R.I.P. Helmi Harmaaturkki

Helmi - klaanin yhteinen kissa - olisi muutaman päivän kuluttua täyttänyt seitsemäntoista vuotta. Eilen oli neidin aika lähteä ja meillä kaikilla on suru. Helmi liittyi porukkaan Miniän myötä ja kulki klaanin kasvamisen mukana elämässämme. Otti oman paikkansa Laurilan sohvalla ja kaikkien sydämissä. Helmi ei ollut kissa, vaan itseoikeutetusti Kissa. Viisain ja kaunein, jonka olen koskaan tavannut. Lepää rauhassa, rakas harmaaturkki…

Kuvasin kissaa

Lauantaina oltiin porukalla viettämässä Kakkosen synttäreitä. Oikea merkkipäivä on tänään eli onnea nelivuotiaalle jodlaajalle! Sankarin karvaisosisko (16 ja puoli vee) oli mukana avaamassa lahjoja, mutta väsyi sitten kaikkeen tohinaan ja meni ikkunalle nukkumaan. Sain ihan rauhassa räpsiä lähikuvia uinuvasta Helmistä.

Matkasimme juhliin junalla. Kupittaalta Pasilaan oli lyhyt hupsahdus ja illan viimeisellä junalla paluumatka tuntui sujuvan vieläkin nopeammin.  (Muistiin itselle: ensi vuonnakin kannattaa ajoittaa turkuilu näihin synttäreihin.)

Kissa nimeltä Helmi

 

Voit kuvitella tähän kuvaan kissan. Kissa nimeltä Helmi istui pitkän aikaa eilen tuolilla, mutta ei halunnut kuvaan. Eilen päiväjuna toi Esikoisen, Miniän, Kakkosen ja Helmin meille. Vilinä ja vilske alkoi saman tien ja oman Pikku Kakkosen puheensorina. On ihanaa olla mummu!

Olipa päivä!

Sadetta ja tuulta, kovaa tuulta ja myrskyä. Se oli Aila se! Sähköt meiltä meni kahden aikaan päivällä ja siihen jäi kotimainen elokuva ja tilalle tuli sohvailu, sukankutominen, lukeminen, some ja sen sellaiset. Illalla myöhään etsin lipaston väliköstä Kyöstin (virtapankki) ja latasin tablettiin ja kännykkään lisää tehoja. Nukkumaan mentiin kymmenen jälkeen, kun ei lukeakaan voinut ja oli vähän tylsää. Heräsin yhdentoista jälkeen siihen, että joku puhuu meidän olkkarissa ja se olikin telkkari. Sähköt olivat saapuneet juuri silloin takaisin oltuaan yhdeksän tuntia poissa.

Muutakin erikoista kuului päivään. Iltapäivällä Mies näki, että meidän pihalla kulkee pieni musta kissanpentu. Laittoi someen paikalliselle sivulle ilmoituksen, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen. Mies sitten houkutteli kissanruokapurkilla pennun Pupulan alta, toi meille sisälle, antoi ruokaa ja vettä. Odoteltiin aikamme, että joku ilmoittautuisi. Ei tullut, joten iltaseitsemältä pentu haettiin löytölään. Ja me päästiin iltalenkille...

 

Kissajoulu

Meillä on siinä mielessä erilainen joulu, että meillä on täällä kissa! Eikä mikä-tahansa-kissa, kun kyseessä on suvun oma kissa Helmi Harmaaturkki. Eilinen sujui meiltä kolmelta hyvin, samoin viime yö. Uni ja ruoka maistuu meille kaikille, joten ei hätiä mitiä. Tämä päivä ja jouluaatto ollaan tällä kokoonpanolla ja joulupäivänä sitten talo alkaa vähitellen täyttyä muista joulunviettäjistä. 

Jk. Kuva on neljän vuoden takaa. Sohva on vaihtunut ja turkkiin on tullut vähän lisää harmaata.

