Mitä tästä voi päätellä?

Vastaus: Kuvasta voi päätellä, että olen yksin kotona. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen, kun minä vielä nukuin sikeästi ja makeasti. Aamuni alkoi vartin yli kahdeksan. Ensitöikseni (aamupesun ja pukemisen jälkeen) vein sanomalehden naapuriin ja sitten tulin tekemään itselleni aamupalaa. Etukäteen mietin, mitä haluan syödä ja se oli tuo, mitä näkyy kuvassa. Tuon lisäksi kaksi lasillista vettä, että sain aamulääkkeet otettua.

En ole suunnitellut viikonlopulle mitään ohjelmaa. Ehkä kävelen ostamaan edullisia tomaatteja. Ehkä oleskelen pihalla ja luen. Kaikki on mahdollista.

Aamuhaahuilua

Aamu on ollut hidas, koska yksin. Aamupalan jälkeen vaihdoin päivävaatteisin ja menin kastelemaan pergolan kukat ja kasvimökin janoiset asukkaat. Sitten haahuilin pihalla kännykkä takataskussa ja räpsin sieltä muutaman kuvan. Meillä on aina ollut pihalla hyvinkin villiä ja siksi mielestäni viihtyisää. Emme ole koskaan olleet millimetri-ihmisiä emmekä nurmikon kanttaajia. Tämä tyyli sopii meidän pirtaamme ja luonteenlaatuumme.

 

Tämän aamun huomio: en voi olla marjatta/marjoitta!

Mies on yhdistetyllä kukkienkastelu- ja taidenäyttelyreissulla Kotosessa. Minulla on siis Hidas Aamu, niin kuin eilenkin. Söin aamupalaa vasta yhdeksän jälkeen ja huomasin, etten voi olla marjatta/marjoitta! Tein aamuleipien lisäksi sötkötyksen, johon laitoin maustamatonta abjogurttia ja maustettua sisiliajogurttia (ehdoton suosikkimme!), proteiinihippuja, mysliä, sitepölyrakeita ja viherjauhetta. Sekoitin ne ja aloin syödä. No, jotakin tuntui puuttuvan… Hain pakastimesta vajaan pussillisen mustikoita ja kaadoin ne mukaan ja johan alkoi maistua!

Hidas aamu tarkoittaa myös yöpaitailua pitkään. Äsken haahuilin pergolaan ottamaan muutaman kuvan ja yöpaitaisena tietysti… 

Melkein tyhjä tarjotin!

Tarjotin oli unohtunut olkkarin pöydälle ja oli juuri noin vinossa, mitä ikuistui kuvaankin. Illalla katsoin kävelylenkin ja saunan jälkeen elokuvan Loma ja join pari isoa mukillista lempiteetäni tai oikeammin yrttihauduketta (inkivääri&sitruuna). Säästövinkki: samasta pussista voi juoda kahtena iltana, kun vaan kaataa uudet kuumat vedet kannuun. 

 

Hidas ja värikäs aamu

Sinkkuilen taas pari päivää, kuten aamupalakuvasta voi päätellä… Mies lähti eilen päiväjunalla kukkienkastelureissulle Kotoseen. Minä siivosin keittiössä vähän kaappeja ja löysin taas kirpparipöydälle vietävää. Kaappien perukoilta löytyi sellaisiakin tavaroita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut… Suomeksi sanottuna ne olivat ylimääräisiä ja tarpeettomia meidän huusholliin, joten huspois, kierrätykseen!

Eilen illalla kävin yhdentoista kilometrin lenkillä. Tälle päivälle ei ole mitään erikoisia suunnitelmia, mutta lenkillä toki aion käydä. Ja ehkä kirjastossa. Ja kirpparilla. 

Jk. Aikaisin aamulla oli pilvistä, joten keräsin tarjottimelle väriä. Se auttoi, sillä nyt näkyy paistavan aurinko!

