Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Synnytys ja Psyko

Tänään klo 13.27 neljäkymmentäyksi vuotta sitten synnytin meidän ensimmäisen vauvamme eli Esikoisen. Synnytys alkoi edellisenä iltana yhtä aikaa Hitchcockin Psykon teevee-esityksen kanssa. Pojalla oli siis jo pienestä asti selvä kiinnostus elokuviin! 

Olimme aivan tumpelot vauvanhoidossa, mutta lapsi kasvoi ihan kelpo kansalaiseksi. Hän on hauska, nokkela, tehokas, rakastava ja huolehtiva. Onnea, rakas Esikoinen!

Jk. Sama kuva on ollut useammankin kerran esillä, kun tämä on minusta niin liikuttavan ihana.

Lapsella on oikeus kuulua

Hyvää Lapsen oikeuksien päivää! Tämän vuoden teemana on Jokaisella lapsella on oikeus kuulua.  Kuulua johonkin yhteisöön ja tulla kuulluksi. Selailin aamulla pitkän aikaa hakutoiminnolla lapsi kuva-arkistoani. Kaikista viidestä lapsesta (Esikoinen, Kuopus, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen) on paljon kuvia ja omia lapsuuskuviakin jonkin verran. Päätin valita Ykkösen käsikuvan toukokuulta -15.  Se on sitä aikaa, kun olimme ihan noviisit isovanhemmat. Kaikki oli niin ihmeellistä ja taas-uutta…

Kaksikymmenikkökö?

Löysin kirpparilta neljä vanhaa Viisikkoa. Neljä kertaa viisi on kaksikymmentä, joten nyt meillä on kait Kaksikymmenikkö… Kappalehinta oli puoli euroa ja eurolla sai kolme, joten koko kasan hinta oli puolitoista euroa. Olen itsekin aikanaan Viisikkoni lukenut ja nämä kirjat ostin Esikoista varten. Hänellä on ainakin jo muutama ja saa nyt täydentää kokoelmaansa.

Aikanaan katsoin elokuvan Viisikkojen äidistä, Enid Blytonista. Hän rakasti lukijalapsia, mutta omistaan ei piitannut. Enidiä luonnehdittiin varsin julmaksi äidiksi.

Vauvoista vanhempi sai nimen neljäkymmentä vuotta sitten!

Tänä aamuna skoolattiin loput tyrnimehut terveydelle ja sille, että päivälleen neljäkymmentä vuotta sitten vauvoista vanhempi sai kaksi nimeä. Se talvi oli muuten paukkupakkastalvi ja vauvaulkoilut olivat aika vähäisiä ja hätäisiä. Ja ei niillä Suomen rumimmilla ja halvimmilla lastenvaunuilla muutenkaan niin paljoa viitsitty liikkua… (Oltiin siinä vaiheessa säästäväisiä.)

Mitä tapahtui neljäkymmentä vuotta sitten?

Neljäkymmentä vuotta sitten oli tärkeä päivä. Ei sen vuoksi, että Unicef saavutti täysi-ikäisyytensä. Ei sen vuoksi, että tähtitieteilijä Anders Lexellin kuolemasta tuli kuluneeksi kaksisataa vuotta. Eikä edes sen vuoksi, että Sinuhe egyptiläisen ilmestymisellä oli kolmekymmentäyhdeksänvuotispäivä. Nuo kaikki kalpenevat tyystin sen asian rinnalla, että meille syntyi silloin Esikoinen. Ei talliin, vaan sairaalaan. Ei yöllä, vaan päivällä klo 13.27.

Onnea, rakas poika! Sinusta kasvoi hieno mies, ahkera yrittäjä ja hyvä isä. Meille olet yhä se sama Jyppyrä…

Jk. Lasta nukutettiin milloin missäkin. Kuvan mukaan joskus myös pakastimen päällä…

Vahdin asuntoa kaksi viikkoa ja nautin!

Olen ollut toissa viikon tiistaista asti asunnonvahtina Kuopukselassa ja nauttinut ihan täpöllä siitä, että asustan tämän ajan keskellä isoa kaupunkia. Olen käynyt monilla kirppareilla, useissa taidenäyttelyissä ja kävellyt pitkiä lenkkejä. (Ynnäsin äsken kilometrit ja viivan alle tuli 175,5.) Olen muun muassa kuunnellut paljon radiota ja juonut pikakahvia. Suurimmaksi osaksi olen ollut yksin, mutta pariin otteeseen olen saanut Miehen seurakseni.