Helmi ja muut sankarit

Tänään on monta merkkipäivää. Kuvan kissa (Helmi Harmaaturkki) täyttää kaksitoista vuotta ja viettää syyslomaa Ilmajoen Könnintiellä. Veljentytär Tuuli täyttää tismalleen saman verran Saarijärven Mansikkaniementiellä. Aleksis Kivi syntyi 184 vuotta sitten. Tänään on myös Maailman mielenterveyspäivä, Maailman puuropäivä, Maksalaatikkopäivä, Suomalaisen kirjallisuuden päivä ja vaikka mitä muuta. Ja keskiviikko. Siis työpäivä. Illalla olisi tarkoitus ehtiä vielä elokuviin, kun meille elokuvafriikeille tarjotaan omalla paikkakunnalla elokuva Tyhjiö. 

Harmaaturkkinen ystäväni

Minunhan piti kuvata kattoa, mutta kuvasinkin sen sijaan kattia... (No, kattoidea odottaa sopivaa mallia.)

Kuvassa Helmi, jolla on ikää yksitoista vuotta. Olemme viihtyneet hyvin yhdessä. Pestini päättyy tänään, mutta sain tilalleni tuuraajan. Helmi ei siis jää heitteille! 

Juna kohti keskistä Suomea lähtee puolentoista tunnin kuluttua. Lomanen on ollut monipolvinen, vaihteleva ja mielenkiintoinen. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. 

Katsoin lintuja ja maisemia ja kuvasin lattiaa

Eilen alkoi kissavahtipestini. Helmin kanssa ollaan jo entuudestaan niin vanhat tutut, ettei totuttelua tarvita. Illalla katsoimme yhdessä elokuvaa. Helmin mielestä elokuva kahdesta puolalaisesta sisaruksesta oli nukuttava ja hän missasi siitä kyllä ainakin puolet.

Aamupäivällä kävelin kaupungille ja kävin Ateneumissa katsomassa Von Wrightin veljesten upeita töitä. Lounastin myös siellä bistrossa ja ruoka oli tosi hyvää. Päivällä kuljeskelin vähän siellä sun täällä ja alkuiltapäivästä palasin takaisin lähtöruutuun. Illaksi minulla oli ohjelmana työväenopiston runopiirin esitys, joka kertoi metsästä, susista ja kauhusta. Kasimiikka, sanoisin. Yritys oli hyvä ja raikas. 

Jk. Kuva on Ateneumin lattiasta. Se vaan on niin upea!

Teema voisi olla harmaa

Valokuvaaminen millä tahansa vempeleellä on kivaa! Joskus voi ottaa hieman salaperäisiäkin kuvia, joista ei saman tien tiedä aihetta/kohdetta/ideaa. Tämän aamun kuvaksi valikoitui toissaillan kuva, jonka teema voisi olla harmaa.

Talo tyhjeni eilen ja jäätiin Miehen kanssa taas kaksin. 

Beatlesia soittava kissa

Meillä soi usein. Näin on ollut jo vuosikymmenien ajan. Jos ei itse soiteta, kuunnellaan taustalla musiikkia (parhaita ostoksia on langaton kaiutin, josta sain idean työkaverilta) aktiivisesti tai lähes. Viikonloppuna pianon ääressä oli ensin Mari-miniä ja sitten Helmi-kissa. Beatlesia soittivat kumpikin. 

Jk. Kissojen suojeluyhdistykselle tiedoksi, että Helmi oli puuhassa mielellään ja soittotuokio oli lyhyt. 

Jk2. Helmin kappale oli Can't Buy Me Love eli En voi ostaa rakkauttasi.

Alussa oli sämpylätaikina

Vapaa viikonloppu, ei huono! Eilen haettiin monta tärkeätä juttua - kolme helsinkiläistä junalta, keittiöön uusi jätevaunusysteemi ja Kirkkopuistosta niin paljon monneja, että pääsin uudelle levelille... Tämä aamu alkoi sämpylätaikinalla, kun leipää ei ollut juuri nimeksikään. Ja kohta on vuorossa aamupala ja luultavasti -kahvi.

