Värikäs ja runsas

Laurilassa on klaanin nuoriso-osastolle paljon leluja ja tutkittavaa. Lisäksi on mummunjavaarintavaroita, jotka ovat pienille sormille ehdoton nounou ja jokainen on vuorollaan sen tosi hienosti oppinut. Hyllyssä on muun muassa tuo ihana kolumbialainen chiva-bussi. Värikäs ja runsas,  kuten elämäkin. Asustaa kirjahyllyn reunalla, mutta pääsi kuvauksen ajaksi pianon päälle.

Mezeä ja pianonsoittoa Tampereella

Eilen aamulla lähdettiin ajamaan Tampereelle. Vietiin pari kassillista kirjoja Kuopukselaan ja sitten oltiin kaksin kaupungilla. Heti aluksi suunnattiin Ratinaan lounaalle. Arvelimme, että Fafa´s on sellainen paikka, johon voi luottaa. Oikeassa olimme! Saimme ruoan tosi nopeasti pöytään ja se oli sekä kaunista että maukasta.

Lounaan jälkeen minä jäin kiertelemään liikkeitä ja Mies meni katsomaan taidetta. Sen jälkeen menimme odottelemaan minigolfaajia, kun Kuopuksen perhe oli ollut viettämässä Ykkösen kaverisynttäreitä eri harrasteiden parissa. Joimme makoisat kakkukahvit herkkujen kera ja sitten Ykkönen avasi kavereiden tuomat lahjat ja sitten oli isomman tai oikeastaan tosi ison paketin vuoro. Isosta pahvilaatikosta paljastui digitaalipiano! Poika oli mielissään ja yllättynyt. Ensimmäisen soiton Mies ehti videoimaan. Kappale oli  Kanarialintu Aaronin pianokoulun kakkososasta eli punaisesta kirjasta. Soittoinnostusta on vaikka muille jakaa ja luulenpa, että Kuopuskin istuu mieluusti soittimen ääreen…

Illalla ajelimme kotiin. Ehdimme juuri parahiksi ennen pimeää. Joimme iltateet ja katsoimme yhden jakson Heikki ja Kaija -sarjaa. Se nääs tuntui sopivan päivään niin hyvin. 

Jk. Annos oli Halloumi Meze.

Palmusunnuntaita!

Eilen illalla käännettiin muutaman kellon viisarit jo kesäaikaan ja tänä aamuna loput. Tänään on palmusunnuntai ja kuvakin sopii nyt oivallisesti päivän teemaan. 

Tänään on se päivä, jolloin itä ja länsi ottavat kuvaannollisesti mittaa toisistaan tai ainakin ennen oli niin, kun meillä läntisessä Suomessa virpominen oli ihan nevöhöödiä. Nykyään menee suloisesti tai mitensennyton sekaisin noidat, oksat, vitsat, palmut, suklaamunat ja kulttuurit. Olen jo luovuttanut. Tehkää, mitä haluatte, mutta noidat kuuluvat lankalauantaihin. Olen puhunut.

Katson maalaismaisemaa ties-kuinka-monennen-kerran

Eilen oli kahden lenkin päivä. Ensimmäinen ulottui paikallisen kirpparin kautta kaarrellen ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Sain kokoon yksitoista kilometriä. Toiselle lenkille lähdin iltakuudelta ja vyötin itseni heijastinhenkseleillä, kun arvelin auringon laskevan lenkin aikana. Oikeassa olin, sillä olin kotona vähän ennen kahdeksaa. Kerätty kilometrimäärä oli yksitoista ja vähän päälle.

Salmensillalla oli ihan pakko pysähtyä ihailemaan maalaismaisemaa ja räpsäistä pari kuvaa. Tässä niistä yksi. Ei hullumpi näkymä!

Vuodet vierii!

Ja juhlaviikko jatkuu… Tänään Lapsenlapsi Ykkönen täyttää yksitoista vuotta eli niin kauan olemme saaneet olla hänelle mummuna ja vaarina. Pojasta on kasvanut pitkä, älykäs ja hauska tyyppi. Empaattinen kuten äitinsä. Verbaalitykittäjä kuten isänsä. Klaanin nuoriso-osaston armoitettu johtaja. Rakas tyyppi kaiken kaikkiaan. Hali ja rutistus!

