Nopeat sanat

Blogimaailmassa kiertää nyt nopeiden sanojen haaste. Nappasin sen itselleni. Pystyin vastaamaan nopeasti ja lyhyesti useimpiin, mutta joitakin oli pakko selittää auki enemmän. 

Kulkuneuvo: Jalat, sininen auto tai juna. Juuri tässä järjestyksessä.

Unelmamatkakohde: Pykeija.

Musiikkilaji: Melkein-mitä-vaan. Olen aika ennakkoluuloton ja annan tunnelman & tunteen ratkaista.

Kukka: Valkovuokko, kielo ja rentukka. Omalla tontilla näitä jokaista.

Jälkiruoka: Miehen tekemä suklaakiisseli. Ehdottomasti. Paras kaikista.

Keittiöväline: Tomaattiveitsi.

Lempivaate: Minut irl-tunteville on tuttua, että nansoilen ja marimekkoilen mieluusti. Jos niitä ei oteta lukuun, on lempivaatteeni kunnon liikuntavermeet.

Kosmetiikkatuote: Shampoo, hajuvesi. Sen tarkemmin nimeämättä.

Lempikaupunki: Turku. Tietysti.

Lempikirja: Täysin mahdoton nimetä. Mikä milloinkin. Luen ja paljon.

Juoma: Vesi, kahvi, kuiva omppusiideri, punaviini, viski. 

Tuoksu: Vauvan niska, vastaleikattu ruoho, puhdas pyykki, pulla.

Iltarutiini: Muutama sivu lukemista ennen unihiekkakuormaa.

Jäätelö:  Tiikeri, sitruuna, rommirusina.

 

Flunssankarkoituskeino: Överiannokset ceetä.

Aamupala: Aina kahvia ja voileipää, usein kananmunaa, harvoin puuroa.

Huonekalu: Oman huoneen lipasto, joka on nykyään sininen ja joka oli sitä ennen valkoinen kotikotona huoneessani ja joka oli vielä sitä ennen ruskea kotikotona. Viisikymmenluvulta niin kuin minäkin.

Vuodenaika: Kesä.

Juhlaruoka: Rakkaudella tehty. Esikoisen tekemä tajunnan (ja verisuonet) räjäyttävä salviapasta, johon tulee aivan liian paljon voita. Kuopuksen tekemä mustajuurikeitto parmesanmurusten kera. Miehen tekemä kasvislasagne. 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.

Haastoin itseni!

Eilen haastoin itseni, kun sää oli mitä mainioin ja biorytmit kohdillaan. Aamupäivällä kävelin 11,9 km. Lounaan ja päiväkahvin jälkeen oli vuorossa 8,2 km. Illalla ennen saunaa kävelin 8,2 km. Sain aikaan uuden päiväennätyksen (28,3 km), tosityytyväisen olon ja terveen väsymyksen. Nyt aamulla jalat eivät enää tiedä kävelleensä niin paljoja kilometriä. Kiitos, jalat! 

Jk. Aamupäivälenkiltä palatessani kuvasin nämä Neiti Keväät. Heidän värinsä on hurmaava. 

Neljän päivän putki

Onnistuin! Keskiviikkoiltana tutkin kävelytilastoja ja totesin, että lähimpään isoon tasalukuun (500) olisi matkaa 71 kilometriä. Neljälle päivälle jaettuna se tekisi 17,5 per päivä. Tavoite tuntui ihan hullulta, mutta minähän rakastan kaikkia päättömiä juttuja! Otin siis itseltäni haasteen vastaan. Torstaina kävelin 16,8. Perjantaina 17,2. Lauantaina 18 ja sunnuntaina 19. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että jokaiseen päivään tuli kaksi lenkkiä. Kävelin lähilenkkejä ja kävelin vähän kauempana. Kuuntelin monia puheohjelmia askeltaessani, nautin auringonpaisteesta naamallani. Sanon tsiljoonannen kerran: Kävely on Se Juttu.

Kahdessa vuodessa viisituhatta kilometriä!!