Tänään on Kansainvälinen pekonipäivä, joka meiltä kyllä jää viettämättä! (Ehkä meillä voisi olla mifupäivä tai härkispäivä.) Mutta toista päivää voidaan viettää aktiivisesti ja passiivisesti, kun on Maailman partapäivä. Isällä, pojalla ja kissalla kun sattuu olemaan parta.

Kissan ja muiden vieraana

Ensimmäinen lomapäivä vietetty. Päivään kuului matkustamista bussissa, ratikalla ja metrossa. Hyvää ruokaa - nyhtökauraa, gnoccheja ja hyvää salaattia sekä maukasta siideriä. (Hyvät tulokahvit, meinasi unohtua!) Hyvää seuraa - esikoinen, miniä ja kissa. Päivällä lähdettiin miniän kanssa shoppailemaan suomalaisen tekstiili- ja vaatetusalan pörssiyhtiön tehtaanmyymälään ja kumpikin osti mustavalkoista ja vähän muuta. Illalla pelattiin Alhambraa, katsottiin Saariston lapsia (tunnistin heti Pampulan piirteitä itsessäni!) ja yleisurheilua (siis minäkin!) ja syötiin herkkujäätelöä. Ennen yöunille alkamista luin muutaman sivun Juhani Ahon Juhaa, joka oli minulla bussimatkalukemisena. Hyvä lomapäivä kaiken kaikkiaan!

Kissan mittainen paikka

Talo alkoi tyhjetä keskiviikkona ja jatkoi torstaina. Torstai-iltana (eilen) istuimme kahdestaan hiljaisessa talossa ja muistelimme kaikkea muutaman päivän aikana tapahtunutta ja totesimme, että elämä on rikasta ja hyvää ja että meillä on ihania lähi-ihmisiä...

Tänään on Syö vihanneksesi -päivä. Sitäkin on helppo nykyään noudattaa. Toinen teemapäivä on Sandaalipäivä. Ehkä sillekin on paikkansa aamupäivällä tai illalla. Päiväsydännä olen pätkätöissä tummiin pukeutuneena ja silloin jalassa on umpinaiset kengät. En aio kuitenkaan olla umpimielinen enkä umpikuuro, vältän umpimähkään soittamista ja etenkin umpihumalaa.

Jk. Helmi Harmaaturkki omi useammankin kerran itselleen tuon kirjahyllyn edessä olevan punaisen rahin. Siinä oli juuri kissan mittainen paikka.

Koirat ja minä

Tänään on taas teemapäivä ja tällä kertaa Koirien päivä. Suhteeni koiriin ei ole mitenkään lämmin, sillä voin tunnustaa pelkääväni ainakin sellaisia koiria, jotka tulla vöyhöttävät kieli suupielestä roikkuen. Pienet kiltit koirat on ihan jees.

Lapsena kyläkuvassa oli kaksi tiettyä koiraa. Viitalan Vekku oli kiltti ja rehtorin Otto taas jotakin muuta. Molemmat olivat samaa rotua eli kansalliskoiria, suomenpystykorvia. Naimisiin mennessäni  uudessa suvussa oli saman rodun edustaja eli Ressu. Ressusta ei ole mitään pahaa sanottavaa. Rauha hänen muistolleen.

Kuvan koira on nimeltään Napoleon eli tuttavallisemmin Nappe. Sain sen kuopukselta. Napen kanssa voin viettää teemapäivää näin lomasella. Nappe ei hauku, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja se vaan on ja ilahduttaa.

Jk. Ihmisiä on ainakin kahdenlaisia. On koiraihmisiä ja kissaihmisiä. Minä kuulun jälkimmäisiin. Kuulun niihin, jotka ovat tavanneet Helmin.