Eilen nähtiin valokuvia

Eilen meillä oli kaupunkipäivä, joten uhmasimme tietoisesti pakkasta. Vietiin auto parkkitaloon ja käveltiin sieltä ensin Aalto2 -museokeskukseen katsomaan Elina Brotheruksen upeita töitä. Saunanäyttelykin katsottiin ja museokaupasta ostettiin pari kirjaa ja yksi esine, joka tulee kyllä saamaan oman postauksensa…

Seuraavaksi taas jalkauduttiin ja käveltiin taidemuseolle. Sielläkin oli samaisen Elinan töitä ja taas ihasteltiin ja huokailtiin. Taidemuseolta käveltiin parkkitaloon ja ajettiin kahville ostoskeskukseen. Muutamat täsmäostokset ja haahuilut ja sitten kohti kotia. Kotona saman tien valmispizza uuniin.

Tänään mennään elokuviin katsomaan Tiina Lymin näkemystä Myrskyluodon Maijasta. Toivottavasti elokuva kerää täälläkin katsojia!

Jk. Kuva ei liity oikeastaan mihinkään. Se on vain räpsy keittiöstä tänä aamuna.

En ostanut, kuva riitti

Kaupunkireissuilla on erittäin tärkeä asia se, että Hermannissa on tarpeeksi virtaa. Siksi Hermanni makaa aina (ainakin hetken) lataamossa ennen kuin lähdetään. Ja miksi? Siksi, että vastaan saattaa tulla kaikkea, mitä ei tarvitse ostaa mutta minkä voi ikuistaa. Tuo peli oli siitä eilen oiva esimerkki. Meillä on ihan tarpeeksi kaikenlaisia pelejä ja uuden pelin ostaminen edellyttäisi sitten vähintään yhden vanhan poistamista. Kuva riitti. 

Tunnustan ostaneeni

Jos haluaisin etsiä jonkin tekosyyn tälle eiliselle korvakoruostokselle, niin jäljet viittaisivat ratkiselvästi pomon suuntaan. Hän nimittäin mainitsi joku viikko sitten, että isommassa lähikaupungissa on tutustumisen arvoinen liike meille korvakoruilijoille… Eilen sitten kävin kuikuilemassa ja hain nuo, joita rehellisyyden nimissä olin jo ehtinyt miettiä ainakin viikon verran. On ne ihanat! Ja sopivat hyvin toimistotyöhön…

Jk. Otsikkoidea on lainattu Pablo Nerudalta. 

Elokuvissa ja ostoksilla

 

Eilinen päivä oli elokuvapäivä. Meiltä jäi Isä täällä Kino Metsossa väliin, niin ajelimme sitten isompaan lähikaupunkiin ja tutustuimme meille-uuteen-paikkaan eli Kino Auroraan. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja olimme varautuneet siihen, että lippuja ei olisi enää jäljellä. Pahkeinen sentään, ei meitä ollut salissa kuin muutama yli kymmenen katsojaa! Elokuva oli upea, näyttelijäsuoritukset loistavia ja tunnelma liikuttava. Oscar -palkinnot ja -ehdokkuudet tulivat kyllä ansiosta.

Eilinen päivä oli myös kukkapäivä. Elokuvan jälkeen käytiin ostoksilla ja hankin yhden viherkasvin (muorinkukka) olohuoneen viidakkoomme ja kimpun sohvapöytäruusuja..

Ottamuksia 107

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa asioilla. Palatessani autolle törmäsin (kuv.) portaisiin ja räpsäisin niistä kuvan. Porrasnäkymä oli samalla kertaa kutsuva ja torjuva. Lämmin ja kylmä. Iloinen ja synkkä. 

Vau, mikä burgeri!

Eilen oli viimeinen lomaspäivä ja siihen kuului muun muassa ulkoruokinta. Löysimme itsemme Konttiravintola Mortonista ja voi sanoa, että oli makujen sinfoniaa! Jos annoksesta jotakin huomautettavaa olisi, kohdistuisi se mielestäni liian tavallisiin sämpylöihin eli siitä ropisi pari miinuspisteitä. Plussia tuli ranskalaisista, dipistä, pihvistä, lisukkeista, paikasta ja palvelusta. Mennään joskus toistekin! 

Kävin myös pitkällä iltalenkillä (11,3 km). Maanantaina ei huvittanut, joten jäin mieluummin sohvannurkkaan sukankutimen kanssa. Eilen oli tosi hyvä fiilis koko lenkin ajan.

Lomasraportin saatte huomenna luettavaksi, kun näissä työaamuissa on jotenkin vähemmän kirjoitusaikaa… 

Rantaraitilla ensimmäistä kertaa

Eilen aamulla syötiin kunnon aamupala ja sitten ajettiin isompaan lähikaupunkiin. Vietiin auto Viherlandian parkkipaikalle ja lähdettiin kiertämään Jyväsjärveä ihan ummikkoina. Kaiken varalta olin tulostanut meille kartan mukaan, mutta sitä ei vilkaistu kuin pari kertaa. Tuo Rantaraitti kulki nimensä mukaisesti rantaa pitkin - välillä lähempänä, välillä kauempana. Tosi kiva reitti! Onnea teille jyväskyläläiset, kun voitte kulkea tuollaista läpi vuoden! 

