Keramiikkalaatta löytyi tänään!

Tänään oli yhdistetty sade- ja humputtelupäivä. Aamulla käytiin ensin naapurikunnan kierrätyskeskuksessa ja vietiin sinne kirjoja ynnä muuta. Mukaan lähti Ykköselle verkkatakki, Kakkoselle mummulakengät, minulle t-paita, Kotoseen kaksi lautasta ja miehelle kasa kirjoja. Lounaan jälkeen suuntasimme isompaan lähikaupunkiin, jonka kirpparille (SPR) vietiin iso laatikollinen kirjoja. Sitten käytiin ensimmäistä kertaa Round2 -kirpparilla, joka yllätti valoisuudellaan, kauniilla tavaroilla ja erittäin hyvällä kahvilla+kanelipullalla. Ostin pienen keramiikkalaatan, joka päätynee keittiön seinälle. Laatan on tehnyt Savi-M ja mielestäni nimi tuntui jotenkin tosi tutulta. No, kun sitten googlasin, löysin ig-sivulta tuttuja olentoja. Minulla on saman tekijän (Minna Huuskon) kaksi kaulakorua. Mieheltä saatuja lahjoja molemmat. 

 Jk. Vielä eksyttiin yhdelle kirpparille ennen ruokakauppaa. Sen löydöstä kerron, kunhan se pääsee seinälle…

 

Ja sitten tuli sämpyläolo!

Ja kun kerran pullaolo, niin vastapainoksi sämpyläsouvi! Varasin itselleni eiliseksi kokkausvuoron ja listalla oli täytettyjä paprikoita. Halkaisin ja putsasin neljä paprikaa jo valmiiksi ja hauduttelin soijarouhe-tuorejuustotäytettä, kun keksin: sämpylät! Tein pienen taikinan ja leivoin kaksitoista sämpylää saman tien liinan alle kohoamaan ja jatkoin paprikointia. Sämpylät ehtivät uuniin ensiksi, paprikat sitten. 

Jk. Jos kaikki lapsenlapsiaikana leipomani sämpylät laitettaisiin yhteen kasaan, olisi niitä mieletön määrä… Pikkuomien lempileivonnaisia!

Eilen iski pullaolo!

Eilen iski pullaolo ihan kesken kaiken tai siis kävelylenkin ja iltaruoan jälkeen. Onneksi jääkaapista löytyi tuorehiivaa (käytän kuivahiivaa vain ja ainoastaan perunarieskateatterissa) ja niinpä sitten vaivasin pienen taikinan. Kun pellillinen rullapullia oli paistettu, mentiin saunaan. Saunomisen jälkeen keitettiin kannullinen teetä ja herkuteltiin tuoreella pullalla. Kumpikin söi kaksi!

Marketta pääsi yllättämään!

Jokin aika sitten listasin pergolan kukat jo seuraavia kesiä ajatellen. Ei-ryhmään pääsi marketta. Olen niin monta kertaa menettänyt uskoni siihen ja taas ostin… Kyseessä oli joku moniväriyksilö ja se säilyi hyvänä pari viikkoa, kunnes jotakin tapahtui ja kukka ränsistyi silmissä. Hetken aikaa sitä katselin ja sitten leikkasin kaikki kukinnot pois. Naps! Annoin kukan sitten olla ja olin siihen pettynyt. Kastelin kuitenkin säännöllisesti ja nyt siinä on kauniinvärisiä kukkia muutama! Marketta yllätti, mutta en usko, että se pääsee enää ensi kesänä ostoskoriin…

Ihania tomaatteja!

Kasvimökin tomaattien maku on aivan ihana! Tänä aamuna hain aamupalapöytään punaisia kaunokaisia kaikkiaan kahdeksan kappaletta ja nämä kaksi viimeistä pääsivät kuvaan. Ensi kesäksi suunnittelemme mökin uudistamista eli luultavasti luovumme kasvusäkistä ja isoista taimista. Rakentelemme jonkinlaiset portaat mökin sisälle ja sinne sitten yrttejä ja muita ruukuissa kasvamaan. Vinkkejä otetaan vastaan!