Olen aika päättäväinen, jos sille päälle satun. Viime vuosi oli ensimmäinen todellinen kävelyvuosi. Se toimi hyvin kunnonkohottajana, painonpudottajana ja terveydenedistäjänä. Kokonaiskilometrimääräksi sain silloin 2450. Koska olen isojen lukujen ja ennen kaikkea tasalukujen ystävä, päätin laittaa uudeksi tavoitteeksi sen verran lisää, että niistä tulisi yhteensä viisi tonttua. Ja pääsin tavoitteeseen! Näiden kahden vuoden aikana olen kävellyt helteessä, tuulessa, ukkosen uhatessa, lumisateessa, vesisateessa, lumituiskussa, nuppineulamaisessa sateessa, lähes-lumimyrskyssä, pakkasessa, paukkupakkasessa. Olen kävellyt suurimman osan lenkeistä mielelläni, mutta mukana on myös muutamia neljännes- ja puoliväkisin asteltuja. Aika usein on mukanani ollut Paras Kaveri eli Mies. 

Eilen ynnäsin myös koko vuoden liikunnan. Sitä oli yhteensä 506 tuntia 26 minuuttia. Keskimäärin liikuin 83 minuuttia per päivä. Kävelin, spinnasin ja paristi hölkkäsin. Erittäin hyvä liikuntavuosi on siis takana! 

Jk. Liikuntaa jatkan edelleen ja kaikki kirjaan ylös. On tämä vaan niin ihana harrastus! 

Joulun this or that

Sain haasteen. En ole haasteihmisiä, mutta tulevan joulun kunniaksi hellyin vastaamaan näihin visaisiin kysymyksiin…

 Missä vietät joulua? Kotona kaksin Miehen kanssa.

Mitä puuhastelet joulun välipäivinä? Luen, lenkkeilen, soitan pianolla joululauluja, oleilen.

Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys? Kuuma linja on joskus pöhissyt taustalla, en tiedä tästä joulusta.

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla? Illalla.

Joulukinkku vai graavilohi? Graavilohi.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi? Perinteisillä mennään.

Mitä kuuluu joulupöytääsi? Laatikot, seitan, kaloja, juustoja yms.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti? Aattona ja joulupäivänä jouluruokia, tapanina perinteisesti pizzaa.

Vaalea vai tumma glögi? Tumma.

Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat? Vihreät kuulat.

Piparit vai joulutortut? Piparit.

Parasta joulussa? Kiireettömyys, rauha, pikkupoikien ilo.

Joululahjojen saaminen vai antaminen? Molemmat.

Pehmeät vai kovat paketit? Molemmat.

Avaatko lahjat jouluaattona vai joulupäivänä? Aattona.

Aito joulukuusi vai tekokuusi? Aito ja meillä nykyään ulkoruokinnassa oleva kuusi.

Suomenkieliset vai kansainväliset joululaulut? Sekä että.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu? Rento oloasu.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis? Amaryllis.

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä? Leffoja.

Kuvaile perinteistä jouluaattoasi. Aamulla joulupuuron ja sekahedelmäsopan keittäminen, iltamyöhällä kävelyretki hautausmaalle. Siinä välillä kaikenlaista touhua, tohinaa ja tonttuilua.

Joulupäivänä jotain ohjelmaa vai yökkärissä rennosti kotosalla? Yökkärissä kotosalla.

Joulukoristeet pois heti joulunpyhien jälkeen vai vasta loppiaisena? Vasta loppiaisena.

Kumpi mieluummin:

Skippaisit joulun - Skippaisit uudenvuoden

Luopuisit suklaasta - Luopuisit juustoista

Joulutee - Joulukahvi

Paljon lahjoja - Lahjaton joulu en osaa päättää…

Joulu ilman musiikkia - Joulu ilman leffoja

Joulu kotona - Joulu muualla

Voisit syödä vain jälkkäreitä - Voisit syödä vain suolaista

Valokuvaisit kaiken - Et voisi käyttää kameraa ollenkaan ääk, en osaa päättää tätäkään…

Millainen oletat minun olevan?

En ole mikään kiertokirje- enkä haasteihminen, mutta nyt otin vastaan haasteen, joka on useammassakin blogissa kiertämässä. Siis: Mitä oletat minusta? Ja miksi otin tämän vastaan? No, eilen olin töissä yksitoista tuntia, joten menen matalan aidan puolelta tänä aamuna ja töihin kymmeneksi. Ja onhan toki kutkuttavaa tietää, mitä näiden kirjoitusten kautta on välittynyt...

Jk. Onnittelut Kuopukselle, jolla on ensimmäisen nimen nimipäivä. Tyttö sai saman nimen kuin mummunsa, jonka onnittelun lennätän tuonilmaisiin. 