Sallittuja, ei kiellettyjä

Mies lähti eilen aamujunalla kohti Helsinkiä ja Esikoiselaa. Meiltä löytyi kaapista konventirasia ja Otonpäivän kahvilla myös niitä oli tarjolla. Yhden söin eilen ja huomasin, että tuohon kauniiseen puutarjottimeen käy vallan mainiosti kukkamaljakon lisäksi myös konvehtikasa. Siinä ne ovat nyt olleet eilispäivästä asti ja eivät huhuile ollenkaan. Ne ovat sallittuja, ei kiellettyjä. Ehkä juuri siinä onkin syy, etten kauho niitä kaksin käsin…En siis usko kieltoihin. Asenne ratkaisee!

Sitä sun tätä

Nukuin yksin ja (siitä huolimatta) hyvin. Mittasin aamulla muistaessani paastoverensokerin ja se oli tasan kuusi. Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia. Mies tulee jossakin vaiheessa päivää kotiin. Kävelylenkin teen, kunhan pakkanen vielä vähän hellittää (tällä hetkellä mittari näyttää neljäätoista miinusastetta).

Eilen pesin kaksi koneellista pyykkiä. Kaikkea muuta paitsi lakanoita. Toinen kuivausteline on nyt väliaikaisesti olohuoneessa ja toinen eteisessä. Likapyykkikori on mukavan väljä just nyt. Ja aikataulu!

Paratiisiaamupala

Pitkästä aikaa hidas sinkkuaamupala. Hitaita aamuja meillä toki on ollut, mutta enimmäkseen kaksin tai isommalla porukalla. Mies lähti kukkienkastelureissulle Kotoseen ja minä jäin Laurilaan talonnaiseksi. Sain eilen päivällä tyhjennettyä viimeisetkin hyllyt nuottikaapista ja tänään aion pinota nuottikirjat yms takaisin kaappiin. Luulen, että se pysyy nyt huomattavasti paremmin järjestyksessä!

Aamupalatarjottimelle valikoitui lempiastioita ja -asioita. Tästä on hyvä aloittaa tämä maanantai!

Aterioilla vihertää

Eilen vaakailin huvikseni päivän kasvikset ja hedelmät ja sain luvuksi 863 grammaa. Tänään syön ilman keittiövaakaa, mutta kertyyhän tuota hevipuolta, kun kaikilla aterioilla vähän vihertää. Skaupasta löysin keltaisia kiivejä, jotka maksavat mansikoita, mutta jotka ovat herkkua. Laskin äsken, että kappalehinnaksi tulee 79 senttiä. C-vitamiinia tuossa keltaisessa lajikkeessa on yli tuplasti se, mikä vihreässä serkussaan. Eli aina välillä voi herkutella! 

Lukupäivä

Eilen vietin lorvailupäivää. Makasin sohvalla ja luin. Istuin sohvannurkassa ja luin. Iltaviiden maisssa olin lukenut kirjan loppuun ja pakkasin sen parin muun kirjan kanssa reppuun ja kävelin kirjastoon. Seuraava varaaja saa luultavasti Tinnan jo tänään hyppysiinsä, jos ei illalla kerennyt hakea. Kirja piti taas otteessaan eli Satu Rämö kyllä tietää mitä tekee…

Kun tulin kotiin, laitoin saunan lämpenemään ja vaihdoin sisäliikuntakamppeisiin. Poljin spinningpyörää reilun tunnin ja sitten olikin aika mennä saunaan. Myöhemmin vielä iltatee, pari ruisleipää ja omenakaneliriisi. Kanavasurffailua yms. Sitten nukkumaan.

Jk. Tänään onnittelen Liisaa. Olen Liisan tytär ja Liisa Teen äiti. Keramiikkaihmisiä kumpainenkin. Toinen taivaassa ja toinen Tampereella.

Kilometrejä, lukemista ja vuosipäivä

Mies lähti eilen päiväjunalla Kotoseen parin päivän reissulle. Minulle jäi lukeminen ja kävely tänne seuraksi. Illalla ”urakoin” vielä reilun kympin lenkin, kun tasaluvusta puuttui sen verran. Nyt on sitten 3900 km tälle vuodelle tassuteltu - ja kyllä sen puuttuvan satasen luulen vielä saavani vuoden loppuun mennessä kasaan…

Iltakirjana minulla on Satu Rämön Tinna. Sain sen viime torstaina seutuvarauksena ja sillä on kahden viikon laina-aika. Jonot kuulemma on pitkiä ko. kirjaan. Onneksi olen aika nopea lukija ja saan sen eteenpäin ehkä jo tällä viikolla.

