Muistilappuja ja tekoälyä - ja siltä väliltä

Olen aina rakastanut sanoja ja lauseita. Tänään löysin kuvan kymmenen vuoden takaa, jolloin olin säilönyt sanoja lasipurkkiin. Ne olivat tuoneet hyvää mieltä ja toivat edelleen sitä. Säilöminen oli alkanut tuosta aurinkotalouden professorista. 

Rakastan vanhanaikaisuutta eli muistilappukulttuuria. Ja tietotekniikkaa, kaikkea uusinta uutta. Joskus leikin tekoälyn kanssa. Tänään kysyin siltä luonnehdintaa blogistani. Vastaus oli aika pitkä, mutta yksi ote siitä: Blogin kirjoitustyyli sisältää tietyn “äänensävyn” – omapäinen, suora, ja ehkä tietynlainen huumori. Jos se resonoi, hyvä. Jos ei, tyyli ei välttämättä nappaa.

Yhtä sun toista muistettavaa

Muistilaput on aina tarpeen. Ruokakauppaa varten käytetään töistä haalimiani vanhoja kirjekuoria yms, jotka Mies on saksinut sopivan kompaktin kokoisiksi ja joilla on oma paikka keittiön ikkunanaluslokerossa. Omassa käytössä minulla on muutamia erilaisia muistitarralappuja. Niihin merkkaan virsikirjatöihin virsiä, apteekkiin lääkeostoslistaa ja sitten yhtä sun toista muuta muistettavaa.

Piironginlaatikosta poimittua

Keräilen edelleen Oton muistiin kaikenlaisia lauseita, sanayhdistelmiä ja olen rakennellut niistä uusia päättömiä päätelmiä. Päätin tänä aamuna avata vähän yhtä piironginlaatikkoa. Näissä kaikissa ei ehkä ole mitään järkeä, mutta minua ne ovat huvittaneet ainakin siinä vaiheessa, kun olen ne kirjannut…

Siispä:

Hevospoolo, poolopaita, hevospoolopaita.

Juurisyy, hapanjuurileivonta, hapanjuurisyy.

Polvenkorkuinen, kenen polvi?

Ei piilosuola, vaan vielä petollisempi - salasuola!

Ja sitten yksi omakohtainen timantti melkein kahden vuoden takaa…

Mummu, sinä kuulut kivojen tyyppien joukkoon, et pelkästään ihmisten joukkoon. (Ykkönen 10.7.2022)

Jk. Kuva ei liity tekstiin. Onpahan vain räpsy saniaismetsästä. Tai oikeastaan, liittyhän se! Sanat,  saniainen! 

Ei kiitos meille

Eilen jatkoin oman huoneeni inventaariota. Sieltä tulla tupsahti blogiaihe tälle aamulle ihan itsekseen. Olin joskus jossakin hanketilaisuudessa kirjoittanut tuon muistiin jo monta vuotta sitten ja nyt oli sen aika. Kuvaamisen jälkeen päätyi roskikseen muiden kaltaistensa kanssa.

Käytän kyllä mieluummin sanaa avioliitto kuin strateginen kumppanuushanke. Jälkimmäinen kuulostaa  aivan liian laskelmoidulta, järjestetyltä ja vähätunteiselta. Ei kiitos meille. 

Tyhjässä kirjassa on aikaa

Ostin tammikuussa -21 itselleni kauniin, vaaleanpunaisen ja tyhjän kirjan. Olen merkinnyt siihen suorittamani liikunnat, lukemani kirjat ja myös muita asioita. Kirjassa on tilaa tällekin vuodelle. Se toimii samalla muistilistana pitkäksi aikaa, kun siitä voi sitten yliviivata tapahtuneita juttuja,  En ole mikään bujoiluihminen, mutta olen liimannut sivuille erilaisia inspiraatiotarroja ihanmuutenvaan. Muutama nyt esimerkkinä…

Muistiinmerkintöjä

Olen vihkoihminen, kansioihminen, listaihminen ja paperi-ihminen. Laukuissa on yleensä aina joku lehtiö sen takia, että haluan merkitä jotakin muistiin. Tosin viime vuosina lisäapulaisiksi ovat tulleet tekniset ystäväni Otto ja Taito, jotka umpioivat ja hilloavat vaikka mitä. Todellakin vaikka mitä - heidän kätköistään löytyy aineksia juttuihin ja ruoanlaittoon, hartauskirjoituksiin ja käsitöihin. Eläköön muistiinmerkinnät! 

Harrastan sanasäilöntää

Tänään ajattelin sukeltaa. En järveen, en mereen, en jokeen, en altaaseen. Ajattelin sukeltaa arkistoon. Sinne on kertynyt niin paljon kaikenlaista, että on jo korkea aika vajentaa Oton tietomäärää ja muistipainoa.

Vanhempia ja uudempia merkintöjä:

- pelata pokeria tulevaisuuden korteilla

- asia jää sillensä

- perhe on yksinäisyyden savuverho

- puolihuolellisesti

- hallituksen työkalupakki

- tunne edellä puuhun

Sanoja ja sanontoja olen saanut lahjaksi tai ne ovat sattuneet tulemaan silmiin/korviin. Minulla kun on tapana harrastaa sanasäilöntää ja -bongausta. 

Muutaman pudokkaan verran, vaikka kuvassa mustikka

Kuva on napattu naapurimaan huonekalumyymäläketjun liikkeestä, mutta myymälä ei ollut se pointti. Supisuomalainen vastine voisi olla Ei pidä mennä merta edemmäs kalaan. Tarkoitan tällä nyt lähinnä sitä, että aiheet kirjoittamiseen löytyvät usein/useimmiten hyvin läheltä - varsinkin tällaisella arkisella arkeilijalla...

Tämän aamun idea löytyi Oton huomasta. Ottohan oli perimysjärjestyksessä Stevestä seuraava ja sai itselleen kirjallista ja kuvallista omaisuutta paljon enemmän kuin lakiosan verran. Erilaiset lauseet ja toteamukset ovat tuolle Omena -suvulle tyypillistä ja poimin nyt sadosta muutaman pudokkaan...

Tämmöstä ihanaa kakkua herkuteltiin miehen kanssa, jota oli viisi vuotta sitten meidän häissä hääkakkuna. 

Myyn nuotiolla muumimukin.

Kasvohoidot kangasnaamiolla. (Oma lisäys: Asiakkaalla vai sillä, joka tekee?)

Myyn jo vähän iäkkäämmän, käytetyn Mika Piiraisen suunnitteleman Marimekon paidan.