Askel alkaa aalla

En olisi uskonut, että käveleminen on näin hauskaa! Tammikuun 16. päivästä alkaen olen ollut aika kova kengänkuluttaja, kun nyt on yli yhdeksänsataa kilometriä taivallettu ja ihan tarkasti sanottuna 917,6 km. Aina joskus päivään on kuulunut enemmän kuin yksi lenkki - kuten esimerkiksi eilen. 

Viikkoon mahtuu myös vapaapäiviä, joten palautumisestakin olen huolehtinut. Sunnuntaina en liikahtanut kotoa mihinkään, maanantaina spinnasin ennen saunaa jne. Tänään aion harrastaa hyötyliikuntaa ja menen kävellen töihin. Moppe kulkee mukana taskussa, totta kai!

Kävelemään, hei ulos kävelemään

Nyt voisin myöntää itselleni jonkin prenikan ja kukkakimpun, sillä eilen sain käveltyä loppuun sen virtuaalisen paluumatkan Turusta Laurilaan. Eilen satoi aamulla ja päivällä ja iltapäivällä sen verran, etten viitsinyt ehdoin tahdoin lähteä liikkumaan sateessa. En senkään vuoksi, että tavoitteesta uupui enää/vielä 16,5 km ja aioin yllättää itseni kävelemällä sen verran.

Iltaviiden jälkeen suuntasin ulkoilureitille. Fiilis oli hyvä, metsä tuoksui ihanan raikkaalle ja maapohja jalkojen alla tuntui mukavalta. Kaikki palaset siis kohdallaan! 

Melkein kolme tuntia meni. Askelmittarin mukaan tuosta kertyi 16,48720 km ja yhden desimaalin taktiikalla juuri se puuttuva 16,5 km. Projektin kokonaiskilometrimäärä on 592. Hyvä minä! Kiitos, Moppe!

Kävelin Turkuun!

Tammikuun kuudestoista päivä aloitin sen VKKV (Vähintään Kolme Kertaa Viikossa) -projektin ja yhtään hutia ei ole ollut. Valtaosa liikkumisesta on ollut ihan vaan tavallista kävelyä. Ja tietysti kirjaan kaiken ylös - minuuttimäärät ja matkamäärät kiinnostavat tällaista piiloteknismatemaattista ihmistä. Viime viikon lauantaina räknäsin yhteen kilometrejä ja halusin tietää, missä asti olisin virtuaalisesti menossa. Tulos: Olin ohittanut Auran aabeeceen ja Turkuun ei ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä matkaa. Sitten tein sunnuntaina pitkän lenkin ja maanantaina kävelin töihin ja takaisin. Eilen lähdin puolenpäivän aikaan lenkkarilenkille ja takaraivossa tikitti ajatus puuttuvan kilometrimäärän (13,7 km) keräämisestä. Alku oli lupaava, kunnes alkoi räntäsade. No, ei se mitään. Jatkoin matkaa ja kääntyessäni vihdoin paluumatkalle,  oli räntäsade jo lumisadetta ja sain vastaani karvahattuja ja sideharson neljänneksiä. Se huvitti minua jotenkin suunnattomasti, sillä vaatteeni olivat jo ihan märät ennestään. - Kotona tsekkasin askelmittarilukeman ja olin kävellyt 13,8 km! Eli Turun 296 km oli saavutettu ja olin jo kävellyt sata metriä paluumatkaakin. Hyvä minä! 

Lukeminen kehittää

Tänään on Kansainvälinen lastenkirjapäivä. Suvun pienimmälle on kirpparilta hankittu myös vieraskielisiä lastenkirjoja - muitakin kuin kuvassa oleva kirja unkariksi. Tuossa iässä (2) kuvien katsominen vielä riittää, joten ihan sama, millä kielellä kirja on. Niitä kuitenkin "luetaan", kun osoitetaan sormella tuttujen tavaroiden kuvia uudestaan ja uudestaan.

Ääneen lukemista on tutkittu ja todettu, että se kehittää. Meilläkin on Miehen kanssa meneillään Alastalon salissa -haaste, jossa vuorotellen luemme toisillemme ääneen ko. kirjaa. Yritämme kesäkuun loppuun mennessä saada kirjan loppuun ja tällä hetkellä ollaan kohta kuusisataa sivua luettu, kun tekstiä on kaikkiaan vähän yli kahdeksansataa sivua. Urakkaa on, mutta luotamme toisiimme!

