävellä ja nauttia aikatauluttomuudesta. Joskus niiden takia on valmis istumaan bussissa neljä ja puoli tuntia...

Taidetta ja kaipausta

Sunnuntaina kävimme katsomassa isommassa lähikaupungissa taidetta, kun oli ensin viety lapsi ja lapsenlapsi rautatieasemalle. Taidemuseossa oli taiteilijaseuran näyttely ja paljon taideteoksia esillä. En ollut oikein taideystävällisellä tuulella, joten harrastin lähinnä läpikävelyä, mutta silti jotkut työt koskettivat. Onnea on keltainen kortti, jonka avulla voi vaikka vain piipahtaa museossa...

Isäni täyttäisi tänään yhdeksänkymmentäkolme vuotta. Tämän vuoden lokakuussa tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun hän kuoli. Minulla on vieläkin ikävä ja äitiä myös...

Katsoin lintuja ja maisemia ja kuvasin lattiaa

Eilen alkoi kissavahtipestini. Helmin kanssa ollaan jo entuudestaan niin vanhat tutut, ettei totuttelua tarvita. Illalla katsoimme yhdessä elokuvaa. Helmin mielestä elokuva kahdesta puolalaisesta sisaruksesta oli nukuttava ja hän missasi siitä kyllä ainakin puolet.

Aamupäivällä kävelin kaupungille ja kävin Ateneumissa katsomassa Von Wrightin veljesten upeita töitä. Lounastin myös siellä bistrossa ja ruoka oli tosi hyvää. Päivällä kuljeskelin vähän siellä sun täällä ja alkuiltapäivästä palasin takaisin lähtöruutuun. Illaksi minulla oli ohjelmana työväenopiston runopiirin esitys, joka kertoi metsästä, susista ja kauhusta. Kasimiikka, sanoisin. Yritys oli hyvä ja raikas. 

Jk. Kuva on Ateneumin lattiasta. Se vaan on niin upea!

Ottamuksia 10

Ottamuksella ja valokuvalla on iso ja vissi ero. Valokuvan tarkoitus on välittää tunnelman lisäksi teknistä osaamista/opettelua. Ottamus on hetkipläjäyskuva ja se otetaan yleensä kännykällä. Niin tälläkin kertaa. Esikoisen kanssa olimme juuri lähdössä HAM Tennispalatsista ja kaivoin laukustani narikkalätkämme. Asetin sen kaiteelle ja luin tekstin ja oli ihan pakko ikuistaa se. Ikuistin lätkän nasevan ajatuksen lisäksi myös hyvän tunnelman, ilon yhteisestä taidekuljeskelusta ja osuvasta joululahjasta. (Jouluksi kun molemmat jälkeläispariskunnat saivat meiltä keltaiset kortit museokäyntejä varten.)

Pitäisi kyllä olla avoinna - ja oli!

Sunnuntain paluumatkalla varsnaisesta Suomesta koukkasimme Nuutajärven kautta. Olemme pari kertaa kolkutelleet siellä Prykärin (lasimuseon) ovella turhaan, joten hieman epävarmalla mielellä mentiin. Pitäisi kyllä olla avoinna, oli vastaus kysymykseeni, jonka lähetin FB:n sivun kautta. Kolmas kerta toden sanoi! Hienoja vanhoja laseja, lasinvalmistustyökaluja, uutta värilasia ja kaunis ympäristö. Kannatti mennä!

Ja kannatti käydä myös outletissa! Nyt meillä on Tapio Wirkkalan kaunis konjakinvärinen pullokarahvimaljakko. Suunniteltu samana vuonna kuin minä parkaisin ensimmäisen kerran tervetuloitkuni maailmaan. Jo se oli perusteltu syy ostokseen...

Jk. Museokortilla tuonne lasimuseoonkin oli vapaa pääsy. Miten sitä pärjättiinkään ennen ko. korttia... 

Taide on viiden kirjaimen mittainen sana

Tulin eilen kissavahdiksi pehmoeläinvahdiksi Helsinkiin. Päätin ottaa aimo annoksen kulttuuria ja hyödyntää taas kerran keltaista Museokorttia... Kolmessa paikassa kävin ja neljä näyttelyä näin. Designmuseossa oli esillä suomimuodin ilmiöitä 50-luvulta tähän päivään ja kiinalaista nykymuotoilua. Molemmat olivat kiinnostavia ajan ilmiöitä. Kiinalainen näyttely aiheutti enemmän ahaa-elämyksiä. Kolmaskin näyttely oli (Suomalainen muoto), mutta sen kävin katsomassa jo juhannuslomasella. Taidehallissa oli Jukka Mäkelän näyttely. Nelisenkymmentä työtä, joista osa oli isoja ja osa hirvittävän isoja. Ihan jees. Päivän parasta antia tarjosi kuitenkin Kiasma ja Robert Mapplethorpen valokuvat. Intohimoa, pelkistämistä, erotiikkaa, nautintoa. Ainutlaatuinen näyttely, joka sai sanattomaksi. 

Ilta päättyi saunomiseen ja yhden Kekkonen-oluen nauttimiseen. Tietysti, kun Tehtaankadulla kerran oltiin ja ollaan...

Suosittelen museoitumista!

Jo opiskeluaikana opin käymään taidenäyttelyissä. Kirjoitin maakuntalehteen säännöllisen epäsäännöllisesti kolumneja/kirjeitä opiskelijan näkökulmasta ja sain ns. lehdistökortin, jolla pääsin aika moneen paikkaan sitten ilmaiseksi. Kirjoitin näyttelyistä, konserteista, tapahtumista jne. Seuraavaksi menin naimisiin miehen kanssa, joka harrasti taidetta. Vuosikymmenien aikana meillä on ollut tapana käydä monissa näyttelyissä yhdessä ja erikseen. Tänä keväänä elämämme mullistui täysin! Syynä ei ollut aviokriisi eikä salarakas. Syynä oli Museokortti! En muista, että viime viikon kaltaista viikkoa olisi aikaisemmin ollut, kun tiistaina kävin Turun Taidemuseon näyttelyssä ja torstaina kolusin Helsingissä Ateneumin ja Designmuseon. Upeita näyttelyitä, hienoja töitä, pysäyttävää taidetta. Jatkoa seuraa taatusti, sillä kortti on voimassa ensimmäisestä kåynnistä vuoden. Ja ei maksa kuin 54,-. Tämä oli nyt ihan mainostusta (ilman provikkaa), sillä niin hyvä asia on kyseessä!