Työaamupäivä

Tänään oli sen verran hidas aamu, että ensinnäkin venyin ja vanuin sängyssä melkein yhdeksään, sitten syötiin aamupalaa puoli kymmenen jälkeen ja puoli yhdeltätoista lähdin virsikirjatöihin kappelille. Postauksen kuvan räpsäisin siunauspuheen aikana. Siinä on kuvassa kappelin soitin, jolla tänään soitin muun muassa Myrskyluodon Maijaa.

Nyt olen jo kotona ja kuuntelen tuulikellojen kilinää ja kolinaa. (Haudallakin tuuli niin paljon, että veisasin huppupäisenä.) Voi olla, että skippaan tänään ulkoliikunnan ja poljen mieluummin spinningpyörää vaikka useammankin kerran. Kova tuuli ja liukas keli ovat aika inha yhdistelmä.

Se oli Jari!

Jari vinkui ja vonkui eilen aika raivokkaasti ja Hilma taitaa jatkaa samalla tyylillä. Lunta tuli jonkin verran ja huomasin kännykästä, että Elenian yököt olivat lähestyneet meitä kuusi kertaa yön ja aamun aikana. Kolmesti olivat kertoneet sähköjen katkenneen ja kolmesti palautuneen. Me vaan nukuttiin kuin possut…

Aamulla ennen aamupalaa Mies kävi kolaamassa ja lapioimassa pihalla. Kertoi aura-autonkin debytoineen lähi(lenkki)tiellä. Alkaa tuntua siis jo ihan-oikealta-talvelta!

Pipo vai lippis?

Minusta tuli lippisihminen, vaikka vuosia kyseistä päähinettä karttelinkin. Nyt se kuuluu keväisin ja kesäisin kävelylenkillä päähän yhtä taatusti kuin askelmittari taskuun. Syyskesällä alan kyllä jo odotella pipokelejä - varsinkin tuulisina päivinä. Toinen juttu on se, kun isot rekat tulevat vastaan ja lipasta on pidettävä kiinni ilmavirran takia. (En siis tervehdi sotilaallisesti rekkoja, toim.huom.) Eli pipo on parempi pysyvyyden takia. Tosin tässä pari päivää sitten tuuli niin lujaa, että kärpässienipipoa piti kiskoa syvemmälle päähän. Pysyihän se sitten.

Olipa päivä!

Sadetta ja tuulta, kovaa tuulta ja myrskyä. Se oli Aila se! Sähköt meiltä meni kahden aikaan päivällä ja siihen jäi kotimainen elokuva ja tilalle tuli sohvailu, sukankutominen, lukeminen, some ja sen sellaiset. Illalla myöhään etsin lipaston väliköstä Kyöstin (virtapankki) ja latasin tablettiin ja kännykkään lisää tehoja. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, kun ei lukeakaan voinut ja oli vähän tylsää. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että joku puhuu meidän olkkarissa ja se olikin telkkari. Sähköt olivat saapuneet juuri silloin takaisin oltuaan yhdeksän tuntia poissa.

Muutakin erikoista kuului päivään. Iltapäivällä Mies näki, että meidän pihalla kulkee pieni musta kissanpentu. Laittoi someen paikalliselle sivulle ilmoituksen, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen. Mies sitten houkutteli kissanruokapurkilla pennun Pupulan alta, toi meille sisälle, antoi ruokaa ja vettä. Odoteltiin aikamme, että joku ilmoittautuisi. Ei tullut, joten iltaseitsemältä pentu haettiin löytölään. Ja me päästiin iltalenkille...

 

Myrskyn jälkeen - on lehtiä pihalla

Eilen illalla ja yöllä tuulikellot kilkattivat Laurilan nurkilla. Olin valmistautunut uhkakuviin eli sähkökatkoihin ja puiden kaatumiseen. Ne jäivät onneksi tulematta. Valvoin yöllä vähän aikaa, joten aamulla unta riitti sitten yhdeksään saakka. Ensimmäiset aamuviestit kolmensadan kilometrin päähän Miehelle on lähetetty. Aamupuuro on hautumassa.

Tänään tulee kuluneeksi kaksikymmentäyksi vuotta siitä, kun isä-Erkki kuoli. Omistan hänelle tämän päivän kävelylenkin, jolle aion lähteä aamupäivällä. Ihan pakko on päästäkin ulos, kun eilinen oli koomailupäivä...