Näytetään tekstit, joissa on tunniste hurmio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hurmio. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. joulukuuta 2017

Se oli tarkoitettu niin


Minähän olen aina uskonut, että ihan sattumaa ei ole, vaan asioilla on tarkoitus mennä niin kuin ne menevät. No, eilisen tapahtuma oli sitä, että se oli tarkoitettu...
Kävelimme Esikoisen kanssa tarkoituksena mennä yhteen tiettyyn kahvilaan ja jonne sitten lopulta päädyimmekin ja aikomus oli mennä jotakin katua ja sitten menimmekin jotakin toista ja yhtäkkiä Esikoinen totesi, että tuossa on Kinaporin palvelukeskus. Minä sanoin, että siellä muuten on Matti Johannes Koivun konsertti juuri tänään klo 14 ja sinne on vapaa pääsy. Kello oli siinä vaiheessa 14.20. No, sitten etsimme ovea, josta pääsemme sisään. Pääsimme. Sitten etsimme juhlasalia. Löysimme yhden avoimen oven, kun ensin oli turhaan nyitty muutamaa lukittua. Ja sitten 14.25 olimme juhlasalissa muiden joukossa istumassa ja saimme kuunnella aivan upeaa soolokonserttia vähän yli puoli tuntia. Loppulauluna oli Satumaa, jossa sai laulaa mukana. Mehän laulettiin. Tuli herkkä olo, kun oltiin juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan...

torstai 29. kesäkuuta 2017

Tunsin itseni kevyeksi


Aina välillä taide pysäyttää, lyö kanveesiin ja huumaa. Niin kävi eilen, kun kävin Wäinö Aaltosen museossa tutustumassa Jacob Hashimoton töihin. Leijamaisia, samalla aikaa kevyitä ja eikevyitä. Ihmeellisiä rakennelmia. Ihania! Kirjoitin vieraskirjaan: Tunsin itseni kevyeksi. Ja melkein sanattomaksi. Se kuvasi tuntemuksiani. 
Hemmottelin itseäni syömällä lounasta museon kahvilassa. Ranskalainen kalakeitto oli sofistikoitunutta ja hyvää. Stevellä kuvasin muutakin kuin töitä, mutta en ruokaa, vaan tietoja tilasta.


Museon jälkeen avasin kännykkäni ja huomasin, että minulle oli soitettu töistä. Soitin sinne ja seisoin soittaessani näillä jalansijoilla. Ja sitten jatkoin matkaani...