Jos metsään (lähi-) haluat mennä nyt

Eilen iltapäivällä kävelin lähäriä kahdeksan kilometrin verran ja ihailin Kakkosen tekemää majaa. Hänen mukaansa siinä on monta huonetta ja uskon kyllä sen! Syyslomalaisen (ja ehkä vähän Esikoisenkin) taidonnäyte.

Mies tuli eilen Kotosesta. Nuuhkutteli eteisessä pullantuoksua ja oli tosi onnellinen, sillä oli junassa ajatellut, että Oispa pullaa! Telepatia toimi ja päätin valita aamupäivällä leipomisen lenkin asemesta…

Mummulavahvuus kuusi

Mies tuli kuskausreissulta eilen illansuussa. Päivän mittaan oli Kolmonen kysynyt vaikka kuinka monta kertaa Missä vaari on?( ja oli joka kerta saanut kysymykseensä vastauksen). Tänä aamuna herättiin sateen ääniin, joten aamupäiväulkoilu vaihtunee iltapäiväversioon. (Äsken opetettiin Kakkoselle potentiaalimuoto, joten siksi tuo vaihtunee.)

Mies sulkeutui keittiöön ja äänistä päätellen tekee kakkua. Ei täyte- vaan kuiva-. Päätän raporttini Laurilasta tähän.

Mielipuuhia 2 ja korianteripussin ikä

Perustin aamupalan jälkeen perunarieskatehtaan. Eilen muusia tehtiin tositarkoituksella niin paljon, että aineksia riittää rieskoihin. Luulen, että viisi pellillistä tulee tällä kertaa. Helppoa ja tykättyä. - Pisteli on rieskojen rei’ittäjä. Historian havinaa löytyy siis tästä aamusta, kun Kaustisen vaari (1895-1973) on tuon pistelin aikoinaan tehnyt. 

Jk. Ai niin, unohdin kertoa korianteripussin päiväyksen. Olihan sillä jo ikää! Melkein yhtä paljon kuin Ykkösellä…

 

Mielipuuhia

Eilen puolenpäivän maissa kaivoin leipomatarvikkeet esille. Pari tuntia myöhemmin minulla oli sämpylöitä ja kanelirullapullia pellilliset tehtyinä. Sämpylöitä syötiin vielä eilen illalla ja loput tänä aamuna. Pullia riittää vielä tämän päivän kahveille. Leipoessani muistelin, kuinka tein ensimmäisen pullataikinan kaksitoistavuotiaana äidin kirjoittaman reseptin mukaan. Siitä se leipominen sitten alkoi! Nuorena oli kyllä hiljaisempia kausia, mutta lasten myötä leipominen vilkastui. Ja jatkuu yhä. 

Mitä tarkoittaa syyslomaviikko?

Syyslomaviikko tarkoittaa laurilaksi sitä, että kahden sijasta täällä on viikon mittaan viisi tai yhdeksän tai kuusi. Rakkaita omia kaikki tyynni. Töitä riittää ehkä eniten tiskikoneella ja uunilla. Klaanin jäsenillä kun on se sisäänrakennettu ominaisuus, että ruoka maistuu ja pullia/sämpylöitä ei ylenkatsota. Tällä viikolla siis saadaan hyristä tyytyväisyydestä ja onnellisuudesta…

Ja sitten tuli sämpyläolo!

Ja kun kerran pullaolo, niin vastapainoksi sämpyläsouvi! Varasin itselleni eiliseksi kokkausvuoron ja listalla oli täytettyjä paprikoita. Halkaisin ja putsasin neljä paprikaa jo valmiiksi ja hauduttelin soijarouhe-tuorejuustotäytettä, kun keksin: sämpylät! Tein pienen taikinan ja leivoin kaksitoista sämpylää saman tien liinan alle kohoamaan ja jatkoin paprikointia. Sämpylät ehtivät uuniin ensiksi, paprikat sitten. 

Jk. Jos kaikki lapsenlapsiaikana leipomani sämpylät laitettaisiin yhteen kasaan, olisi niitä mieletön määrä… Pikkuomien lempileivonnaisia!

Eilen iski pullaolo!

Eilen iski pullaolo ihan kesken kaiken tai siis kävelylenkin ja iltaruoan jälkeen. Onneksi jääkaapista löytyi tuorehiivaa (käytän kuivahiivaa vain ja ainoastaan perunarieskateatterissa) ja niinpä sitten vaivasin pienen taikinan. Kun pellillinen rullapullia oli paistettu, mentiin saunaan. Saunomisen jälkeen keitettiin kannullinen teetä ja herkuteltiin tuoreella pullalla. Kumpikin söi kaksi!