 

Jonakin iltana venetsialaisten vuoro

Tein hankintoja tulevaa viikonloppua varten. Jos sää sallii, pidämme lauantaina kahden hengen venetsialaiset. Lyhtyjä, tuikkuja, kynttilöitä ja puiden polttamista pihauunissa. Naposteltavaa ja siemailtavaa. Tarinointia niin myöhään kuin jaksetaan, 

Katsoin juuri äsken Forecan tätien ennustussivua ja voi olla, että aikaistamme partya huomisiltaan. Silloin pitäisi olla koko päivän sateetonta. No, päätetään asia, kun Mies kotiutuu kotiin Kotosesta…

Juuri sopiva pienille kukille

Eilen illalla tulin kävelylenkiltä ja huomasin, että keijuangervoryhmittymästä voisi poimia maljakkoon ihan pieniä oksia. Pieniä siksi, että jos olisi poiminut isompia, olisi samalla tullut aina kuivuneita kukintoja mukaan. Poimin siis muutaman pienen oksasen. Tulin sisälle ja mietin, että mikä olisi niille sopiva maljakko. Kupittaan Saven pieni maljakko vaikutti sopivalta ja keksin sille kaveriksi oranssin valkosipuliraastimen ja kukitus oli valmis!

Uusi viikko, samat kujeet!

Mies oli lähtenyt Kotoseen aamullavarhainkunminävielänukuin. Ei yllättäen, vaan asia oli minulla tiedossa jo eilen. Itse heräsin vähän vaille kahdeksan ja seuraavan kerran vartin yli kahdeksan. Ja aamupala on nyt yhdeksältä menossa. Haahuilin äsken pihalla, kun hain jogurtin päälle mustikoita ja puolukoita. Varsinaisia lähimarjoja siis!

Tälle päivälle on timanttina ystävien tapaaminen, kun mennään porukalla syömään. Pienempi lähikaupunki on kohteena ja luvassa pitkä lounas alkoholitta. 

Jk. Ai niin, se eilinen! Vapaata oli iltaan asti ja illalla kävin tekemässä 11 km lenkin ennen saunaa. 

 

Liikuntavapaapäivä, ainakin iltaan asti!

Eilen ”urakoin” kävelyn suhteen, kun kävelin kolme lenkkiä ja yhteissumma niille oli 30,5 km. Ihme kyllä jaloissa ei eilinen tunnu yhtään… Yöunia riitti yhteen kyytiin seitsemän tuntia ja siihen vielä vähän lisää. Tälle päivälle sekä Mies, Forecan tädit ja Ilmatieteen laitoksen sedät yhteistuumin kertoivat sadetta olevan iltaan asti enemmän ja vähemmän. No, pidän siis liikuntavapaapäivää ainakin siihen asti tai sitten koko päivän. Villasukkailua, sohvailua jne. Äsken tehtiin piilosana ja kohta on luvassa lounaaksi verilättyjä ja jälkkäriksi appelsiinifileitä.

Olen aamupalaaja

Rakastan aamupala-aikaa ja mitä hitaampaa sen parempaa. Mies ehti jo syödä ja lähti naapuriin viemään sanomalehteä ja kakkureseptiä. Oli laittanut minulle kahvinkeittimen valmiiksi (kuten tekee joka aamu) ja se oli napsautusta vaille. Naps! Tänä aamuna söin kaksi viipaletta täysjyväruisleipää Keijulla, juustolla, tomaateilla ja retiiseillä päällystettynä. Lisäksi oli purkillinen viiliä omppuhillolla ja tuoreilla mustikoilla. Ja iso mukillinen kahvia ja toinen samanmoinen vettä.

Jk. Otsikon voi käsittää myös niin, että aikanaan aamupalani saattoi olla pelkkää kahvia ja korkeintaan yksi hätäinen voileipä. Olen siis palannut aamupalan syöjäksi eli aamupalaajaksi. 

 

Törmättyä

Kaikenlaiseen kauniiseen sitä törmää (kuv.) kävelylenkeillä! Viljapellon (älä kysy, mitä viljaa!) vieressä oli oletettavasti karhunputken jo-rusehtavia kukintoja kuin maalauksessa ikään. Kävelin ensin ohi, mutta palasin takaisin ja kaivoin kännykän repusta räpsyä varten. Räps! Sitten jatkoin matkaa määränpäähäni, jonne oli vielä pari kilometriä.

Katson arkihuonetta ja ymmärrän

Olen aina pitänyt Laurilan arkihuoneesta, jota yleensä kutsutaan olohuoneeksi. Se on lukemista, elokuvien ja television katsomista, musiikin kuuntelua, pianon soittamista, leikkimistä ja päiväunia varten oleva huone. Nykyaikainen tupa, sanoisin. Värejä, viherkasveja, tauluja, elokuvia, kirjoja, tyynyjä ja torkkupeittoja on paljon. Arkihuone on lempihuoneeni.

Olipa hyvää!

Mies teki illalla kantarellipiirakan. Sanoi, että se voisi sopia hyvin oluen kanssa. Ja sitten piti mennä etsimään, olisiko meillä varastossa olutta. Muutama tölkki löytyi. Huh! (Mutta ensin saunottiin.)

Piirakka oli todella hyvää, pohja oli voitaikinamainen ja päällyksessä sopivasti makua - varsinkin sen jälkeen, kun oli ihan hivenen sormisuolattu.  Resepti menee ehdottomasti jatkoon. Mieshän on ollut siellä jo yli neljäkymmentä vuotta…

Viidentoista kilometrin lenkki

Ø

Numerot ja luvut on päähänpinttymäni. Eilen laskin, että seuraavasta tasaluvusta puuttuu viisitoista kilometriä, joten voisin kävellä pitkän lenkin illalla. Aamupäivällä sateli, päivälläkin vähän ja ilta näytti aika huonolta, mutta lähdin kuitenkin. Välillä pilvet vyöryivät tosi tummanharmaina, mutta jatkoin sinnikkäästi ja selvisin sateetta ja olin kotona kahden ja puolen tunnin kuluttua. Se oli yhtä kuin viisitoista kilometriä ja nyt keittiön liitutaululla on luku 2900.

Jk. Kuvan kommentteja en ole saanut. Iloisia tervehdyksiä ja sananvaihtoa sen sijaan.

Viikonloppu oli hyvä

 

Takana hyvä viikonloppu. Kaksistelua, kävelyä, hyvää ruokaa, marjastusta, saunomista, kunnon yöunia (oma sänky on aina oma sänky!) ja piilosanan ratkomista. Tälle päivälle ei ole mitään erityisiä suunnitelmia. Mies, joka vastaa meillä säätiedotuspuolesta, kertoi sadetta riittävän enemmän ja vähemmän aina iltaan asti. Sehän on todella hyvä syy paistaa tänään lättyjä päiväkahville!

Mitä väliä kahdesta kirjaimesta!

Torstai-iltana kävelin ns. pitemmän kaavan mukaan eli vähän muutin vakioreittiäni. Olin matkalla Kotoseen ja sisäinen kompassini toimi kyllä moitteettomasti eli tiesin koko ajan sijaintini. Kesken kaiken näin opasteen, jonka luin ensin neljänneshuolimattomasti, mutta sitten uudestaan vähän tarkemmin ja naurahdin ääneen. Opaste oli ihan pakko ikuistaa. Asia käy ihan selväksi, vaikka l ja a ovat jääneetkin sanasta pois…

Jk. Kyseessä on Pyöräilyn suunnistustaulu. Minäkin opin sen vasta just äsken…

Aamuvirkkuna

Aamulla kännykkä herätti puoli kuudelta. Olin ihan sikiunessa, mutta herätysääni on aika sopuisa ja oli tarpeeksi hiljaisella, joten heräsin lempeästi.

Kuuden jälkeen kävelin kohti rautatieasemaa. Ilma oli ihanan pehmoinen, käveleskelin hitaasti (=lenkkivauhtia huomattavasti hitaammin) ja nautin siitä, että reppu oli suhteellisen kevyt. Takana oli reilun viikon pituinen kävelylomanen - aluksi kaksin, lopuksi yksin. Yhden räpsyn ajaksi pysähdyin, kun maisema oli niin elokuuta, niin elokuuta…

Jk.  Kävelytilasto karttui 153,7 kilometrillä. 

Jk2. Kylläpä maistuukin junassa aamukahvi hyvältä! Plussat kauramaidosta, miinukset siitä, että sämpylävaihtoehdot olivat lihaisia.

 

Tämän verran lipsuin!

