Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnistuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnistuminen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 3. syyskuuta 2025

Todella hyvää ruokaa!


Eilen nappasin itselleni lounaskokkausvuoron. Kurkistin jääkaappiin ja huomasin siellä muiden muassa edellispäivän salaatin ylijäämä-kikherneet ja halloumipaketin. Googlasin näitä kahta ja sain eteeni reseptin, jota muuntelin, sovelsin ja tuunasin…
Pilkoin kaksi hieman jo nahistunutta porkkanaa pieniksi lanteiksi. Silppusin yhden pienen sipulin. Pilkoin yhden punaisen suippopaprikan ja yhden keltaisen suipottomsn. Puolitin puoli paketillista kirsikkatomaatteja. Kaikki olivat nyt sulassa sovussa ja kulhossa. (Uuni oli jo lämpenemässä ja asteita oli kaksisataa.) Lisäsin kulhoon vähän rypsiöljyä, suolaa, pippuria ja cayennepippuria ja sekoitin tarmokkaasti. Laitoin uunipannulle leivinpaperin ja kippasin kasvikset paperin päälle ja sekoitin tasaiseksi. Uuniin ja kaksikymmentä minuuttia. Paistamisen aikana viipaloin paketillisen halloumia ja yhdistin viipaleet ja kikherneet kulhossa ja lisäsin sinne vielä lirauksen öljyä, hippusen suolaa ja paljon kurkumaa. Kun ajastin pirisi, otin pannun uunista ja kaadoin nuo loput ainekset sekaan ja laitoin vielä uuniin kymmenksi minuutiksi. Kun se oli kulunut, oli ruoka valmista ja huusin Miehen syömään. - Ja oli todella hyvää! 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Ottamuksia 149



Aina välillä on Samu oikeassa paikassa eikä kassin pohjalla lähes saavuttamattomissa tai taskussa. Nyt oli jo kädessä muutenkin valmiina, kun nokkosperhonen parkkeerasi jonkin laukkasukuisen päälle ja silloin oli minun hetkeni koittanut. (Tiesin jo saman tien, että saan kauniin otoksen.) Meillä kummallakaan ei ollut kiire minnekään - ei minulla eikä Aglais urticaella. 

torstai 18. tammikuuta 2024

Enemmän kokkausvuoroja


Olen viime aikoina ottanut kokkausvuoroja enemmän ja esimerkiksi eilen tekemäni muupyörykät olivat korkeammalta leveliltä. Niillä olisi voinut huijata lihansyöjää, totesi Mies. Ehkä tai ehkä ei. Joka tapauksessa meidän mielestämme ne olivat todella hyviä. Sikahyviä. Onneksi niitä jäi vielä tämän päivän aterialle…
Kuvassa on kuitenkin salaatti toissapäivältä. Siihen tuli jäävuorisalaattia, päärynä, kurkkua, tummia rypäleitä,mustaleimaa (joulujuuston vihoviimeinen kantapala), leipäjuustoa, liraus Myssyfarmin rypsiöljyä, suolaa ja pippuria. 

perjantai 17. joulukuuta 2021

Arvosanaksi tuli kymppi


Eilen illalla otin itselleni kokkausvuoron sillä aikaa, kun Mies oli iltapäivän elokuvanäytöksessä. Jääkaapissa oli mm. kylmäsavulohta, kermaviiliä, parmesaania ja muutama persimon. Hetken aikaa mietittyäni menu selveni, joten tekisin lohipiirakan ja sen kaveriksi pienen salaatin. 
Piirakka pääsi uuniin ja paistoaika kuluikin puhelinkeskustelussa työkaverin kanssa. Puhelun jälkeen vielä nappasin kuvan reseptistä ja lopputuloksesta ja lähetin ne hänelle. Sitten tein salaatin, johon tuli jäävuorisalaattia, yksi tomaatti ja yksi persimon, rypsiöljyliraus, pippuria ja ruususuolaa.
Ruoka oli kuulemma arvosanaltaan kympin tasoa… Salaatti syötiin kaikki, piirakasta reilut puolet. Iltateen kanssa sitten loput ihan viimeistä murua myöten, sillä se oli oikeastikin todella hyvää.


maanantai 7. joulukuuta 2020

Mitä oli eilen?


Eilen itsenäisyyspäivällä oli aamusta virsikirjatyöpäivän rooli. Kirkkoon pääsi tasan kaksikymmentä ihmistä ja loput joutuivat seuraamaan ruutujen kautta. Tosi hyvä pössis jäi työtehtävästä, vaikka etukäteen ajateltuna siinä oli aika monta liikkuvaa palasta ja omiakin lisäliikkumisia oli soitinten vaihdon takia. 
Eilen syötiin hyvin. Illan kruunasi talven ensimmäiset glögit pipareiden, sinihomejuuston ja suklaan kera. Vastapainoksi ehdin iltapäivällä käydä tunnin kävelylenkillä ja ennen saunaa spinnata vajaan tunnin. Itsenäisesti.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Pelkkä ajatuskin tuntui hullulta...


Eilen oli merkittävä päivä. Joskus keväällä asetin itselleni tavoitteen kävellä tänä vuonna 1000 kilometriä ja silloin jo pelkkä ajatuskin tuntui hullulta. No, eilen aamulla määrästä puuttui enää 19,1 kilometriä, kun lähdin aamulenkille. Lenkin pituus oli 9,3 kilometriä. Illalla tähystelimme taivasta ja huomasimme, ettei enää satanut ja lähdimme liikkeelle. Aika pian sää sitten muuttui sateen puolelle, mutta päätimme vaan itsepintaisesti jatkaa kävelyä ja mitä se lisämärkyys enää vaikuttaa, kun olemme jo jonkin verran saaneet vaatteet märiksi! Kävelimme ns. vanhan kirkon lenkin eli tilastoon tuli siitä puuttuva 9,8 ja vielä puoli kilometriä päälle. Tuhat siis rikki! Vau! Taputimme itsiämme selkiin...