Pihakahvit ja lehtiproggis

Yksi parhaita juttuja kesässä on pihakahvit. Viimeksi eilen juotiin sellaiset ja herkuteltiin jäätelötuuteilla. Kahvien jälkeen oli vuorossa taas vanhojen lehtien läpikäymistä. Sekin kuuluu meillä kesäohjelmaan. Muutaman kerran vuodessa kerätään olkkarin isosta lehtilaatikosta aikakauslehdet ja viedään Kettulan kaappiin odottamaan kesää. Kesän mittaan kaapin sisältö aina vajenee. 

Kirjahyllyjen paluu on iloinen uutinen!

Tässä muutama päivä sitten luin jostakin lehdestä, että kirjahyllyt ovat tekemässä paluuta. En tiedä, missä ne ovat tämän aikaa olleet, mutta iloitsen kuitenkin takaisintulosta. En osaisi kuvitella Laurilaa enkä Kotosta ilman lundioita. 

Karsimisprojektimme on onnistunut hyvin. Kierrätykseen lähti paljon, kirpparilla on myytävänä vielä toukokuun ajan myös paljon ja Vävylle on muutamia tarjolla. Edelleen meillä on lukemattomia määriä eepoksia ja opuksia. Hyllyissä. Yöpöydillä. Sohvapöydällä. 

Proggis alkoi!

Eilen aloitettiin kirjahyllyproggis. Aika monta hyllyä jo ehdittiin käydä läpi ja viikonloppuna jatketaan. Iso kasa kirjoja päätyy kierrätykseen ja toinen iso kasa pääsee kirpparipöytään huhtikuussa. Tavoitteena on saada olkkarin kirjastoa sen verran vähennettyä, että hyllyllä on vain yksi rivi kirjoja. Tällä hetkellä kun tosi monella on kasoja/pinoja lisäksi. (Nuo Basta! ja Pizze pääsevät johonkin parempaan paikkaan sitten, kun ollaan inventoitu kaikki kolmekymmentäviisi hyllyä.)

Jos oli kirjoja vähemmän, niin oli kävelyä viljemmältä

Vuosi 2025 saatiin taputeltua ja pommacskoolattua. Vuosi oli minulle varsinainen liikunnan supervuosi, sillä kävelin tuon liitutaulun kertoman verran kilometrejä ja lisäksi spinnasin reilut kahdeksankymmentä tuntia. Liikuntaa oli päivittäin keskimäärin 132 minuuttia. (Tavoite oli 104 minuuttia, joten ylitin sen reippaasti.) - Viime vuonna luin vähän vähemmän kuin muina vuosina. Kirjalistassa on 97 nidettä. Tähtikirjoja kertyi 17 kappaletta. Teen niistä postauksen jonakin tammikuisena päivänä.

Kirjapiiri pieni pyörii

Mies oli parin päivän reissulla Kotosessa ja kotiutui sieltä puolenyön jälkeen. Toi minulle pyynnöstäni tuon kirjan, kun se on meillä kirjapiirissä tammikuun kirjana. Olen lukenut sen jo aikaisemmin, mutta ajattelin joulun jälkeen ottaa uusintakierroksen kirjan parissa.

Olen toista lukuvuotta kansalaisopiston kirjapiirissä. Lukukaudessa on kummassakin kolme kokoontumista. Syksyn kirjoja olivat Tango Frisk, Lukupiiri maailman laidalla ja Kadonneet. Ideana on se, ettei ihan uutuuskirjoja oteta, kun niitä on vaikeampi saada kaikille luettavaksi. (Meidän piirissä on tällä hetkellä seitsemän jäsentä.) Keskustelu hersyy kulloisenkin aina kirjan juonesta, henkilöistä, rakenteesta ja sen jättämästä muistojäljestä. Mukava piiri ja kiva, kun minut houkuteltiin mukaan!

Hei, me luetaan ääneen!