Minun vahteiluni päättyy nyt aamulla, kun lähden junalla kohti keskistä Suomea. Mies tulee tänne huomenna ja sitten seuraavana yönä pitäisi matkalaistenkin saapua monien kokemusten ja isojen reppujen kera. 

Onnittelut tuonilmoisiin!

Äitini täyttäisi tänään 94 vuotta. Vilkutan onnittelut tuonilmoisiin, kun hän kuoli jo kolmekymmentä vuotta sitten. Äiti oli horoskooppimerkiltään oinas kuten minäkin (ja kuten Ykkönen). Hän innostui kaikesta aina ihan täpöllä. Keramiikka suorastaan villitsi hänet ja meillä on muutamia hänen töitään, muun muassa kuvan pieksut. Aika hauska juttu sinänsä, että minä olen ns. väliinputoaja kädentaidoissa ja Kuopus sitten peri äidiltä yhden nimen ja keramiikan tekemisen…

Jk. Olen aina käyttänyt muotoa tuonilmoisiin. Ehkä oikeampi muoto on tuonilmaisiin. Säilytän kuitenkin sanastossani tuon oollisen version. 

Elämälle ahnas amaryllis

Jouluaatonaattona Laurilaan saapui amaryllis. Se kukki kolmella lautasenkokoisella kukalla. Vieressä oli toinenkin kukkavarsi, joka venyi hiljalleen siskonsa mittaiseksi. Ja ylikin. Nyt siihen on jo tullut yksi kukka ja kolme nuppua vielä odottaa. Kasvamisvaiheessa se oli elämälle ahnas ja kukkiminen on sitä, kun on päästy päämäärään. Siinäpä joulun opetus meille kaikille.

Jk. Kuopukselle kiitos amarylliksesta ja otsikosta! 

 

Onnea, Esikoinen!

Tasan kolmekymmentäyhdeksän vuotta olin ähkimässä ja punnertamassa. Tarkennus: Kyseessä ei ollut mikään varsinainen liikuntasuoritus, mutta vähän sinnepäin. Olin nimittäin äheltämässä Esikoista ulkomaailmaan. Synnytys alkoi samaan aikaan kuin Hitchcockin Psyko telkkarista eli eilen klo 21 ja päättyi tänään klo 13.27. Tänä vuonna vietämmekin synttäreitä täällä Laurilassa, kun saatiin Esikoinen, Miniä ja Kakkonen meille muutamaksi päiväksi talvikylään. Onnittelut sinne huoneeseen 101!

Jk. Sinkkonen on viisas mies. Lapsesta on kuoriutunut Hyvä Tyyppi. Pitkäkin on, joten on kasvanut! 

Lähes sankari siis itsekin

Hyvää Liisanpäivää! Olen Liisa Marian tytär ja Liisa Tarleenan äiti. (Edu Kettusta lainaten: Lähes sankari siis itsekin.) Molemmat meidän Liisat ovat olleet kädet kyynärpäitään myöten savessa. Ensimmäinen piti yhden näyttelyn, toinen on ehtinyt jo monta. Olen ylpeä molemmista.

Taiteilijan äiti

Heti alkuun täsmennys: otsikko ei viittaa Saarijärven Lumperon tämän kesän tuonnimiseen teatteriesitykseen. Se tarkoittaa sitä, että olen kuvataiteilijan äiti. 

Eilinen päivä kului Mäntässä. Aamukymmenestä iltapäiväneljään nähtiin taidetta yhdellä kahvitauolla varustettuna.. Ensin Göstassa Lorna Simpsonia, Pirjetta Branderia, Elena Näsästä ja kartanon klassikoita. Sitten se lohileipäkahvitauko Autereen tuvalla.

Seuraavaksi tutustuttiin Mäntän äärellä -näyttelyyn. Kahdenkymmenen taiteilijan työt olivat esillä kymmenessä myynnissä olevassa asuinkiinteistössä. Siispä navigaattori töihin ja kartan mukaan suunnistusta ympäriämpäri Mänttää. Etenimme hyvin systemaattisesti ja näimme monenlaisia töitä ja monenlaisia näyttelynvalvojia. Viimeisenä menimme Onnelankadulle, jossa oli kahden muun taiteilijan ja meidän Kuopuksen töitä. (Kuvassa niistä yksi, nimeltään Kriisipuuro.)