Kalevalan päivää puolukoilla tai ilman!

Hyvää Kalevalan päivää puolukoilla tai ilman! Jos minun pitäisi valita kuvan kahdesta asiasta jompikumpi, ottaisin eittämättä puolukat. Asiayhteyttähän noilla kahdella on, kun Kalevalan kaimani meni syömään puolukan ja tuli raskaaksi. Minä uskallan tässä iässä (66) syödä vaikka kuinka monta…

Hyvää suomalaisen kulttuurin päivää! Laurilassa on vuosikymmenien aikana soitettu, laulettu, runoiltu, sanailtu, tekstitetty ja kuvataiteiltu. Ja tehdään sitä edelleen.

Hyvää ruisleivän päivää! Kunnon ruisleipä on elämän eliksiiri, kruunu ja jalokivi. Ansaitsee kolminkertaisen aamenen.

Ottamuksia 159

Eilen illalla ”urakoin” pitkän lenkin (12 ja yli on kävelysanastossani pitkä), kun siitä kertyi 12,5 km. Sen jälkeen sauna, elokuva (Rantasuon raatajat), lukemista vähän aikaa ja simahtaminen viittä vaille yksitoista. Unta riitti vähän yli seitsemään yhteen kyytiin.

Niinniin, mutta tämänhan piti olla ottamus! Sori, eksyin taas sivupoluille. No, hidas aamu ja -päivä on menossa ja istuskelen sohvannurkassa. Näkymä vasemmalle on kuvattu ottamus. Aika kiva, vaikka itse sanon!

Sain tuliaisen!

Kaikesta aikomisestani huolimatta ei napannut eilen yhtään lähteä lenkille, joten päivästä tuli liikuntavapaapäivä… Ratkaisin Sanaseppää, luin ja odottelin Miestä, joka kotiutui iltapäivällä. Oli tullessaan käynyt Mäntässä katsomassa taidetta (ja ostamassa appelsiineja, kananmunia ja muuta). Yllätti minut tuliaisella! Ihana magneetti! Osuu niin hyvin huumorisuoneeni!

Sitä sun tätä

Nukuin yksin ja (siitä huolimatta) hyvin. Mittasin aamulla muistaessani paastoverensokerin ja se oli tasan kuusi. Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Mies tulee jossakin vaiheessa päivää kotiin. Kävelylenkin teen, kunhan pakkanen vielä vähän hellittää (tällä hetkellä mittari näyttää neljäätoista miinusastetta).

Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Kaikkea muuta paitsi lakanoita. Toinen kuivausteline on nyt väliaikaisesti olohuoneessa ja toinen eteisessä. Likapyykkikori on mukavan väljä just nyt. Ja aikataulu!

Me ollaan sankareita kaikki

Talviloman teema voisi olla vaikkapa Sankarit. Kisoja seurasivat ainakin tamperelaiset omat ja mekin siinä vähän sivukorvilla ja -silmillä. Pianoa soitettiin kolmessa sukupolvessa ja ainakin yksi kappale toistui, nimittäin J.Karjalaisen Sankarit. Ykkönen osaa jo hyvin lukea nuotteja ja etumerkkejä ja löysi kirjoista monta tuttua laulua tuon lisäksi.

Tunti sitten Mies lähti viemään lomalaisia Tampereelle. Tänä iltana auttaa Kuopusta näyttelyn purkamisessa ja huomenna palaa kotiin. Minulla on aikataulutonta ja kalenteritonta aikaa. Mitähän tässä keksisi…

Huusholliaamupäivä

Eilen oli perunamuusipäivä, joten tänään on perunarieskapäivä. Kolme pellillistä tein aamupalan jälkeen ja sitten laitoin uuniin makaronilaatikon. Huusholliaamupäivä siis.

