Murremaailma on kielestössä ja puhutossa (tiedän, ei tuollaisia sanoja ole olemassa, mutta ihan hyvin voisi olla!) ihan oma lukunsa ja asiansa. Rehellistä murretta on kiva kuunnella - oli se sitten lännestä tai idästä, etelästä tai pohjoisesta - mutta falskia ja tehtyä ei. Vuosikymmenien jälkeen joitakin murteen hitusia on vielä jäljellä omassakin puheessa ja tutun murteen erottaa heti ihmisjoukossa tai haastattelussa. Mielenkiinnolla odotan, alkaako lapsenlapsen pitemmissä lauseissa olla tamperelaista painotusta...
Ihan paras murre on savon murre - kun sitä puhuu aito savolainen <3
VastaaPoistaMeillä päijät-hämäläisissä ei ole minusta sellaista kunnon murretta - joku voi olla eri mieltä - mutta minusta meillä on vain sellainen kirjakielestä muodostettu puhekieli.
Mutta savon murre. Sitä oikeata savon murretta saan kuulla silloin tällöin, mutta oikein kunnolla kokonaisen viikon kerran kesässä. Ja voi miten nautinkaan siitä :D Voisin kävellä tämän ihmisen perässä koko viikon kuin koira ja kuunnella hänen puhettaan sillä spanielin ilmeellä :D :D
Rakastan toki kaikkia murteita, juurikin siitä syystä, että itse puhun vain tätä "päijät-hämäläistä puhekieltä". Ja siihen välillä sekoitan vähän Hollolan murretta ;)
Miten se menikään... Pöytyän Pöllöt ja Hollolan Holosuut :)
Kiitos kommentista, vaikka en mikään savon murteen ystävä olekaan! Sinulle uskallan sen sanoa, kaikki eivät moista kannanottoa kestäisikään...
PoistaSaat sanoa :)
PoistaSain juuri tänä aamuna lyhyen sähköpostiviestin ihan reilusti savon murteella kirjoitettuna. Kyllä tuli hyvä mieli, vaikkei ollut kuin rivin mittainen ja ihan asiaa :D
Jäi sanomatta se, että minusta kaikki murteet ovat upeita ja ihailen ihmisiä, jotka säilyttävät oman murteensa maailman melskeissä :D
Ja tuon harrastukseni, melonnan ja Suomi Meloon parissa, olen 15 vuoden aikana ehtinyt kuulla monenmoista murretta :)
Kolminkertainen eläköönhuuto murteille!
Poista