perjantai 31. maaliskuuta 2017

Oman elämänsä projektipäällikkö


Minulla on kahtalainen suhtautuminen projektehin - toisaalta pidän niistä ja toisaalta en. Jotkut onnistuvat hyvin, jotkut kohtalaisesti ja jotkut epä-. Oinasmerkkisenä innostun helposti ja innostus saattaa lopahtaa hyvinkin lyhyessä ajassa. Kaksi vuotta sitten meillä oli Miehen kanssa yhteisprojekti, jossa oli tavoitteena saada reilussa kolmessa kuukaudessa tuhat (1000) ylimääräistä ja tarpeetonta tavaranimikettä pois Laurilasta. Projekti onnistui yhden kuukauden lisäajalla. Tavaraa lähti roskariville eli sihvareille, mutta suurin osa päätyi kirpparikassiin. 
No, eilen tyhjennettiin yhdessä tiskikonetta ja yritin sulloa ns. kattilalaatikkoon lasisia vuokia ja siitä se idea sitten lähti! Tyhjensin koko laatikon keittiön pöydälle ja uuden tonniprojektin syntysanat lausuttiin. Poistoon lähti ylimääräisiä keittiötarvikkeita (pientä vuokaa, muovikippoa yms) ja pari rikkinäistä muovikantta päätyi roskapussiin ja yksi kulunut puukauha päättää päivänsä saunanlämmityksen liekeissä. Kirjasin kaikki samaan pieneen vihkoon kuin viimeksikin. Aikaa on nyt elokuun loppuun.
Tammikuun puolivälissä asetin itselleni liikuntahaasteen ja se projekti on hyvin käynnissä. Yhtään hutiviikkoa ei ole vielä tullut eli vähintään kolme liikuntakertaa olen saanut kirjata. Projekti jatkuu...

4 kommenttia:

  1. Hmm...vähän houkuttaisi osallistua tuohon teidän projektiin, mutta toisaalta kun mietin, niin meidän kaapit, minun vaatekaappia lukuunottamatta, on pysyneet aika hyvin tolkuissaan. Enkä kyllä ymmärrä tota mun vaatekaappiakaan, kun en osta vaatteita?? Miten se ei pysy järjestyksessä ja miten se on AINA täynnä.
    Mä alan epäilemään, että siellä säilyttää vaatteitaan joku muu mun lisäkseni. Mutta kuka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niitä kotitonttuja yms, jotka sotkevat isäntäväen kiusaksi kaappeja ja komeroita! Yhtään en ole saanut bongattua, mutta uskon vakaasti moisiin.

      Poista