Eilen kävelin kaksi lenkkiä (yht. 17,1 km) ja nyt on 500 km kävelty tälle vuodelle. Ykkönen laski sitten, että tuolla määrällä saisin vuoden loppuun 3500 km, mutta lisäsi sitten heti, että kesällä tulee varmaan käveltyä enemmän ja on siinä oikeassa. Toisaalta tänä talvena olen ihmetellyt, että lenkkejä kertyy enemmän kuin monena aikaisempana talvena. Kaikki taitaa olla kohdallaan - ja ehkä matala hemoglobiini & ferritiini saavat liikkumaan kuin keskikokoinen eläin…

Jk. Kuvassa laatikko odottaa uuniin pääsyä.

Lunta ja kuvia

Viime yönä oli satanut lisää lunta. Ykkösen kanssa katsoimme vanhoja kuvia kymmenen ja viiden vuoden takaa ja lunta oli ollut viisi vuotta sitten hyvän mäenlaskun verran. Laurilan pihamaisema oli erilainen kuin nyt ja lapsenlapsi myös. Meillä on aina ollut tapana katsella yhdessä tabletilta kuvia ja muistan, kun poika jo tosi pienenä tokaisi minun ottaessani tabletin esiin Kuvia! Ihania muistoja ja ihania kuvia.

Askeleet osuvat hyvin yksiin

Eilen tehtiin parikävelylenkki, josta osa käveltiin yhdessä ja osa erikseen. Mies kävi hakemassa postista yhden paketin ja jatkoi sieltä kirjastoon. Minä kiersin sillä aikaa vanhan kirkon kautta ja tulin myös kirjastoon. Siellä lueskeltiin lehtiä jonkin aikaa ja sitten käveltiin kotiin kahville. Ilma oli kaunis kuin morsian ja yhdessä oli kiva kulkea. Askeleet osuivat/osuvat hyvin yksiin. Hyvä me! Hyvä talvi!

Räpsy kymmenen vuoden takaa

Katselin huvikseni Oton kuva-arkistoa. Kymmenen vuoden takaa silmilleni lävähti tuollainen mustavalkoräpsy. Sillä voisi periaatteessa perustella huushollin sekaisuuden ja räjähtäneisyyden. Aikanaan minua huvitti tuollainen teksti, mutta nykyään ei enää. Siksi tuota tauluakaan ei meillä taida enää olla - jollei sitten kaapin perukoilla tyystin unohdettuna ja kierrätykseen keväällä pääsevänä…

Pidän nykyään enemmän järjestyksestä. Olen vanhemmiten (nyt 66) muuttanut ajatusmallejani ja -tapojani. 

Osasi se!

Eilen oli Miehen vuoro leipoa. Kolmen joululaatikon (peruna, porkkana, lanttu) loppujämät yhteisvuoassa oli aikomus tehdä rieskoiksi. Annoin muutaman vinkin ennen kuin lähdin kotiseutuyhdistyksen kokoukseen. Illalla sitten oli ihan pakko syödä pari kappaletta (toinen juustolla ja toinen ilman) ja rehellisesti todeta ne samanlaisiksi kuin mitä omista käsistäni lähtee… Mies hyrisi tyytyväisyydestä ja pakastin teki samoin, kun taas yksi vuoka oli sieltä pois!

Talvikuvakausi ja puhelun odottelua

Talvikävelykuvat jatkuvat… Tuo räpsy on siltä samalta lenkkikerralta, kun kuvasin kappelin kattoja. Tämä silta on nimeltään Salmensilta ja se johtaa vanhalle kirkolle. Kuljen sillan yli usein lenkillä kesällä ja talvella, keväällä ja syksyllä. Aika usein jään sille räpsimään kuvia.

