Aina välillä on Samu oikeassa paikassa eikä kassin pohjalla lähes saavuttamattomissa tai taskussa. Nyt oli jo kädessä muutenkin valmiina, kun nokkosperhonen parkkeerasi jonkin laukkasukuisen päälle ja silloin oli minun hetkeni koittanut. (Tiesin jo saman tien, että saan kauniin otoksen.) Meillä kummallakaan ei ollut kiire minnekään - ei minulla eikä Aglais urticaella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti