Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Kyllä maistui hyvältä!

Aika harvoin lähden aamulenkille ja taas lähdin! Onnistuin yllättämään itsenikin, kun puoli seitsemän aikana lähdin kävelylle puolenbanaaninvoimalla (aamupala 1) ja kävelin 7,6 km lenkin. Kyllä muuten maistui kuvan aamupala 2 sen jälkeen hyvältä! Ja oli niin kova nälkä, että vielä meni kupillinen jogurttia marjojen ja granolan kera… Taidan toistekin kipaista ulos heti aamusta…

Napa-Kettulan ankat

Tänään on ollut jotenkin painostava ja väsyttävä päivä. Aamupäivällä siivosin kuistin siihen vaiheeseen, että Miehelle jäi vain lattian lakaisu ja pesu. Lounaaksi syötiin makkarakeittoa ja jälkkäriksi puolitettiin valmisvispipuuropönikkä.

Siivouksen jälkeen haahuilin pihalla ja räpsin kännykkäkuvia vähän sieltä sun täältä. Kaksi ankkaa halusi välttämättä päästä blogiin, vaikka olivatkin tuhrunaamaisia. Uiskentelivat altaassa (= Napa-Kettula) ihan muina leluankkoina. Minulla on vielä talviturkki heittämättä, Mies heitti jo ajat sitten.

Aika erikoinen äitienpäivälahja: koira!

Mies oli ostanut minulle koiran Turusta. Siis todellakin koiran! Taiteilija Saara Kumpulainen on saanut inspiraation siitä savikoirasta, joka oli löytynyt Turun kaivauksissa 2016. Ilmeisesti alkuperäinen koira on ollut lelu 1700 -luvun lopusta. Meillä se ei pääse lelukäyttöön, vaan nuottikaapin päälle kaikkien muiden keramiikka-aarteiden joukkoon.

Hyvää äitienpäivää! Juhlin päivää osittain työn merkeissä. Miehen tekemää juustokakkua syötiin vähän jo eilen ja tänään jatketaan.

Olen nauttinut äitiydestäni täpöllä. Jos olen puhkirehellinen, on se joskus vähän rasittanut ja kismittänyt. Mutta vain harvoin. On ollut suuri kunnia olla Esikoisen ja Kuopuksen äitee, äiskä ja emo.

Krookus ja työpäivä

Pihalla on krookuksia useammassakin kohdassa ja jokainen valkoinen tai violetti kevääntuoja ilahduttaa tosi paljon. Ne kun ovat tavallaan viestejä siitä, että taas on yhdestä talvesta selvitty ehjin nahoin tai ainakin lähes. Tänään menen virsikirjatöihin naapuriseurakuntaan. Joku siellä ei selvinnyt talvesta. Se on tänään työn luonne eli mustat vaatteet päälle…

Rasvankäryä ja munkkirahastusta

Tänään olin taas munkkipussipakkaajana ja -rahastajana reilut viisi tuntia pappilassa. Reilut seitsemänsataa munkkia oli tilattu ja uutterat sisaret keittiössä jaksoivat ahertaa tilausten parissa. Kaikilla oli kuuma, kiire ja rasvankäryä hiuksissa, mutta huumoria riitti! Tuotto meni perinteiseen tapaan Yhteisvastuulle.

Tuli sitä lunta!

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Iltapäivällä sateli vettä, illansuussa sade muuttui rännäksi ja tänä aamuna takapihan maisema näytti vähälumiselta. Forecan tätien mukaan päivä kerrallaan pitäisi taas lämmetä, joten olemme toiveikkaita! 

Tänään menen virsikirjatöihin. Päivällä käyn kävelylenkillä. Muita suunnitelmia ei ole valmiina.

 

Yksi kolmasosa liikunta”urakasta” tehty!

Aina välillä asetan itselleni liikunnallisia päivä- tai viikkotavoitteita. Eilen illalla huomasin, että oikeastaan tämän viikon tavoitteesta puuttuu vielä/enää neljäkymmentä kilometriä ja olisi kolme päivää aikaa saavuttaa se. No, sitten olen seurannut siinä sivussa sääuutisia ja lauantaina pitäisi tulla lunta ja vettä tai pelkästään lunta tai vettä… Ajattelin sitten vähän kerätä kilometrejä ns. etupeltoon ja tämän päivän tavoie on kolme lenkkiä.