Eilen oli toimeton päivä, kun odottelin lääkärin soittoa ja tiesin vain, että päivän aikana hän soittaa. Aamukahdeksasta asti olin valppaana. Jossakin vaiheessa kyllästyin odotteluun ja päätin tehdä jotakin hyödyllistä ja sitten edistin meidän läpikäymisprojektiamme siivoamalla eteisen vihreän senkin laatikot. Mies käveli kauppaan ostamaan mm. laskiaispullat. Jossakin vaiheessa heitin arvion, että puoli neljältä varmaankin puhelin soi. Hieman erehdyin, kun se soi kymmenen yli kolme… 

Oodi talvelle

Tässä talvessa on ollut paljon kauniita yksityiskohtia, kirkasta auringonpaistetta, timantteja hangilla, kovia pakkasia, sopivasti lunta ja hyvä pito jalkojen alla. En siis valita. Ei Mieskään. Kylillä riittää valittajia ilman meitäkin, kun aina on vääränlainen ilma. (Yleensä kaikkein suurimpaan ääneen valittavat ovat niitä, jotka voisivat vetää vällyt korviin aamulla ja torkkua iltaan asti.)

Jk. Hyvää laskiaistiistaita! Kasvishernekeitto on haudutuspadassa valmistumassa.

 

Kerroksellisuutta

Eilen tein kävelylenkin, jolle kertyi pituutta 15,5 kilometriä. Vähän kyllä yllätyin matkan määrästä, mutta kiertelinhän siellä sun täällä pitkin kyliä. Melkein voisi sanoa, että viipotin. Keli oli erittäin hyvä. Pakkasta oli viisi astetta. Mikä siis oli astellessa!

Jk. Kuvassa on siunauskappeli vähän eri kulmasta. Kerroksellisuutta, sanoisin.

Talvilomaterveiset Turusta!

.

Vietin lauantaista lauantaihin talvilomaa Kotosessa. Kävelin paljon (yhteensä 120,1 km), luin yhden kirjan (Tuomas Kyrö: Miniä), nukuin pitkiä yöunia ja yhdet päikkärit. Sunnuntaina kävelin tuomiokirkkoon osallistuakseni viimeiseen messuun ennen remppaa ja nautin suunnattomasti lähes-täydestä kirkosta, upeasta musiikista ja siitä, että sai veisata täysin palkein. Torstaina olin Kino Killassa elokuvissa. Hind Rajabin ääni oli koskettava ja karu. Ostin Kotoseen uuden pikkupikkukasvin ja meille Laurilaan suosikkilaulajamme uuden levyn. Yhtenä päivänä minuuun iski mieletön verilättyhimo ja onneksi pakastimesta löytyi puolen paketin verran herkkulättyjä. 

Loma oli virkistävä, lepuuttava ja hyvä. Sopivasti tapahtumia ja paljon ihan vaan olemista. 

Ystävänpäivää, hyvä ystävä!

Tänä aamuna etsin täältä Kotosesta jotakin ystävänpäiväteemaista kuvattavaa ja huomasin ikkunalla nuo halaavat nallet, jotka vuosia sitten ostin joltakin kirpparilta. En ole mikään överisöpöstelijä, mutta tuossa parissa on sitä juuri sopiva määrä. Rehellinen ja tiukka hali.

Olen aika huono ystävystymään, mutta aina joskus onnistun yllättämään itsenikin salamaystävyydellä. Ystävät ovat tärkeitä ja tekevät mielelle hyvää. Niin sinäkin!

Kahvikissa-aamu

Tänä aamuna mittasin tarkoituksella vettä kahvinkeittimeen enemmän kuin yleensä. Eli siis 2,5 dl + 1 dl.  (Ja kahvijauhetta samassa suhteessa.) Oli jotenkin kahvikissaolo ja kyllä se muuten maistuikin hyvältä parin voileivän kera… Varmaankin huomenna olen taas normaalimitoissa - siis kahvin suhteen! Muut mitat on luku sinänsä ja niihin olen tyytyväinen…

Kahdenkymmenen sentin Maija

Eilen kävin yhdellä kirpparilla. Löysin sieltä kauniin kahvikupin, jonka tunnistin heti Arabian Maijaksi. Hintaa kupilla oli kaksikymmentä senttiä. Lautasta ei ollut, mutta en sitä tarvinnutkaan. Tiesin heti, että kuppi pääsee keväällä Laurilan kahvipuuhun! Hullua, mutta mielenkiintoista. Hullua, mutta harkittua. Hullua, mutta hauskaa!