Mittari näytti parkkipaikalla sitten 13,3 kilometrin matkaa. Palkitsimme itsemme Viherlandiassa hyvillä juustosämpylä- ja mustikkakukkokahveilla. Olimme ne ansainneet ja taputimme itsiämme selkiin...

Servettikin sen tiesi!

Eilen oli kaupunkipäivä. Aikaa ja rahaa kului. Pikaruokapaikassa käytiin ensin lounaalla ja sitten myöhemmin herkuteltiin vielä omenapiirakkakahveilla. Kahvipaikan servetistä nappasin kuvan, kun teksti oli osuva.

Illalla ehdittiin lenkille, saunaan ja elokuvan pariin. Beck pitää edelleen pintansa. Javisst! 

Kaksi äffää - Föli ja Finnkino

Olipa kerran Turun seudun joukkoliikenteen viisivuotistapahtuma syyskuussa. Olipa kerran sateinen illansuu ja siksi vain pikainen pistäytyminen Vanhalla Suurtorilla. Osallistuin arvontaan, sain muutaman karamellin ja pienen mikrokuituliinan. En jäänyt niin pitkäksi aikaa, että olisin nähnyt Maltin ja Valtin. Se siitä sitten, ajattelin. Mutta ei todellakaan! 

Muutamaa päivää myöhemmin sähköpostiin tömähti viesti. Olin voittanut kaksi elokuvalippua ja kaksi herkkulippua! Eilen sitten käytiin isommassa lähikaupungissa elokuvissa ja kuvana oli Olen suomalainen ja herkkuina popparit ja limsa. Elokuvasta pidimme. Näyttelijäsuoritukset olivat aidon julmia. Musiikki jäi pitkäksi aikaa soimaan mielessä. 

Ottamuksia 26

Kuvaaminen ja hetkien tallentaminen kuuluvat omapäiseen arkeen ja pyhään. Tämän päivän kuva on yhdeltä lokakuiselta sunnuntailta, kun käytiin Alvar Aalto -museossa. Kuvailin siellä kaikenlaista. Tuo kyltti kiinnitti huomioni, sillä olenhan tunnetusti kyltti-ihminen ja Alvar Aalto -ihminen toki myös aina keittiöntuoleja myöten...

Ottamuksia 24

Eilen oli kaupunkipäivä. Haettiin leipää, käytiin kirjastossa ja yhdellä kirpparilla jne. Kuva on sieltä kirpparilta. Kirjoja ei ostettu, mutta otin niistä kuvan. Ja miksi? No siksi, että siinä on meidän miniän ja vävyn nimikkokirjat. Toinen heistä on M2 ja toinen M3. Ja miksi? No siksi, että minä olen M tai M1...

Muistoja mielessä ja kielessä

Kahvi on hyvää kotona, töissä ja kahviloissa. Lähikaupungissa tulee aina joskus poikettua kahvilaan. Niin tapahtui viimeksi eilen. Paikkana oli Kahvila Muisto. Kahvi oli tuoretta, sopivan vahvaa ja kahvilassa oli hyvin tilaa. Meillä on tapana ostaa kahta erilaista kakkua/torttua/tms ja syödä ne aina puoliksi. Oikeanpuoleisella lautasella oli sitruunatorttua marenkikuorrutuksella ja se oli aivan superhuippuhyvää. (Mies alkoi saman tien miettiä, miten sellaista voisi itse tehdä...) Vadelmajuustokakku oli tavallisempaa eli sellaista kasin luokkaa. Molemmista jäi hyvä makumuisto mieleen ja kieleen. 

Teet nautittihin

Eilen saimme poikalapsen viikonloppukyläilemään. Päätimme juhlistaa sitä juomalla teetä. Paikaksi valikoitui viihtyisä teehuone. Joimme kaksi kannullista tosi hyvää vihreää teetä ja söimme makoisaa matcha-raakakakkua, muhkeaa porkkanakakkua ja pehmeänsuloista valkosuklaavadelmajuustokakkua. Yhtä lajia kerrallaan kolmella lusikalla ääniä kohti. Lusikasta tulikin mieleen, että se juuri oli hyvän paikan ainoa ja pieni miinus... Kakkupaloja ollaan totuttu syömään mieluummin kakkuhaarukalla kuin lusikalla. Jopa kotioloisaa, vaikka mitään hifistelijöitä ei ollakaan. 

Silakoita ja pokemoneja

Eilen oli asiointipäivä lähikaupungissa. Hankittiin ulkoiluvaatteita sateisille syyskeleille ja syötiin rukiisia silakoita. Lisäksi keräsin pokemoneja. Kirkkopuistossa oli pokestoppien ja hahmojen lisäksi Valon kaupungin teoksia, jotka olivat aika hienoja ihan päivänvalossakin. 