Avioliitto vanhaa vuosikertaa

Tänään on juhlapäivä. Neljäkymmentäkolme vuotta sitten iltapäiväkolmelta astelimme Hankasalmen kirkon keskikäytävää ja avioliiton satamaan. Paikalla olivat lähimmät ihmiset eli häät olivat hyvin pienet, mutta onnelliset. 

Vuosien ja vuosikymmenien aikana olemme haalineet omaisuutta, kartuttaneet klaania ja puhuneet aina samaa kieltä ja hyvin harvoin isoilla kirjaimilla. Rakkautta on riittänyt ja tuntuu riittävän edelleen. Puoliso on se paras kaveri. 

Jk. Mies keksi otsikon. Pyynnöstäni.

Neljästuhanneskahdeksastoista!

Päivälleen yksitoista vuotta sitten bloggasin ensimmäistä kertaa Arkeilijana, vaikka olin sillä nimellä aikaisemmin kirjoittanut Ennenvanhan blogikylässä reilun kolmen vuoden ajan ja jo sitäkin ennen blogannut. Yksitoista vuotta nyt kuitenkin täyttyy itsenäisenä ja omapäisenä (lue: itsepäisenä) kirjoittajana. Paljon on vettä virrannut Ihakkijoessa (Aurajoesta nyt puhumattakaan) sinä aikana ja olen saanut tosi monta lukija- ja kommentoijaystävää. Olette rakkaita ja tärkeitä ihan jokainen. 💕

Tämä on yksitoistavuotiaan neljästuhanneskahdeksastoista kirjoitus. Vietän merkkipäivääni kotosalla.

Atrian äidit hävisivät ottelun!

Eilen iltapäivällä sulkeuduin keittiöön. Otin jääkaapista ison pussillisen (150 g) baby-pinaattia ja siitä se sitten lähti! - Reilun puolentoista tunnin kuluttua avasin oven ja toivotin Miehen tervetulleeksi. Meillä oli tarjolla itsetehtyjä pinaattilättyjä, leipäjuustokuutioita, puolukkahilloa, porkkanaraastetta ja lisäksi aamupäivällä tekemiäni perunarieskoja. Mies kehui lätyt maasta taivaaseen ja söi ja söi. Minäkin söin ja totesin huiman eron Atrian äitien ja J:n ja T:n äidin (eli minun) välillä… Lättyjä riittää meille vielä tänään lounaaksi ja ehkä paistamme niiden kaveriksi halloumia.

 

Kevät ja kaikenlaiset dieetit

Pidän sarjakuvastripeistä. Suosikkejani ovat Fok_It ja Fingerpori. Eilen siivotessani kirjahyllyn alinta osaa (ja saadessani siinä mustelmia käteeni, kun kirjat olivat jotenkin niin hankalissa asennoissa ja ilmiselvästi vastustivat minun projektiani) löysin useammankin Fingerpori -albumin. Yhdessä niistä on Pertti Jarlan signeeraus, jonka saimme Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä vuosia sitten. 

Tämän aamun kuva on muutaman vuoden takaa. Ajankohtainen tietysti näin keväällä, kun rantakunto ja ranta siintävät. Vai onko?

Huvituskuva

Tänään oli aamupäivällä virsikirjatöitä yhden messun ja yhden kahvitilaisuuden verran. Tälle päivälle olen harkinnut vakavasti liikuntavapaata, mutta toteutuman näkee sitten illalla…  Eilen kävelin kaksi lenkkiä (10,8 km + 15,3 km) ja sain täyteen 800 km tälle vuodelle. Siitä on taas hyvä jatkaa kohti seuraavaa satasta!

Kuva on kuvituskuva, mutta samalla huvituskuva. Multaprojektin jälkeen palmuvehka voi todella hyvin. On yksi lempikukkani täällä Laurilassa. 

