Kaunis jo itsenäänkin

Astioiden suhteen olen kaikkiruokainen. Enemmän tosin pidän vanhoista arabioista, rörstrandeista ja gävleistä, mutta vanha värillinen lasikin on kaunista. Kuvan vihreä purkki on Riihimäen Lasin Kotilasi-sarjaa ja sen on suunnitellut Hans Nyqvist 1980 -luvulla. Meillä purkki on säilönyt pääsiäismunia ja toiminut kukkavaasina. Tällä hetkellä siellä taitaa olla mynthoneita ja carmolispastilleja. Kaunis jo itsenäänkin ja kätevä käytössä.

Värillisen lasin aamu

Facebookilla on muistissaan kaikenlaiset tapahtumat ja kirjoitukset. Päivälleen yhdeksän vuotta sitten olin laittanut sivulleni tällaisen kuvan. Joku oli arvellut, että minulla on pääsiäinen mielessä. Joku toinen oli kommentoinut, että äidillään on ihan samanlaisia.

Tulin nyt jatkamaan tätä kirjoittamista keittiön pöydän ääreen. Ikkunalla on edelleen nuo kuvan keskimmäiset esineet. Mariskooli on häipynyt omiensa joukkoon vihreän senkin välikköön ja Kehrä on jossakin kaapissa. Kaksi ovat nyt saaneet seurakseen harmaata, punaista, kirkasta ja syvänvihreää lasia. Mutta lasia joka tapauksessa…

Lasi on sulatettujen silikaattien jähmettyessä muodostunut amorfinen massa

Kuva on yhdentoista vuoden takaa ja keittiön ikkunalta. Vuosien myötä minusta on tullut vielä lasi-ihmisempi. Mariskooleja ei ole huusholliin ilmestynyt enää lisää, mutta kirkkaita erimuotoisia pulloja olen bongaillut kirppareilta. Lasi on kaunis jo itsessään ja säilöö tarvittaessa pähkinöitä, suklaata, kukkia ja kiviä. 

Jk. Otsikko kertoo kaiken oleellisen. En tiennyt tuota ennen tätä aamua.