Oman elämänsä projektipäällikkö

Minulla on kahtalainen suhtautuminen projektehin - toisaalta pidän niistä ja toisaalta en. Jotkut onnistuvat hyvin, jotkut kohtalaisesti ja jotkut epä-. Oinasmerkkisenä innostun helposti ja innostus saattaa lopahtaa hyvinkin lyhyessä ajassa. Kaksi vuotta sitten meillä oli Miehen kanssa yhteisprojekti, jossa oli tavoitteena saada reilussa kolmessa kuukaudessa tuhat (1000) ylimääräistä ja tarpeetonta tavaranimikettä pois Laurilasta. Projekti onnistui yhden kuukauden lisäajalla. Tavaraa lähti roskariville eli sihvareille, mutta suurin osa päätyi kirpparikassiin. 

No, eilen tyhjennettiin yhdessä tiskikonetta ja yritin sulloa ns. kattilalaatikkoon lasisia vuokia ja siitä se idea sitten lähti! Tyhjensin koko laatikon keittiön pöydälle ja uuden tonniprojektin syntysanat lausuttiin. Poistoon lähti ylimääräisiä keittiötarvikkeita (pientä vuokaa, muovikippoa yms) ja pari rikkinäistä muovikantta päätyi roskapussiin ja yksi kulunut puukauha päättää päivänsä saunanlämmityksen liekeissä. Kirjasin kaikki samaan pieneen vihkoon kuin viimeksikin. Aikaa on nyt elokuun loppuun.

Tammikuun puolivälissä asetin itselleni liikuntahaasteen ja se projekti on hyvin käynnissä. Yhtään hutiviikkoa ei ole vielä tullut eli vähintään kolme liikuntakertaa olen saanut kirjata. Projekti jatkuu...

Toinen toista kiittää

Toissapäivänä tein oivalluksen, että jos joka päivä oppisi ihan uuden asian tai sanan tai käsitteen, olisi vuoden lopussa aikamoinen määrä opittua! Ajatus sopii tällaiselle hyvin uteliaalle (tiedonhaluiselle) ja se on vapaasti muidenkin käytettävissä. Ehkä päivä per asia olisi jo liian kova tavoite, mutta viikko per asia kuulostaisi paremmalta. Lähdetkö mukaan oppimistalkoisiin?

Jk. Otsikko on tällä kertaa Eino Leinolta lainattu. Kaukovarauksena.

Kirjoja ja suklaata

Minut on helppo saada haasteisiin mukaan, vaikka en kiertokirjeitä ja vastaavia jaa eteenpäin. Haaaste on eri asia. Olen osallistunut vuosien mittaan vaikka minkälaisiin haasteisiin ja vastaaviin - lähettänyt oraville pipoja, kutonut monena vuonna sivareille sukkia jne. 

Facebookissa oli taas lukuhaaste viimevuotiseen tapaan ja siinä marraskuun aikana pitäisi lukea vähintään kolmekymmentä sivua kirjallisuutta joka päivä. Eilen illalla luin nelisenkymmentä sivua Anna Gavaldaa ja söin kolme palaa minttukrokanttisuklaata. Valmistauduin haasteeseen käymällä kirjastossa, vaikka makuuhuoneen hyllyssä on entuudestaankin vielä muutama lainakirja sen Gavaldan (Parempaa elämää) lisäksi...

Haasteita

Viikonloppu oli erittäin onnistunut, tarpeeksi pitkä (se kun alkoi minulla jo keskiviikkoiltana) ja sisälsi vaikka mitä! Esimerkiksi shoppailua, siivoamista ja järjestelyä, syysseikkailukävelyretken,  oleilua, kynttilänviemiskävelyn hautausmaalle, hyvää ruokaa ja juomaa, elokuvia, lukemista, saunomista, kutomista ja nukkumista ilman herätyskelloa. (Parhaalla kaverilla oli kutomisen tilalla talvirenkaiden vaihtopuuha.) 

Päätin osallistua Facebookissa olevaan lukuhaasteeseen eli joka päivä marraskuussa pitäisi lukea kirjallisuutta vähintään 30 sivua. Aika helppo haaste tällaiselle kirja-ahmatille... Eilen päättyi yksi haaste, johon myös osallistuin ja se oli Hyvien sanojen viikko. Se olikin yllättävän vaikea haaste... 