Tänään on vävyn nimipäivä (jota en unohtanut). Kortti lähti eilen postin matkaan ja saapunee jossakin vaiheessa. Onnea!

Eilen

Eilen oli vapaapäivä, johon sisältyi shoppailua isommassa lähikaupungissa - saaliina muutama kirja, luottohousut, maailman parasta kylmäpuristettua luomurypsiöljyä (Myssyfarmi), muutama kurkuma ja pikkumiehelle juomapullo. Välillä käytiin syömässä vakiopaikassa eli kaupunginkirjaston kahvilassa. 

Iltaan mahtui vielä dokumenttielokuva Kiehumispiste. Oman kunnan Miilu-salissa oli ihan kiitettävästi väkeä paikalla katsomassa. Ajatuksia ja tunteita varmasti heräsi, vaikka onneksi somessa käytävä keskustelu on laantunut. Jossakin vaiheessa pahinta mylläkkää hävetti olla ryhmässä ja tuli luettua jatkuvasti kirjoituksia, vaikka ei olisi halunnut. Ristiriitaista ja/tai hölmöä.

Me Lutakossa istuttihin, teet nautittihin...

Joulukuu on pikkujoulujen aikaa. Eilisilta kuulemma hyvin suosittu moiseen. Olimme siis hyvin ajan hermolla, kun työporukkamme lähti eilen kaupunkiin virkistäytymään. Ohjelmassa oli ensin myöhäinen lounas Schaumanin vaneritehtaan patruunan entisessä kodissa. Söimme hyvin, mutta emme mitenkään erityisen hartaasti, vaikka seurakunnan työntekijöistä olikin kyse... 

Ruoan jälkeen siirryimme toiseen päähän taloa ja tutustuimme teemaailmaan haistellen ja maistellen, nuuhkien ja aistien. Teetasting oli erittäin hyvä opastus teekulttuuriin ja jokainen oppi monta uutta asiaa. Illan lopuksi ostimme alakerran puodista vielä viemisiä kotiinkin. Teetä, teemittaa ym.

Mitä tästä opimme? Pikkujoulu voi olla mitä vain. Teetä ja matchakakkua. Uunilohta ja salaatteja. Tärkeintä on olla yhdessä koolla hieman eri ympäristössä. 

Hyllyjen välissä tuli hyvä mieli

Muutama viikko sitten olin isossa kauppakeskuksessa, jossa on mm. 1500 tavallista ostoskärryä, 18 vuokralaistilaa ja 5 itsepalvelukassaa. Triviatiedoilla ei ole mitään muuta tekemistä tässä postauksessa kuin olla ihan vaan matemaattisina yksityiskohtina. Mutta se, mitä hyllyjen välissä pääsin todistamaan, sai minut kirjoittamaan...

Henkilöt: isä (n. 40 v) ja poika (n. 13-15 v). Isä selailee kirjoja, poika tulee( oletettavasti urheiluosastolta) isän luokse.

Poika: Isä, onko 25 euroa liian paljon?

Isä: Ei, se on ihan ok.

Poika lähti onnellisen näköisenä hakemaan sitä tavaraa, josta oli kyse. 

Minulle tuli hyvä mieli tästä tapahtumasta. Kohteliasta keskustelua, toisen mielipiteen huomioimista ja hyvien välien olemassaoloa. 

Kirjoita postikortti!

Olen aina ollut postikortti-ihminen. Omassa korttivarastossani on kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia kortteja erilaisiin lähetystarkoituksiin.  Kun haluan hemmotella itseäni, käyn ihanimmassa paperikaupassa, mitä maa päällään kantaa. Onneksi sinne on meiltä vain reilut kolmekymmentä kilometriä matkaa... 

Äiti-Liisa lähetteli paljon kortteja meille ja lapsille. Onnittelutarkoituksessa ja ihan muuten vain. Ehkä se on jättänyt jälkensä, sillä minäkin lähettelen lapsenlapselle niitä ihan muuten vain -kortteja aika usein. 

Syy tämän päivän postausideaan ei tullut puskista vaan eilen postissa. Kuvan kortti tavoitti minut lomasella ja oli hieno yllätys. Onnea on postikortti!

Ihana paperikauppa, suosittelen!

Isommassa lähikaupungissa on aivan ihana paperikauppa ja aina silloin tällöin käyn siellä ostoksilla. Palvelu on luontaisen ystävällistä, valikoima on aivan huikaisevan laaja ja pienenpieni kivijalkakauppa on suloinen kuin mikä. Kortteja ja muuta paperitavaraa on myyty vuodesta 1954 alkaen, joten mistään uudesta yrityksestä ei ole kyse. Itse löysin tieni sinne ehkäpä viitisen vuotta sitten. Suosittelen lämpimästi, sillä postikortteja ei voi koskaan lähettää liikaa...

Viimeksi ostin muun muassa tuollaisia kortteja. Alin oikealla on pieni muistikirja. Ostokseni pakattiin ylhäällä näkyvään pieneen kettumuovikassiin.