Marketta pääsi yllättämään!

Jokin aika sitten listasin pergolan kukat jo seuraavia kesiä ajatellen. Ei-ryhmään pääsi marketta. Olen niin monta kertaa menettänyt uskoni siihen ja taas ostin… Kyseessä oli joku moniväriyksilö ja se säilyi hyvänä pari viikkoa, kunnes jotakin tapahtui ja kukka ränsistyi silmissä. Hetken aikaa sitä katselin ja sitten leikkasin kaikki kukinnot pois. Naps! Annoin kukan sitten olla ja olin siihen pettynyt. Kastelin kuitenkin säännöllisesti ja nyt siinä on kauniinvärisiä kukkia muutama! Marketta yllätti, mutta en usko, että se pääsee enää ensi kesänä ostoskoriin…

Huovinkukka on suosikkini

Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii. Olen aika hyvin nyt oppinut, mitä kesäkukkia meille kannattaa hankkia. Ei -ryhmään kuuluu ainakin marketat. Krassitkin on vähän siinä ja siinä, samoin neillikkatyyppiset purkkikukat. Kyllä -ryhmässä ovat huovinkukka (kuvassa), pelargoniat, muratit ja samettiruusut. Tänä kesänä ostin monenvärisiä pelargoneja, mutta petyin valkoiseen. Se näytti heti kukkimishetkensä jälkeen jotenkin likaisentuhruiselta. Ei siis enää valkoista!

Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Joutuivat ulos!

Muutama päivä sitten poimin kävelylenkillä muutaman lehtosinilatvan ja lisäksi jotakin viherlehteä. Laitoin kukat olkkarin ikkunalle, mutta ne eivät olleet siinä pitkän aikaa. Itse ensin nuuhkin ja sitten tuli Mies (joka on erittäin hyvästä hajuaististaan tunnettu) ja sanoi, että ovat liikaa. Ihan liikaa. No, kuljetin kukat ulos ja jätin kauniin maljakon kukitta. Pergolan hyllystä löysin ison kynttilälyhdyn, josta otin pois kynttiläsysteemin ja laitoin kukat veteen. Ja uusvaasi pääsi pergolan pöydälle. Saa haista ja tuoksua ja lemuta siinä nyt ihan vapaasti. Kestää muuten kukinnotkin paljon kauemmin kuin sisällä, veikkaan,

Kasvimökin kuulumisia

Ostimme aikanaan tuon pergolan kasvimökin pastorisperheeltä, joka muutti Kuopioon. Mökki on juuri sopivan kokoinen kasvatussäkille ja se puolestaan passeli kolmelle tomaatintaimelle. Kasvatus ei ole kovin kannattavaa, mutta hauskaa. Tänä vuonna ostimme mökkiin lisäksi ruukkuina sitruunamelissan, pikkulehtibasilikan ja chilin. Joka aamu hipsin yöpaitaisena pergolaan ja käyn hakemassa basilikaa aamupalapöytään. Sitruunamelissaakin olen hakenut vesipullooni. Chilissä on jo raakileita ja tomaatintaimissa kukkia. 

Kippis juhannukselle!

Olin sunnuntaista eiliseen asti Kotosessa ja palasin Laurilaan sopivasti juhannusta viettämään. Mies oli siivonnut (ja vaihtanut olkkariin kevyet kesäkappaverhot), joten tänne oli erittäin kiva tulla! Muuta ei tarvitse tehdä kuin poimia kukkia maljakoihin…

Tänään aamupäivällä haahuilin pihalla. Pergolan kukista oli huolehdittu tosi hyvin, se puuha kun jäi tänne kotonaolijan vastuulle. (Tiesin, että Mieheen voi luottaa siinäkin asiassa!) Varastosta oli löytynyt kolmaskin samanlainen kastelukannu (yksi on ostettu kaupasta, loput kirpparilta) ja niillä oli ihan selvästi jotakin keskinäistä asiaa. Ensin uumoilin, että mitähän se on, mutta sitten tajusin: Ne skoolasivat juhannuksen kunniaksi!