Poistokkiprojekti päättyi

No niin, toukokuun loppupuolen Siivouspäivästä se alkoi. Eilen sitten päättyi, kun annoin meille ylimääräisen kuukauden vielä aikaa. Projekti onnistui! Ylivoimaisesti suurin osa tuosta tavaramäärästä lähti useammalle kirpputorille. Hyvin vähän meni sihvareiden laatikkoon. Jotakin myin, muutaman tavaran lahjoitin. Nyt kirjahyllyissä on enemmän tilaa ja luultavasti tässä jonkin ajan kuluttua ei poistokkia huushollissa edes huomaa. Ensi keväänä voisin haastaa meidät uudestaan, sillä pienessä oranssikantisessa vihossa on vielä paljon tilaa ja aivan elintärkeä juttu on kirjata kaikki muistiin...

Sen Projektin tilanne

Eilen siivottiin varastoa ja turhaa tavaraa lähti pois. Jotakin sihvareille, osa takaisin paikalleen ja osa kirpparikassiin. Pusseja ja nyssäköitä oli sitten sen verran jo edellisistä raivauskerroista työhuoneen  lattialla odottamassa,  että päivällä lähdettiin käymään suuremmassa lähikaupungissa ja vietiin tavarat kierrätykseen. Yhtä sun toista löytyi muutamalta kirpparilta tietysti tilalle, mutta kyllä enemmän vietiin pois mitä tuotiin... Tällä hetkellä muuten  Sen Projektin tilanne on 841-159. Tietää sitä, että tässä vajaan kahden viikon aikana käydään läpi ne kaapit ja laatikot, joita ei vielä ole kollattu. Sanomattakin on selvää, että kierrätettävää löytyy!

Yhtä sun toista

Lauantaista kului suuri osa inventoimisessa. Suuren valkoisen puusohvan kannen alla oli yhtä sun toista tarpeellista ja ei-niin-tarpeellista. (Aikaa kului sen vuoksi niin kauan, kun välillä unohduin lukemaan vanhoja kirjeitä ja lasten kouluvihkoja, ihailemaan piirustuksia ja selailemaan esikoisen ja kuopuksen tekemää lehteä vuodelta 2001.) Projektimme edistyi taas hieman. Nyt on tilanne 709-291. Aikaa on puolitoista kuukautta. 

Muuten eiliseen päivään kuului onnitteluja, lahjoja, herkullista juustokakkua, syömistä pihalla, uimista, saunomista, arkeilua. Ihan tavislauantai ilman noita kolmea ensiksi mainittua...

Määrä vai laatu?

Joskus tekee hyvää käydä vähän matkan päässä toteamassa, että jos omassa huushollissa on paljon tavaraa, on sitä muillakin. Tosin keräilykokoelmille oli tässä tapauksessa hieman isommat säilytystilat kuin ihan tavishuusholli - oli tallia ja riihtä ja navettaa. Silti oman kodin näennäinen väljyys tuntuu juuri nyt hyvältä.

Oma tavaranvähennyskampanjani on hieman jäljessä tavoitteesta, mutta mitään paniikkia ei vielä ole. Tällä hetkellä 630 tavaraa on löytänyt uuden sijoituspaikan. Päätin olla itselleni armelias ja antaa yhden kuukauden verran lisäaikaa. Alkuperäinen määräaikahan oli elokuun loppuun, mutta elokuun kohinoista ja tohinoista johtuen uusi maali saa nyt olla syyskuun lopussa. 

Toisen turha, toisen aarre

Kuopuksella oli lapsena t-paita, jossa oli teksti "Ilman naisia Suomi pysähtyy". Sitä slogania voisi mukailla ja sanoa, että ilman kirjoja Suomi näivettyy, yleensäkin ilman kulttuuria Suomi takapajuistuu. Meiltä on lähtenyt loppukevään ja alkukesän aikana hyllyistä 110 kirjaa pois (siis tähän mennessä ja jatkoa seuraa), mutta sen verran hyllyissä on vielä jäljellä lukemista, ettei näivettyminen uhkaa kovinkaan pian...

Jk. 23.5. aloitettu tuhannen tavaran poistaminen on hyvässä mallissa. Eilisiltaan mennessä 342 tavaraa oli löytänyt uuden kodin eli ollaan hyvin aikataulussa! Tavara on ollut hyvin monimuotoista: rannekorusta kylpytakkiin, kastikekirjasta olkalaukkuun.