Meillä on tänään Miehen kanssa vuosipäivä. 43 vuotta sitten tapasimme ja se oli menoa se! Juhlistamme päivää sitten loppuviikosta, kun molemmat ovat samassa osoitteessa.

Jk. Kuva on eilisillalta, kun jätin eteisen valon palamaan. Olipa kiva tulla lenkiltä, kun ei ollut ihan pimeä ovi vastassa!

Tunnelmia

Syksyisessä(kin) maisemassa on kiva kävellä, pysähdellä, räpsiä kuvia ja jatkaa taas matkaa. Tämä kuva on sunnuntai-iltapäivältä ja paikkana on Hiljaisuuden polku kirkon rannassa. Aika harvoin kävelen ko. polkua, mutta aina joskus kuitenkin. 

Tänä aamuna laitoin herätyskellon soimaan seitsemäksi ja ennen aamupalaa spinnasin kolme varttia. Pitkästä aikaa, kun edellinen spinnauskerta näkyi olleen elokuun alussa… Arvaat varmaan, että aamupala maistui polkemisen jälkeen!

Viikonlopun muistelua ja aamupalaa

Takana on pitkä viikonloppu tamperelaisten omien kanssa. Rentoon, mutta toiminnalliseen aikaan meillä kuului hämärä(pienois)golfia, frisbeegolfia, kävelyä, hyviä yöunia, pianonsoittoa, saunomista, pelejä ja ruoanlaittoa. Sunnuntaiaamuna kävin virsikirjatöissä, mutta ehdin jo sitten yhteiselle lounaalle takaisin Laurilaan. Omat lähtivät eilen iltajunalla Jyväskylästä. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen. Kastelee kukat, käy elokuvissa, fillaroi ja viettää omaa aikaa kuten minäkin täällä.

Jk. Aamupalan katoin itselleni pitkien yöunien jälkeen. Kuvasin sen, totta kai!

Jk2. Eilen illalla saavutin viime vuoden! Vuoden 2024 lopussa minulla oli koossa kävelykilometrejä 3540,5. Nyt on jo muutama kilometri enemmän ja vuotta on vielä hyvin jäljellä.

 

Hyvää ja ravitsevaa ihan itselle

Myöhäinen aamupala, kun kello on jo puoli kymmenen… Heräsin kyllä jo kahdeksan paikkeilla, mutta siirryin vielä sohvailemaan lämpimän villapeiton alle ja niinhän siinä toista tuntia hupsahti ja lisäunikin tuli katsottua. Tästä hitaudesta (ja tarjottimesta) voi päätellä, että olen yksin kotona ja asia on juuri niin. Mies oli lähtenyt aamujunalla Tampereelle. On Ykkösvahtina illan ja yön. 

Tarjottimelle keräsin kaikkea hyvää ja ravitsevaa. Neitivuosina aamupala oli monesti saavillinen kahvia ja leipä, eipä juuri muuta. Nykyisin nautin runsaan aamupalan, sillä pidän syömisestä ja aamuisin yleensä on iso nälkä. Niin tänäkin aamuna. 

Jk. Jos ihmettelet tuota keltaista raetta jogurtin ja puolukan niskassa, niin kerron: se on mehiläisen siitepölyä. Ostettiin Ruohonjuuresta pari viikkoa sitten ja ollan sitä nyt ripoteltu sopiviin annoksiin.

Hitaan aamun ihanuus

Mies oli lähtenyt aamujunalla reissuun. Oli sopinut treffit Esikoisen ja Kakkosen kanssa Tikkurilan kirjastoon ja päivän agendana on yhteinen Heurekan reissu. Minulla on siis omaa aikaa luvassa tänään ja huomennakin. Aion (yllätysyllätys!) kävellä, lukea ja tehdä ehkä myös jotakin huushollihommia.