Kyltillä ja kyltittä

Laurilan keittiössä oli vuosia sitten vuosia tuollainen kyltti seinällä. Sille hymähdettiin ja naurettiin, mutta ihan tosissamme oltiin. Ollaan kyllä edelleen, vaikkakin kyltittä. Suhtaudumme ruoanlaittoon kokeilevasti, mutta kuitenkin tietyllä hartaudella. Muutamia kokeiluja on jäänyt ihan vakkareiksi - esimerkiksi nyt vaikkapa kukkakaalipizza, maailman parhaat linssikeitto & pannukakku ja kikherne-halloumipelti. 

Eilen lähti lapasesta!

Eilen lähdin aamupalan jälkeen päivän ensimmäiselle lenkille. Totesin, että nyt on aika ottaa varastosta esille tavislenkkarit ja kyllä oli kevyt fiilis astella! Sellainen nummisuutarineskomainen eli minä siivet selkääni saan ja pyllyyni pitkän pyrstön! Kävelin 12,2 km. Toiselle lenkille lähdin päivällä, kun oli lounasteltu ja kahviteltu. Kävelin 13,2 km. Illalla lähdin Miehen kanssa vielä pikkulenkille sillä aikaa, kun sauna lämpesi ja pataleipätaikina kohosi. Kävelimme 6,7 km. 

Kuvassa ovat ne syylliset, joiden takia eilen lähti lapasesta. Eivät osaa edes hävetä! Tänäänkin pääsevät mukaan, kun lähden päivällä viipottamaan pitkin teitä ja tantereita…

Iltakuva, ole hyvä!

Eilen illalla lähdettiin Miehen kanssa yhtä matkaa kotoa kävelylle. Rantatien risteyksessä Mies kääntyi oikealle ja minä jatkoin ns. isoa tietä jonkin matkaa, kunnes oikaisin ja koukkasin ja suuntasin kulkuni vanhalle kirkolle päin. Salmensillalla räpsäisin iltakuvan. Lenkistä tuli 11,5 km pituinen ja kotona olin puoli kahdeksan maissa. Mies oli kotiutunut jo aikaisemmin ja laittanut lähes-jokailtaisen saunan lämpiämään. 

Lupaan ja yritän!

Aina välillä tulee vastaan viisauksia, jotka huikaisevat kohtikäyvyydellään ja osuvuudellaan. Niin kävi nyt. Löysin pari vuotta sitten tallentamani (ja ehkä jo käyttämäni) kuvan, joka puhutteli silloin ja nyt. Yritän olla liikoja märehtimättä tapahtuneita asioita. Tästä lähtien lupaan tehdä sitä vielä vähemmän. Yritän aloittaa päivän tyynesti. 

 

Onko tarpeellinen vai ei?

Laurilassa on paljon hyvinkin kummallisia tavaroita. Tuo soittokello on kulkeutunut tiesmistä ja on meillä aina joskus ihan oikeasti käytössäkin. Esimerkkitapaus tosielämästä: Toinen makaa reporankana flunssan tms. kourissa lähes äänettömänä sohvalla. Tarvitsee jotakin ja niinpä painaa soittokelloa, jolloin toinen rientää avuliaana paikalle. Eli on siis tarpeellinen ja sen lisäksi hauska kapistus myös Ykkösen ja Kakkosen mielestä. Varmasti Kolmosenkin, jahka vähän vielä kasvaa ja oppii tutkimaan mummulan kaikki nurkat ja kaapinpäälliset…

Ottamuksia 161

Klaanin nuorin eli paria kuukautta vaille kaksivuotias Kolmonen oli löytänyt jo lapioimistarvikkeita. Heidän täällä ollessaan oli lumikelit, mutta nyt on jo hiekkaakin esillä. Tulin lauantaina lenkiltä ja huomasin nuo kuistin pikkupöydällä. Siirsin tervetulokylttiä vähän keskemmälle, jotta sekin pääsi arjen asetelmaan mukaan ja sitten räpsäisin kuvan.

Mitä tapahtui Martalle?