Olipa hyvää!

Mies teki illalla kantarellipiirakan. Sanoi, että se voisi sopia hyvin oluen kanssa. Ja sitten piti mennä etsimään, olisiko meillä varastossa olutta. Muutama tölkki löytyi. Huh! (Mutta ensin saunottiin.)

Piirakka oli todella hyvää, pohja oli voitaikinamainen ja päällyksessä sopivasti makua - varsinkin sen jälkeen, kun oli ihan hivenen sormisuolattu.  Resepti menee ehdottomasti jatkoon. Mieshän on ollut siellä jo yli neljäkymmentä vuotta…

Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.

Huusholliaamupäivä

Eilen oli perunamuusipäivä, joten tänään on perunarieskapäivä. Kolme pellillistä tein aamupalan jälkeen ja sitten laitoin uuniin makaronilaatikon. Huusholliaamupäivä siis.

Eilen kävelin kaksi lenkkiä (yht. 17,1 km) ja nyt on 500 km kävelty tälle vuodelle. Ykkönen laski sitten, että tuolla määrällä saisin vuoden loppuun 3500 km, mutta lisäsi sitten heti, että kesällä tulee varmaan käveltyä enemmän ja on siinä oikeassa. Toisaalta tänä talvena olen ihmetellyt, että lenkkejä kertyy enemmän kuin monena aikaisempana talvena. Kaikki taitaa olla kohdallaan - ja ehkä matala hemoglobiini & ferritiini saavat liikkumaan kuin keskikokoinen eläin…

Jk. Kuvassa laatikko odottaa uuniin pääsyä.

Osasi se!

Eilen oli Miehen vuoro leipoa. Kolmen joululaatikon (peruna, porkkana, lanttu) loppujämät yhteisvuoassa oli aikomus tehdä rieskoiksi. Annoin muutaman vinkin ennen kuin lähdin kotiseutuyhdistyksen kokoukseen. Illalla sitten oli ihan pakko syödä pari kappaletta (toinen juustolla ja toinen ilman) ja rehellisesti todeta ne samanlaisiksi kuin mitä omista käsistäni lähtee… Mies hyrisi tyytyväisyydestä ja pakastin teki samoin, kun taas yksi vuoka oli sieltä pois!

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Eilen iski pullaolo

Eilen iski pitkästä aikaa pullaolo ja kun joka tapauksessa olin varannut keittiövuoron (tein lounaaksi porkkanasosekeittoa), kuorin ensin porkkanat kiehumaan ja sitten tekaisin pullataikinan. Aikomus oli tehdä kierrepullia, joihin tulisi valmiskreemiä. Mutta mitäsmitäs?! Olin joka kerta mielestäni lukenut purkin kannesta kinuskikreemi. Nyt kun katsoin tarkemmin, oli se kanelikreemiä. No, kaulin taikinan levyksi ja levitin sille kreemin. Sitten taittelin taikinan ja leikkasin suikaleiksi ja aioin kieritellä niitä, mutta sain vaan jonkinlaisia syhmyröitä tehtyä. Vuokiin, kohotus, voitelu ja raesokerittelu ja uuniin. Ja keitto valmiiksi sulatejuustolla ja syömään!

Päiväkahvilla syötiin sitten tuoretta pullaa. Ensimmäiset meni kummallakin jo siinä vaiheessa, kun kahvinkeitin oli vielä hommissa ja toiset sitten kahvin kanssa. Hyviä olivat!

 

Pitkä lenkki ja saaristolaisrieskoja

Eilen lähdin lounaan ja päiväkahvin jälkeen lenkille ja arvelin sitä pitkäksi jo etukäteen. Oikeassa olin! Sää oli ihana, aurinkoista ja sopivasti pakkasta. Vaatetta oli juuri oikea määrä päällä ja kengännauhatkin solmittu hyvälle kireydelle. Kävelin ja kävelin podcastmaailmassa asfalttitien reunaa, hiekkatien reunaa, kevyen liikenteen väylää ja postipolkua mennen tullen. Lenkki kesti kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia ja matkaa kertyi 18,8 km. - Kotona odotti pino saaristolaisrieskoja, jotka Mies oli sillä aikaa leiponut. Nakkikeiton kera hupeni heti kaksi lämmintä rieskaa. Olen minä onnentyttö!