Tärkeä kaksikko

Olen oppinut kantapäiden kautta sen, että ahkeraan liikkuniseen tarvitsen hyvien kenkien lisäksi tämän kaksikon. Askelmittari on kuulunut taskuun jo vuosia ja kuulokkeetkin on ollut kauan, mutta juuri nämä nimenomaiset ostin viime kesäkuussa. Haluan tietää askelmäärän, jotta tiedän kulkemani kilometrit, sillä olen Tilastoija. Haluan kuunnella kävellessä aina jotakin - useimmiten true crimea, mutta joskus myös vanhanaikaisia kuunnelmia tai terveysohjelmia. Olen siis Kuuntelija. Ja tämän kaksikon ansiosta olen Liikkuja.

Tiistain aamupala

Heräsin aamukahdeksalta, mutta makoilin vielä kolme varttia lämpöisen peiton alla tekemässä Sanaseppää. Kun olin saanut siitä pokaalin, nousin ylös ja aamupesun jälkeen aloitin aamupalan kokoamisen. Valitsin tarjottimelle kaikkea mieluista. Värejä, tietysti!

Jk. Muistiin itselle: Jos käytät kaurajuomaa, kaada se vasta ihan lopuksi kuppiin. Kahvi ehti taas kerran jäähtyä, kun keräsin ja järjestelin ja kuvasin…

Kolmen kiellon langetus

Jossakin vaiheessa luulin olevani askartelija. Haalin itselleni kaikenlaisia tarvikkeita ja varsinkin washiteippejä kymmeniä rullia. (Ensimmäiset sain aikanaan Esikoiselta tuliaisina Japanin reissulta.) Jonkin verran käytin niitä kalenterituunauksissa ja korteissa, mutta sitten totesin, ettei askartelu ole minun juttuni muuta kuin kerran vuodessa joulukorttiaikana. No, teippejä todellakin on vaikka hurumykke ja langetin itselleni juuri nyt kolme kieltoa: postikortit, teipit ja tarrat. Ehdoton ei! Yritän kävellä kaupoissa silmät kiinni niiden hyllyjen ja telineiden ohi ja käyttää omien varastojen antimia. Rehellisesti sanottuna minulla on keskikokoisen paperikaupan valikoima jo hankittuna…

Jk. Kielto astuu voimaan tänään 9.2. Nyt kun mietin asiaa, en ole kyllä ostanut alkuvuonna mitään noista kolmen kiellon tuotteista! Hyvä!

Aamun värejä

Heräsin kahdeksan maissa ja päätin tehdä värikkään aamupalan. Nälkä oli jo kova, mutta maltoin kuitenkin väkertää voileivät ja ripotella jogurtin niskaan pakasteesta mustaherukoita. Ehtivät vähän sulaa siinä vaiheessa, kun syön leivät ja juon kahvin. Kahvissa on hasselpähkinä-kaurajuomaa, jota aina joskus haluan. Nyt halusin ja ostin.

Hieman myöhemmin… Kaikki oli hyvää ja nälkä talttui. 

Hyvä teksti

Rakastan postikorttikauppoja ja kirjakauppojen postikorttitelineitä. Minulla on aina hyvät varastot kortteja lähetettäväksi. Kuvan kortti pyörähti lipaston väliköstä, kun tein jonkinlaista lauantaisiivousta. Teksti on hyvä ja puhutteleva. Siitä huolimatta jatkan vielä tämän oman huoneeni järjestelyä tai ehkä se onkin sitä olennaista ja juuri nyt!