Kirjahyllyinventaariossa tuli kirjan välistä vastaan tämä lappunen. (Käytiin läpi niin iso kasa kirjoja, ettei enää muistettu, minkä välissä se oli. Meillä on ollut tapana käydä paljon antikvariaateissa ja kirppareilla ja muistanpahan yhdenkin Lahden matkan, kun meillä oli kassikaupalla vanhoja kirjoja tuomisina… Takavuosina kun määrä oli hieman tärkeämpi kuin laatu!)

No, joka tapauksessa tuo lappunen aiheutti paljon kysymyksiä ja pohdintaa. Mitä siis tapahtui? Miksi Martta ei käyttänytkään alennuskuponkia? Eikö uudet jalkineet olleetkaan tarpeen? Sanoiko puoliso poikkipuolisen sanan hankinnan suhteen? Löysikö Martta paremman tarjouksen muualta? Tuliko muita yllättäviä menoja ostoksen esteeksi? Minkä kirjan väliin Martta laittoi kupongin talteen? 

Jäämme vaille vastauksia. Viisikymmentä vuotta sitten oli kuitenkin ihan kelpo tarjous Elannon jäsenille jalkineista. Olisin ostanut.

 

Luulin ensin napeiksi!

Eilen käytiin isommassa lähikaupungissa. Ostettiin mm. uusi tehosekoitin, kun edellinen simahti monen vuoden uskollisen palvelun jälkeen. Työaikana se varsinkin oli kovassa käytössä, kun harrastin välipaloina pehmelöitä. Mietittiin, että kuinka kauan se meillä kaikkiaan oli ja todisteita löytyi ainakin kahdeksan vuoden takaa. Luultavasti kymmenen vuotta on aika tarkka ikä. 

Käytiin myös syömässä ja lopuksi mentiin kirpparille. Muuta ei sieltä ostettu kuin kuvan tuote eli ilmoitustaulun nastoja. Luulin ensin napeiksi… Kauniita, käyttökelpoisia ja hauskoja! Ja halpoja, kun paketti maksoi vain euron. 

 

Proggis alkoi!

Eilen aloitettiin kirjahyllyproggis. Aika monta hyllyä jo ehdittiin käydä läpi ja viikonloppuna jatketaan. Iso kasa kirjoja päätyy kierrätykseen ja toinen iso kasa pääsee kirpparipöytään huhtikuussa. Tavoitteena on saada olkkarin kirjastoa sen verran vähennettyä, että hyllyllä on vain yksi rivi kirjoja. Tällä hetkellä kun tosi monella on kasoja/pinoja lisäksi. (Nuo Basta! ja Pizze pääsevät johonkin parempaan paikkaan sitten, kun ollaan inventoitu kaikki kolmekymmentäviisi hyllyä.)

Tulppaaneja ja elokuvia

Naistenpäivän tulppaanit ovat vielä tosi hyvässä hapessa. Siirsin paratiisimaljakon keittiön pöydälle, kun keittiössä ollaan niin paljon päivän mittaan. Ihania ovat kaikki tyynni! 

Mies palasi kukkienkastelureissultaan jo tiistai-iltana, joten eilen oltiin katsomassa Humisevaa harjua. Jotenkin tuo uusi versio oli mielestäni floppi. Nolo ja jopa naurettava, melkein saduksi väännetty tarina. Pitäisi varmasti etsiä käsiin vanha versio ja katsoa se vastapainoksi… Tämän päivän elokuvana on Terapia. 

Tähti ja lopultakin ne viime vuoden tähdet!

Maanantaina luin useamman tunnin sohvannurkassa. Kirja vei mukanaan täysin. Värikästä kieltä, paljon ruokakuvauksia ja kiinnostavia ihmiskohtaloita. Saa tähden omassa luokituksessani. Siitäpä muistinkin, että viime vuoden tähtilista on julkaisematta… Kirjaan sen siis nyt tähän perään ja anteeksi, kun kesti näin kauan!