Aamu on ollut ihanan hidas. Aamupalan söin yhdeksän maissa ja kohta lähden ensimmäiselle kävelylle.

Jk. Leipien päällä oli sinikeijua, salaattia, omatekoista seitania ja loput leipäjuustosta. Voisin luonnehtia herkkuleiviksi,

Sielu sietää, podcastia riittää ja sauna lämpiää -lenkki

Hyvää Suomen luonnon päivää! Eilen illalla tein saunan lämmetessä päivän toisen kävelylenkin ja kävelin lähilenkkiä 5,5 kilometrin ajan. Suomeksi se on sitä, että kävelen ison kiven jälkeen olevan seuraavan ison puun luo ja käännyn siinä takaisin. Toistan tuota niin kauan kun sielu sietää ja podcastia riittää. Ja eilisessä tapauksessa myös niin kauan kun sauna lämpeni sopivaksi. Sen verran hidas oli keskivertovauhti, että aikaa kului tasan tunti.

Olemme etuoikeutettuja, kun saamme asustaa tällaisessa maisemassa. Lähiluonto ja lähimaisema on heti tavoitettavissa, kun ulko-ovesta astuu kuistille ja lähtee liikkeelle. Männikköisellä kankaalla on hyvä elää ja hengittää.

Aamupalan arvosana: Kiitettävä

Meillä syödään aamupalaa yleensä keittiössä. Poikkeuksen tekee sinkkuaamun aamupala. Minä ainakin katan mieluusti tarjottimen ja kannan sen olohuoneen pöydälle, jotta voin istua mukavasti sohvalla ja syödä. Niin tänäkin aamuna, kun Mies oli viiden jälkeen lähtenyt aamujunalla Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä.

Menu: Kaksi ruisvoileipää, joissa sinikeijua, vehnäpohjaista leikkelettä, juustoa, tomaattia ja rippuset basilikaruukusta, AB-jogurttia mustikoilla ja mukillinen mustaa kahvia. Arvosana: Kiitettävä.

Ravitseva ja värikäs kattaus

Mies lähti eilen kukkienkastelu- ja pöydänlakkausreissulle Kotoseen. Heräsin aamulla kahdeksan paikkeilla, mutta jäin vielä sänkyyn kuuntelemaan radiota. Ja kuinka sitten kävikään! Heräsin seuraavan kerran, kun kello oli melkein jo puoli kymmenen… Eilinen virsikirjatyöpäivä ja illan lenkki (15 km) vaativat veronsa ja kunnon unet.

Aamupalan rakentelin sillä idealla, että samalla hoituu sitten lounaskin, kun kerran meni näin myöhään. Nektariinit on suurta herkkuani ja paloittelin niitä jogurtin päälle myslin seuraksi. Kattaus on kaiken kaikkiaan ravitseva ja värikäs.

Hidastelua huvin vuoksi

Mies lähti maanantaina Kotoseen kastelemaan kukkia ja kartuttamaan fillarikilometrejä. Minä hidastelen ja laiskottelen täällä - ja toki myös teen kävelylenkkejä! Tänä aamuna oli taas sellainen aamu, että heräsin kahdeksalta, laitoin radion taustalle soimaan hyvin hiljaisella, heräsin vielä muutaman kerran ja puoli kymmeneltä vasta nousin laittamaan aamupalaa. Olen perusluonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen. Pystyn joskus teeskentelemään jotakin muuta, mutta en aina.

Aamupala maistui!

Mies oli lähtenyt puoli kuuden junalla Kotoseen. Heräsin kahdeksan paikkeilla, mutta lojuin sängyssä peiton alla vielä vähän toista tuntia ja katsoin Putouksen. Sitten aamupesulle ja aamupalan laittoon. Leivillä on juureslevitettä ja juustoa, lasissa on itsepuristettua appelsiinimehua (Mies oli jättänyt jääkaappiin yllätyksenä!) ja kerrosrahkassa on vaniljaa ja passiohedelmää. Niin ja kahvin seassa on kaurajuomaa. Ja voin sanoa, että aamupala maistui!