Ottamuksia 162

Enpähän ole pitkään aikaan julkaissut Ottamuksia -sarjaa, joten nyt oli jo korkea aika! Hauskasti liukuvärjätty tai mikälievärinen marketta oleilee pergolassa Miehen tekemän penkin päällä. Meistä kukka näyttää siltä, että olisi vahingossa värjääntynyt… 

Hyvää alkavaa viikkoa! Tee sitä, mistä saat hyvän mielen! 

Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Humalajuttua

Pergolan kevät- ja kesäkausi alkaa humalalla/humaloilla. Päivä päivältä kurottelevat aina vaan korkeammalle ja pienellä hienovaraisella ohjailulla pysyvät oikeassa kohdassa. Tällä viikolla aion siivota kuistin ja pergolan sitäsuntätähyllykön kesäkuntoon. Aika monena vuonna olen tehnyt sen homman aivan-liian-helteisenä päivänä ja hikoillut kuin possu. Ehkä nyt voisin käyttää yhden pilvipoutapäivän siivoukseen!

Jk. Humalat ostettiin aikanaan Ahosen Taimistolta Karstulasta. Yli kolmekymmentä vuotta ovat jaksaneet nousta aina kevään myötä.

Ostin lopultakin narskuja!

Kun kerran pääsiäistä vietettiin Kotosessa, en ostanut kukan kukkaa. Yleensä olen ostanut ruukkunarskuja ja hajasijoittanut niitä sisälle ja ulos. No, tänään lopultakin ostin kaksi kolmen kukan kassia eli kuusi narskua. Pergolan pöydälle pääsi jo yksi ja Kettulan eteen kolme siniseen laakeaan ruukkuun. Kaksi odottaa vielä sijoituspaikkaa ja keksin ne varmasti viimeistään huomenna… 

Kasvimökin joulu

Toissaillan lenkiltä tullessani räpsäisin kuvan kasvimökin joulusta. Mies laittoi sinnekin kuusen ja valot ja teki minut sillä iloiseksi! Mökki kun on paikoillaan pergolan nurkassa koko vuoden läpeensä, niin talvellakin siellä voi olla jotakin silmäniloa.

Kasvimökki oli vuosia sitten täydellinen heräteostos, kun poismuuttanut pastorisperhe myi sen viidelläkympillä. Hyvin istuu paikalleen, on leveydeltään just Kekkilän kasvatussäkille mitoitettu ja on meidän tomaatinkasvatuksellemme sopiva. Reissuilla ollessamme ylösalaspullosysteemit huolehtivat kastelusta ja me tietysti muulloin.

Hempeänpunaisen astian kukat

Esikoiselta peritylle pergolan pikkupöydälle löytyi kirpparilta hempeänpunainen astia. Ensin se oli vain tyhjillään, mutta aika monet pikkukukat ovat päässet ilahduttamaan silmiä ja ohikulkijaa. Nyt oli päivänkakkaroiden vuoro. Sisälle kun niillä ei ole mitään asiaa…

Eilisen päiväsade hämmästytti, ihmetytti ja kummastutti. Tuntui siltä, että iso hana oli avattu kokonaan auki. Luonto tykkäsi, me myös siinä sivussa. Olihan sitä jo odotettu!

 

Tämä pelargonia on mummulan pergolassa…

Hyräilitkö otsikon? Minä ainakin myönnän tehneeni niin kirjoittaessani. Tämän kesän kesäkukkaväriksi valikoitui aika voimakas vaaleanpunainen/pinkkimikälie. Näitä tavallisia pelargoneja on kahdessa isossa ruukussa (yhteensä kuusi kappaletta), sitten se enkelituoksuversio ja sivupöydän tarhaneilikka - ja kaikki suunnilleen samaa väriä. 

Kuvan otin torstai-iltana, kun odotin lämpömittarilukeman hivuttautuvan inhimillisiin lenkkilukemiin. Olen käynyt tällä helleviikolla lenkillä, mutta rajana olen pitänyt kahtakymmentäviittä. Eilen illalla lähdin siinä vaiheessa kävelemään, kun samaisessa mittarissa oli vielä/enää kaksikymmentäviisipilkkuyhdeksän. Kello oli siinä vaiheessa varttia vaille yhdeksän. Iltaan mahtui vielä sauna.