Ensimmäisen tein heti aamusta. Se oli lähilenkki ja pituudeltaan 8,3 km. Kun olin tullut siltä, asetuin lempipaikalleni sohvannurkkaan ja räpsäisin kuvan. - Seuraavalle lenkille lähden päiväkahvin jälkeen ja illalla kolmannelle. 

Six seven ja Otonpäivä

Tänään on Oton päivä. Ilokseni olen sattunut syntymään isänisän eli Oton nimipäivänä. (Kyseistä Ottoa en ehtinyt koskaan näkemään, sillä synnyin vasta kolmisen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.) Merkkipäivää olen viettänyt ihan vaan kotoisasti. Mies teki tällä viikolla jo aikaisemmin tiramisua ja tänään väsäsi vielä puolukkapiirakan. Lahjaksi osti minulle toivomani lenkkarit. - Osuvimman ja nykyaikaisimman onnitteluviestin sain kyllä pikkuveljeltäni (4 vuotta minua nuorempi). Hän lähetti aamutuimaan viestin: Paljon onnea, Six-seven! 

Jk. Ja just äsken kävi Pastori Kissanen onnittelemassa. Onnitteluvirsi kuistilla ja lisävibratolla oli virsikirjatöistä hyvinkin tuttu ja lahja ja kukat mieluisia. Ystävät on kultaakin kalliimpia.

Parit pääsiäiskirkot ja parit elokuvat = keskiviikko

Tänään oli melkoinen vilinäpäivä. Olin aamusta virsikirjatöissä naapuriseurakunnassa ja ohjelmaan kuului kaksi koululaiskirkkoa. Niiden välissä oli lounasta, jutustelua ja ajankuluttamista. Iltapäivällä tulin kotiin ja ehdin juoda pikaisesti kahvit ennen kuin lähdettiin elokuviin. Ensimmäinen elokuva oli The Salt Path - Yhteinen matka. Elokuvan ydinajatus oli käveleminen ja tietysti se resonoi minussa vahvasti… Pienen evästauon jälkeen oli vuorossa Kaunis, rietas, onnellinen. Hyviä elokuvia kumpainenkin. Onnea on kiertävä elokuvateatteri! 

Palmusunnuntaita!

Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan. 

Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Huvituskuva

Tänään oli aamupäivällä virsikirjatöitä yhden messun ja yhden kahvitilaisuuden verran. Tälle päivälle olen harkinnut vakavasti liikuntavapaata, mutta toteutuman näkee sitten illalla…  Eilen kävelin kaksi lenkkiä (10,8 km + 15,3 km) ja sain täyteen 800 km tälle vuodelle. Siitä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavaa satasta!

Kuva on kuvituskuva, mutta samalla huvituskuva. Multaprojektin jälkeen palmuvehka voi todella hyvin. On yksi lempikukkani täällä Laurilassa. 

Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Ystävänpäivää, hyvä ystävä!

Tänä aamuna etsin täältä Kotosesta jotakin ystävänpäiväteemaista kuvattavaa ja huomasin ikkunalla nuo halaavat nallet, jotka vuosia sitten ostin joltakin kirpparilta. En ole mikään överisöpöstelijä, mutta tuossa parissa on sitä juuri sopiva määrä. Rehellinen ja tiukka hali.

Olen aika huono ystävystymään, mutta aina joskus onnistun yllättämään itsenikin salamaystävyydellä. Ystävät ovat tärkeitä ja tekevät mielelle hyvää. Niin sinäkin!

Kahvikissa-aamu

Tänä aamuna mittasin tarkoituksella vettä kahvinkeittimeen enemmän kuin yleensä. Eli siis 2,5 dl + 1 dl.  (Ja kahvijauhetta samassa suhteessa.) Oli jotenkin kahvikissaolo ja kyllä se muuten maistuikin hyvältä parin voileivän kera… Varmaankin huomenna olen taas normaalimitoissa - siis kahvin suhteen! Muut mitat on luku sinänsä ja niihin olen tyytyväinen…