 

Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Villapeitto ja Runeberg

Eilisen reissupäivän jälkeen viime yönä nukuttiin sitten kahdeksan tunnin (ja ylikin) yöunet. Tänään on ohjelmaton päivä, paitsi että Mies leipoo Runebergin torttuja nyt keittiössä ja minulla on aikomus tehdä kaksi kävelylenkkiä pöivän mittaan… Mutta nyt vielä sohvailen ja nautin olostani villapeiton alla.

Hyvää Runebergin päivää! Johan Ludvigilla ja Miehellä on muuten sama syntymäkaupunki. Hyviä sanankäyttäjiä kumpikin. Ja silmälasipäisiä.

Tampere-päivä

Terveiset Tampereelta! Aamukahdeksalta lähdettiin ja iltakuuden jälkeen oltiin takaisin Laurilassa. Reissulla oli useampikin tarkoitus. Vietiin Ykkösen joululahjaksi saama pelipöytä (jota ei millään olisi voinut kuljettaa junassa!), tavattiin omia, Mies ja Kuopus kävivät rakentamassa nuoremman työhuoneella jotakin pylvästä ja sitten käytiin vielä Kuopuksen näyttelyssä Taidekeskus Mältinrannassa. Näyttelyn nimi on Varasijat. Vaikka olenkin äitinä jäävi sanomaan, sanon silti: Erittäin hyvä näyttely! (Lainaus gallerian sivulta: Varasijat on näyttely köyhyydestä. Näyttelyn sadan veistoksen taustalla vaikuttavat sakset kädessä juoksevien tyrmistyttävät poliittiset päätökset sekä keräämääni kyselyyn osallistuneiden ihmisten omakohtaiset kokemukset vähävaraisuudesta. Teokset käsittelevät aihetta surun, kiukun, kapinan ja mustan huumorin kautta.)

Päivän sammakko

Tä

Tämä vuosi on julistettu Laurilassa Suureksi Inventaariovuodeksi (SI). Kirjainpari on toki käytössä muuallakin maailmalla eli ainakin piin kemiallisena merkkinä, siviilioikeuden lyhenteenä ja kansainvälisenä yksikköjärjestelmänä. Viis niistä, kun meillä se tarkoittaa huone kerrallaan huushollin läpikäymistä.

Eilen siivosin olkkarissa yhden kaapin, yhden hyllyvälikön ja kaksi laatikkoa. Roskariville päätyi pari pussillista, jotakin lähtee kierrätykseen ja muutamat tavarat palasivat takaisin paikalleen. Yhdestä laatikosta löytyi pienenpieniä koriste-eläimiä, neljä norsua ja tämä sammakko, joka halusi päästä päivän kansikuvaan…

 

Miltä näyttää pihalla?

Räpsäisin äsken kuvan olkkarin ikkunasta pihalle. Ulkona on vielä kylmempi päivä kuin eilen ja tosi kaunista. Penkki saa odotella pitkän aikaa istujaa/istujia ja sitä ennen se taitaa odotella maalia… Eilen pidin kokonaan liikuntavapaapäivän, tänään voisin käydä lenkillä, jos ja kun elohopea on jossakin kahdeksantoista asteen paikkeilla.

Tänään viettää nimipäiväänsä muun muassa veden härmistynyt olomuoto. Onnea!

Pakkasta ulkona ja sisällä

Pakkasta oli aamulla varhain paria vaille kolmekymmentä astetta. Ilmari Kiantoa lainaten: Pakkasten suuriruhtinas, pohjoisnavan konsuli, kylmien yhtiöiden päällikkö, armahda meitä!  Ilmeisesti huippu taisi olla tässä, mikäli Forecan täteihin ja Ilmalaitoksen setiin on uskomista.

Päiväkahville Mies oli valinnut todella sopivat kahvikupit, sillä niiden nimi on Pakkanen.