Piirakointia

Mies palasi Kotosesta tiistaina iltajunalla. Iltateetä varten tein kaksi pientä paprikajuustopiirakkaa. Täytteessä oli kananmunaa, rahkaa, koskenlaskija-jalapenocheddaria ja ripaus yrttisuolaa ja yksi paprika. Pohjan tein kaurahiutaleista, tavisjauhoista, leivinjauheesta ja juoksevasta margariinista. Viimeksimainittu ei käyttäytynyt toivomallani tavalla, vaan pohja oli turhan mureneva. Maku oli kyllä hyvä. - Toisesta piirakasta hupeni illalla jo puolet. Toinen pääsi heti pakastimeen, kun oli jäähtynyt menokelpoiseksi.

Hei, meillä leivotaan!

Meillä on alkuvuonna ehditty leipoa jo ihan kiitettävästi. Minä tein niitä päähänpistosämpylöitä ja eilen ruokaisan salaatin seuraksi kolme patonkia, joista jäi vielä tälle aamullekin. Mies teki toissapäivänä sitruunakakun ja eilen pullaa. Ja taisi olla omenapiirakkaakin viikko sitten, kun jouluomenat eivät olleetkaan niin hyviä kuin ostettaessa muisteltiin ja päätyivät piirakan päälle lohkoina…

Meillä on aina leivottu paljon. Ja kultainen periaate on ollut se, että ei ole kyse mistään pakkopullasta, vaan saa syödä, jos haluaa ja niin vähän kuin haluaa ja leipuri ei loukkaannu.

Eilisillan päähänpisto

Eilen illalla varttia vaille kymmenen tokaisin Miehelle, että teen sämpylätaikinan. Meillä on aina ollut kannustava ilmapiiri kaikenlaisiin päähänpistoihin eli mitään ideoita ei lytätä. No, vaivasin kahden ja puolen desin taikinan, johon laitoin vettä, hiivaa, suolaa, siirappia, kaurahiutaleita, speltjauhoja, tavisvehnäjauhojs, pestoa ja mustaleimaraastetta. Leivoin taikinasta saman tien kaksitoista pyöryläistä ja annoin kohota liinan alla reilun vartin. Pääsivät sitten uuniin ja niinpä meillä oli puoli yhdentoista aikaan pellillinen sämpylöitä. - Ja oli muuten hyviä! 

 

Yksityiset talkoot

Eilen pidin yksityiset talkoot, jotka kestivät kaksi ja puoli tuntia. Kolme valmistaikinaa ns. Joutselan pipareita. (Nimi keksitty.) Muoteiksi valikoituivat sydän, kukka ja tyyppi. Viihdyttäjänä toimi Spotifyn joulumusiikki ja Mies lämmitti sillä aikaa saunaa ja pelasi etäpelinä Kakkosen kanssa Minecraftia.

Minä en olisi minä, jollen laskisi lopputulosta. Se oli yhteensä 571. Kyllä noilla nyt muutamat kinkerit seurakunnassa vietetään! Lupasin kuljettaa ne tänään pääkallopaikalle. Tämä oli kahdeksastoista kerta, kun talkoilin eli se alkoi vuonna 2008.

Kivoja asioita

Eilen oli kiva ja yhteisöllinen päivä. Minulla oli puhelin herättämässä seitsemältä, mutta nousin jo puoli kuudelta ja varttia vaille kuusi tein pullataikinan. Kahta tuntia myöhemmin minulla oli kolme pellillistä voisilmäpullia jo liinan alla tuoksumassa. Tämä leipominen siksi, kun päätettiin toisen tuuraajaystävän kanssa järjestää yllätyskirkkokahvit ja lupasin leipoa. Kirkkoon tuli vähäinen määrä ihmisiä, mutta kahvit juotiin pullan kera. Saatiin yhteinen ystäväkin houkuteltua paikalle. Oli kotoisaa ja kivaa. 

Tänä aamuna Mies vaihtoi verhot olkkariin. Nyt sitten nautitaan jaffaverhoista jouluun asti ja joulunnjälkeen taas kevääseen. Heti tuli lämpimämpi tunnelma!

Perunarieskapäivä

Hyvää marraskuuta! Päätimme aloittaa tämän kuukauden tekemällä perunarieskoja Kakkosen kanssa. Tällä kertaa hänen puuhakseen jäi lempiosuus eli rieskojen pistely. Pistely suoritetaan käyttämällä ikivanhaa pisteliä, joka on peräisin Kaustisen mummulasta Tyyne-mummun ja Kaisu-tädin keittiötavaroista.

Perunarieskat kuuluvat meillä kaikkien omien herkkuihin ja tehdään yleensä muusia niin paljon, että rieska-ainetta jää seuraavaksi päiväksi.