Kesä toi enkelin pergolaan

Tämän kesän uusin tuttava on enkelipelargoni. Kaunis jo itsenäänkin ja tuntuu kestävältä, mutta kaiken lisäksi näkyy toimivan hyttystenestäjänä vallan mainiosti. Joku kyllä sanoi, että hyttyskanta on muutenkin ollut aika pieni nyt, mutta jotenkin meidän pergolaan eivät ole ne vähäisetkään juuri eksyneet. Kun lethtiä koskee ja nyppii kuivia kukkia pois, lehahtaa ilmoille sitruunainen tuoksu. Muistiin itselle: tällainen myös ensi kesänä ja vaikka useampikin!

 

Taas arjen kauneutta

Keittokulhoneilikka kaipasi itselleen seuraa harmaalle pikkupöydälle pergolan nurkassa. Joltakin kävelyreissultani poimin sille kavereita kimpun verran. Sitten parin päivän kuluttua tuli kova tuuli ja viisas Mies nosti uudet kukat kaiken varalta kuistin pöydälle. Keittokulho on vakaa, se kestää tuulet ja tuiverrukset.

Harkittu, ei hetken mielijohde

Tämä on tätä aikaa, jolloin aika moni postaus sisältää kukkakuvan. Tämän aamun otos on pergolan pikkupöydästä, jonka perimme Esikoiselta punaisena ja joka meillä sitten muuttui siniharmaaksi. Siniharmaalle pöydälle sopii mielestäni tosi hyvin vanha Arabian liemikulho ja siihen värikäs kesäkukka. (Edelliset kukat kulhossa olivat pikkunarsisseja, jotka pääsivät kukkimisensa jälkeen multaan odottamaan seuraavaa kevättä.) Eli siis asetelma on harkittu, ei hetken mielijohde. 

Pinkkiä, miten ihmeessä?

Eilen haettiin pienemmästä lähikaupungista kesäkukkia pergolaan. Ensin valitsin pelargoniat ja siitä se sitten lähti! Kaikki olivat jotakin pinkkiä, vaaleaa ja tummaa versiota. No, illalla lähdin kympin kävelylle ja toin tullessani muutamat luonnonkukat. Toiset olivat väriltään pinkkejä ja keittiön pöydällä sattui olevat pinkit tabletit. Mikä ihme tämä pinkin värin invaasio just nyt on? Aikaisemmin en ole juuri korviani lotkauttanut sille värille…

Pergolan ilta-auringot

Eilen haettiin lisää auringonkukkia ja siirsin samalla eteisen pöydällä olleet pergolan pöydälle vanhaan liemihulhoon ja pätkin niiden varsia kulhoon sopivimmiksi. Uudet kukat pääsivät sisälle ja kuistin hyllylle. No, siinä pätkiessäni ajattelin, että nuo kulhokukat ovat niin loistavia, että näkyvät varmasti hämärässä kuin lamput.

Lähdin sitten illalla puoli seitsemän hujakoilla lenkille, jonka pituuden olin miettinyt jo etukäteen: 12,4 km. UKK olisi täyttänyt eilen 124 vuotta, siksi. No, toiveajattelin sitten, että.menisiköhän koko lenkki kuuden kilometrin keskivauhtia ja menihän se! Aikaa kului siis 124 minuuttia. Kotipihassa olin puoli yhdeksän jälkeen ja menin saman tien kuvaamaan auringonkukat. Kyllä ne ihan selvästi valaisivat hämärässä illassa!

 

Asetelma elää ja voi hyvin

Tasan kaksi viikkoa sitten kirjoitin kuvan asetelmasta. Silloin oli kukassa vain yksi aurinko, nyt kolme ja muutama nuppukin vielä näkyvissä. Lenkkikukat on vaihtuneet tuoreempiin. Olen usein aika rouhean kauneuden kannattaja ja tämä on mielestäni tosi nappi kohta meiltä.