Asetin itselleni 9. helmikuuta kuluvaa vuotta ostokiellon kolmen kategorian suhteen. En siis saa ostaa postikortteja, tarroja enkä washiteippejä. Kaikkia on ja (melkeinpä) liikaa yhden ihmisen tarpeisiin. Olen pysynyt tuossa kiellossa tosi hyvin, jota ihmettelen itsekin… Heinäkuulla oli pakko ostaa yksi vinyylitarra ja siihen on hyvä syy. Ostimme Miehen kanssa kännyköille uudet suojakotelot ja oli vaikea löytää niin vanhoihin (2 v) koteloita eli löydettiin vain mustat, keskenään samanlaiset. Pakko oli saada niihin jotakin eroa, jotta tunnistamme omamme. Tarravaihtoehtojakaan ei ollut liiemmälti, mutta tuo on mielestäni ihan hauska. - Ostokielto jatkuu siis tämän jälkeen kuten sitä ennenkin. Olen ylpeä itsestäni!

Suuri Toiveaamupalakattaus

Toistelen itseäni, mutta sitähän teen muutenkin koko ajan… Tämän aamun aamupala oli varsinainen Suuri Toiveaamupalakattaus. Avokado oli ihanan kypsä ja kuoriutui mallikelpoisesti. Ainoa hankaluus oli, että viipaleet eivät pysyneet karjalanpiirakan päällä, mutta siitäkin selvittiin! 

Sen verran volyymirikkaan aamupalan kasasin (ja söin), että luulen lounaan jäävän tänään joko väliin tai pieneksi…

Kuva sai miettimään…

Kirppareilla näkee vaikka minkälaisia omituisiakin tavaroita ja edelleen monesti pelkkäkuvariittää. (Tätä kuvan taulua olisin ehkä joskus voinut harkita ostavani tai ehkä en sittenkään…) Pysähdyin räpsyn jälkeen miettimään, olisiko meillä ollut tarvetta moiseen eli meinasiko minulta palaa proput lasten ollessa pieniä. Myönnän ja tunnustan, että aina välillä paloi ja kärähti ja leimahteli ihan kunnollakin. Ainakin minulla.

Hitaan ihmisen parasta aikaa

Hitaaseen aamuun kuuluu hyvä aamupala, radio tai teevee taustalla ja kiireettömyyden & värikkyyden leimat joka ainoassa asiassa. Päivä on alussa (kello on 9) ja aurinko paistaa. Onnekseni elämään kuuluu hitaita aamuja yksin ja/tai kaksin. Tänä aamuna fyysisesti yksin, mutta toinen ajatuksen päässä ja viestien tavoitettavissa.

 

Kumman valitset?

Taulun ohje on erittäin helppo toteuttaa, kun Netflixin katsominen on ollut hyvin vähäistä. Esikoinen osti taannoin minulle kuukaudeksi sen katselun, kun olin sairaalassa ja kotiuduin sieltä. (Taannoin = joulukuu´19:)  Mieluummin muutenkin katson auringonlaskuja… 

Jk. Ja mitä silloin katsoin? No, Anna, a lopussa -sarjaa. Olenhan aina ollut hengeltäni Vihervaaran Anna, vaikka ruumiiltani Keskipellon ja Laurilan Marjatta…

 

Kaksi Pomonaa istui hyllyllä

Nämä kaksi kaunista astiaa olen löytänyt vuosien mittaan. Mansikkainen on yhdeltä autotallikirppikseltä ja puolukkaversio kaupunginosakirppispäivästä. Nököttävät siinä hyllyssä ihanmuutenvaan, mutta pääsevät käyttöön aina tarvittaessa. Voivat tarjoilla teepusseja, keksejä, konvehteja tms. Ei uustuotantoa, vaan 60-lukulaista kauneutta.

Puolen euron ostos

Tällä viikolla ostin kirpparilta jääkaappimagneetin. Uskon vahvasti, että niissä on totuus samalla lailla kuin sen sanotaan olevan kaurapuurossa eli tieto on hyvin epätieteellinen ja todellakin uskomus. Magneetti maksoi puoli euroa. Olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, etten enää osta tarroja enkä postikortteja enkä washiteippejä. (Syy: Omistan jo keskikokoisen paperikaupan varaston verran ko. tuotteita.) Magneeteista en tuossa yhteydessä sopinut mitään, mutta jo aikaisemmin olen päättänyt, että hankin niitä vain kirppareilta ja mahdollisimman halvalla. Niin kävi nyt ja onhan tuo teksti tosi hauska!

 

Tapasin kaltaiseni!