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

Helen Garner:  Vierashuone

Hannu Väisänen: Viisikko

Claire Keegan: Nämä pienet asiat

Juhani Karila: Pienen hauen metsästys

Anna Englund: Lautapalttoo

Paula Nivukoski: Pimeät päivät, valkeat yöt

Markus Nummi: Käräjät

Laura Manninen: Levottomat pilvet

Lisa Ridzėn: Kurjet lentävät etelään

Johanna Elomaa: Rosalisa

Raisa Lardot: Jotain häikkää

Camilla Nissinen: Rihmasto

Joel Haahtela: Sielunpiirtäjän ilta

Satu Rämö: Tinna

Jari ja Kati Tervo: Ukko ja mökki

Samae Koskinen: Aina on itketty

Yksin kotona

Yksin kotona tarkoittaa laurilaksi samaa kuin hidas aamupala. Heräsin vähän ennen kahdeksaa melkoisten unifestivaalien jälkeen. Vähän aikaa vielä kuonottelin ja puoli yhdeksän aikaan nousin sängystä. Ensimmäiseksi laitoin kananmunan kiehumaan ja hain pakastimesta ruisleipää. Sitten laitoin kahvin tippumaan ja siitä se aamupalan rakentaminen alkoi, 

Ehdin ottaa tarjottimesta kuvan ennen kuin syöksyin tyhjentämään sitä. Oli nimittäin kiljuva nälkä! Kaikki oli hyvää ja nyt sitten istun tyytyväisenä sohvannurkassa aamuteeveetä katsellen. Tänään voisin vielä jatkaa eilistä kuviota eli pyykinpesua. Jääkaappikin olisi hyvä järjestellä, joten se voisi olla päivän toinen homma. Muuten ehkä vain lueskelen ja käyn kävelyllä.

Jk. Pienessä kulhossa on abjogurttia, puolukoita, mehiläisen siitepölyä ja protskuhiutaleita.

Yllätys!

Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 

Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 

Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

Irl -elämää

Hyvää naistenpäivää! Laurilan väkimäärä vähenee tänään kuudesta kahteen, kun on matkapäivän vuoro. Mies menee viemään omia junalle ja käy samalla katsomassa taidetta. Käyn sillä aikaa ehkä kävelylenkillä. Keskiviikon rautainfuusion jälkeen olen ollut aika väsynyt, sillä tuo rautatykitys taisi olla elimistölle yllätys. Olen nukkunut enemmän, potenut lihassärkyä, lepäillyt vähän joka välissä ja vasta eilen kävelin muutaman kilometrin lenkin Esikoisen kanssa kokeeksi. Hyvältä tuntui raitis ilma! Eli eilen aloin olla taas normaali itseni. Kyllä tämä tästä!

Jk. Kuvassa ei ole asetelma. Ihan vaan irl -elämää tältä viikonlopulta. 

Meillä juhlittiin!

Eilen vietettiin mummulassa Kakkosen etkosynttäreitä. Varsinainen juhlapäivä on ensi viikon sunnuntaina. Tarjoiluksi poika oli pyytänyt Vaarin tekemää pullaa ja Vaarin tekemää tiikerikakkua. Minä siis pääsin helpolla, kun katoin pöytään lisäksi raffeleita, suklaakeksejä ja konvehteja sekä laitoin koristeeksi serpentiinejä. Löysin ostamani Minecraft -lautasliinat ja nehän olivat sankarin mielestä tosi hienot!

Lahjaksi ostettiin Minecraft -huppari (yli puolella eskarilaisista, jotka tykkää Minecraftista, on Minecraft -huppari ja nyt minullakin on sellainen!) ja Lego-paketti. Ensimmäiseksi poika rakensi siitä kuvan komean  kakadun. Vaihtoehtohahmoja ovat pupu ja hylje.

Merkkipäivä

Meille tuli eilen omia viikonloppukylään ja taas on Laurilassa vilinää, vilskettä, helinää ja helskettä. Nukkumapaikka meillä on Miehen kanssa nyt minun huoneeni sohvalla. Heräsin tänä aamuna klo 6.20 ja mietin, että miten kellonaika tuntuu niin tutulta. Sitten muistin! Täsmälleen kolmekymmentäyhdeksän vuotta sitten olin pyöräyttänyt tyttölapsen tähän maailmaan. Onnea, Kuopus! Sinulla oli kiire ja yllätit vauhdillasi jopa kokeneen kätilönkin… 

Uusi muki ja rautaa suoneen

Löysin itselleni paikalliselta kirpparilta itselleni aivan ihanan mukin. Mukana ollut ystäväni (Pastori Kissanen) oli sitä mieltä, että se oli ihan minun väriäni. Totta on, että takissa ja laukussa on samoja sävyjä! Kävimme kirpparilla kuluttamassa aikaa yhteisen pysäkkikokoontumisen jälkeen ja sitten pääsin vielä kyydissä teekoohon.