Tänään tuhlailin kirpparilla. Jonkin aikaa kyllä jouduin aprikoimaan, onko 4,50 euroa liikaa, mutta sitten totesin, että piikkumyyluonteisella ihmisellä ja pikkumyyluonteisen mummulla on oltava oma pehmolelu… Sopivasti Mies oli löytänyt kirjan (Antti Tuuria) ja kyltin ja tuo Pikku Myy meni samaan ostoskoriin ja kassalle…

Teräväkielinen, tuittupäinen, ärhäkkä, suorasukainen - sellaisia ollaan me kaikki kolme! Pikku Myy, Kolmonen ja minä. Ei ole toisilla helppoa!

 

Tattari, oletan!

Eilen kävin pienellä maisemalenkillä ja poimin (tietysti!) muutamia kukkia mukaani. Pari ihan tavallista puna-apilaa, sitten kanadanpiiskua ja yhtä, jonka lenkin jälkeen googlasin. Ilmeisesti kyseessä on tattari. Kaunis ja vaatimaton ja näkyy kestävän maljakossa. Vastaavia kimppuja lisää, kiitos!

 

Paratiisi vaikka joka päivä

Ennenvanhaan kotikotona meillä oli kahvikupeista arki- ja vierasversiot. Arjen kupit vaihtelivat vuosien aikana, mutta ne paremmat kupit olivat Kaj Franckin Kultakorva -sarjaa. Jos Laurilassa tekisi samalla tavalla, olisi vieraskupeissa aina paksu pölykerros…Siksi meillä käytetään kaikkia astioita eikä säästellä. Eilen juotiin kahvit näistä Paratiisi -mukeista. Huomasin, että kahvikupin lautanen sopii just mukillekin.

Jk. Oli meillä pullaakin, mutta kohotin sitä liian vähän aikaa, joten jäivät turhan littanoiksi. Maku kyllä oli hyvä. 

Huovinkukka on suosikkini

Yrityksen ja erehdyksen kautta oppii. Olen aika hyvin nyt oppinut, mitä kesäkukkia meille kannattaa hankkia. Ei -ryhmään kuuluu ainakin marketat. Krassitkin on vähän siinä ja siinä, samoin neillikkatyyppiset purkkikukat. Kyllä -ryhmässä ovat huovinkukka (kuvassa), pelargoniat, muratit ja samettiruusut. Tänä kesänä ostin monenvärisiä pelargoneja, mutta petyin valkoiseen. Se näytti heti kukkimishetkensä jälkeen jotenkin likaisentuhruiselta. Ei siis enää valkoista!

Kaksin

Perjantaina puoliltapäivin Mies vei helsinkiläiset omat junalle ja meillä alkoi normaalin elämän viikonloppu. Laittelin lelut paikoilleen, pesukone pyöritti pyykkejä ja jääkaapista syötiin susiruoat. Nukuttiin ja on nukuttu erityispitkiä yöunia. Kävelyä, pihatöitä yms on harrastettu. Ja aina välillä on muisteltu Neiti Sähinkäistä ja Herra Pohtijaa… 

 

Saanko esitellä: Otto Iso-Pukero!

Kakkonen retuutti lähesitsensäkokoisen nallen Kettulasta Laurilan puolelle. Neidin mielestä nallen nimi oli joko Otso tai sitten Iso-Jeppe. (Isovanhempienoikeesti nimi on kyllä Otto Iso-Pukero.) Kulkeutui meille aikanaan joltakin kirpparilta ja on viettänyt hiljaiseloa Kettulassa jo vuosikausia. Sisäsiistiltä vaikuttaa, joten saa nyt ainakin vähän aikaa majailla sohvalla…

Kolmas eläkevuosi yllätti pituudellaan!

Eilen päättyi heinäkuu ja kolmas eläkevuosi umpeutui. Laskin illalla ihan vanhanaikaiseen tyyliin eli kynällä ja paperilla nuo kävelykilometrit. Tänä elokuun ensimmäisenä aamuna tein koneellisesti tarkistuslaskennan ja samaan lukuun päädyin. Sen verran paljon oli kertynyt askelia, että yllätyin…- Vuosi on ollut hyvä. Vointi on ollut hyvä. Virsikirjatöissä olen käynyt aina välillä tienaamassa suolarahoja (Pan-). Elämä on oivallista.