Minulla oli aika rautainfuusioon, kun sekä hermoglobiini että ferritiini vaan sitkeästi ovat matalissa lukemissa. Oli ensimmäinen kerta moista. Nelisenkymmentä minuuttia makasin lavitsalla kännykkää selaten ja rauta valui hiljalleen suoneen. Ennen juhannusta sitten testataan uudet rauta-arvot. Illan otin rennosti kotisohvalla oleskellen ja olo oli ja on ihan normaali. Ainoa merkki on melko iso mustelma kanyylikädessä. Muutamassa päivässä tai viikossa pitäisi energiatason nousta ja suorituskyvyn kohota. Kuinkahan pitkiä lenkkejä jaksankaan silloin tehdä…

 

Ottamuksia 160

Ennen vanhaan maalla oli tapana laittaa luuta oven merkiksi, ettei olla kotona. Tuosta vanhan kirkon ovesta voisi nyt päätellä, että kotona ollaan! Opastukset ilmeisesti onnistuvat talvikaudellakin, kunhan sopii asiasta vähintään kahta viikkoa aikaisemmin. 

Jk. Sukumme supertäti Salli Johanna olisi tänään täyttänyt 110 vuotta. Hänelläkin oli tuo luutataktiikka joskus käytössä.

Kukat saivat vettä ja me saatiin Kiliä!

Ennen kuvan ottamista: Suojasimme keittiön pöytää vanhoilla lehdillä ja Mies haki esille multapussin. Minä sitten kantelin (viher)kasvimme yksi kerrallaan keittiön pöydälle. Mies lisäili multia kaikkiin ja minä pesin sillä aikaa kaikki suojaruukut ja kuljetin kasvit huollettuina taas takaisin olkkariin, makkariin ja omaan huoneeseeni. Viidestä santusta kaksi pääsi jo kompostin täytteeksi, kun olivat niin rähjäisiä. Ostetaan ehkä kaksi tilalle joskus. Lopuksi kaikki saivat vettä janoonsa ja me testattiin tätä makua Kiliä. Hyvää oli tämäkin!

Hieman avoimempi

Silmiini osui (kuv.) vanha pilapiirros/sarjakuva. Vuosia sitten tuo kuva oli meillä makkarissa vaatehuoneen ovessa ja se osui ja upposi. Olen tietysti jäävi sanomaan, mutta mielestäni olen nykyään ideoille ja virikkeille hieman avoimempi ja alttiimpi. Joskus jopa olen tuputtamassa niitä toisellekin!

Helmikuu on taputeltu

Eilen taputtelin helmikuun. Se oli mielestäni lyhyempi kuin neljä viikkoa, kun se sujahti ohi pakkasia päivitellessä ja pidellessä. Nyt ollaan plussa-asteissa ja maaliskuussa. Toiveikkaana aloitellaan uutta kuukautta…

Minä olen koukuttunut numeroihin ja tilastoihin. Eilen laskin, että oikeastaan minun ”pitäisi” kävellä 17,1 kilometriä ja sitten olisin saanut helmikuulle kolmesataa täyteen. No, ajattelin, että teen kaksi lenkkiä ja päivällä lähdin sille ensimmäiselle. Jossakin vaiheessa askellusta päätin, että hoidetaan yhdellä lenkillä asia kuntoon ja jatkoin ja jatkoin… Taival oli sitten 18 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia ja kaksi minuuttia. Hyvin jaksoin ja tietkin olivat sopivan sulia kävellä. Illalla katsottiin saunan jälkeen elokuva (Three Billboards Outside Ebbing, Missouri) ja lukulamppu sammui yhdentoista aikaan. Ja me.