Tänä vuonna päätimme tutustua Muumeihin yhteisen ääneenlukemisen merkeissä. Ostimme tuon pokkaripakkauksen ja nyt siitä on jo kaksi ensimmäistä luettu js seuraavana on vuorossa Muumipapan urotyöt. Toimii hyvin luettuna ja on tosi riemastuttavaa tekstiä! Monet hahmot on nimituttuja toki ennestäänkin, mutta nyt tutustumme niihin tarkemmin. Edellinen (ja ainoa loppuun luettu) yhteinen kirja oli Volter Kilven Alastalon salissa, joten vaihdoimme aika lailla tyylilajia…

Lukupäivä

Eilen vietin lorvailupäivää. Makasin sohvalla ja luin. Istuin sohvannurkassa ja luin. Iltaviiden maisssa olin lukenut kirjan loppuun ja pakkasin sen parin muun kirjan kanssa reppuun ja kävelin kirjastoon. Seuraava varaaja saa luultavasti Tinnan jo tänään hyppysiinsä, jos ei illalla kerennyt hakea. Kirja piti taas otteessaan eli Satu Rämö kyllä tietää mitä tekee…

Kun tulin kotiin, laitoin saunan lämpenemään ja vaihdoin sisäliikuntakamppeisiin. Poljin spinningpyörää reilun tunnin ja sitten olikin aika mennä saunaan. Myöhemmin vielä iltatee, pari ruisleipää ja omenakaneliriisi. Kanavasurffailua yms. Sitten nukkumaan.

Jk. Tänään onnittelen Liisaa. Olen Liisan tytär ja Liisa Teen äiti. Keramiikkaihmisiä kumpainenkin. Toinen taivaassa ja toinen Tampereella.

Kilometrejä, lukemista ja vuosipäivä

Mies lähti eilen päiväjunalla Kotoseen parin päivän reissulle. Minulle jäi lukeminen ja kävely tänne seuraksi. Illalla ”urakoin” vielä reilun kympin lenkin, kun tasaluvusta puuttui sen verran. Nyt on sitten 3900 km tälle vuodelle tassuteltu - ja kyllä sen puuttuvan satasen luulen vielä saavani vuoden loppuun mennessä kasaan…

Iltakirjana minulla on Satu Rämön Tinna. Sain sen viime torstaina seutuvarauksena ja sillä on kahden viikon laina-aika. Jonot kuulemma on pitkiä ko. kirjaan. Onneksi olen aika nopea lukija ja saan sen eteenpäin ehkä jo tällä viikolla.

Meillä on tänään Miehen kanssa vuosipäivä. 43 vuotta sitten tapasimme ja se oli menoa se! Juhlistamme päivää sitten loppuviikosta, kun molemmat ovat samassa osoitteessa.

Jk. Kuva on eilisillalta, kun jätin eteisen valon palamaan. Olipa kiva tulla lenkiltä, kun ei ollut ihan pimeä ovi vastassa!

Montas luit?

Eilen palautin kirjastoon yhdeksän kirjaa, joista kaksi luin, viittä yritin aloittaa ja kaksi totesin jo selailemalla ihan vääriksi valinnoiksi. Aina ei voi onnistua! Yöpöydän hyllyyn jäi vielä kolme kirjaa, joista yksi oli silloin aloitettu, yksi melkein kokonaan luettu (viime yönä luin sen loppuun) ja yksi korkkaamaton. 

Lainasin sitten nuo kuvan kirjat ja näkyy tuo dekkarikausi siirtyneen syyskesään! Ennen ne kuuluivat ihan helteisimmän keskikesän vakiokalustoon. Ilmassa on siis muutoksen merkkejä…

Kirjasto on oman kodin jatke

Voihan sitä keräillä kaikenlaista! Tai oikeastaan - keräillä ja käyttää. Kaikkia näitä kortteja olen käyttänyt tänä kesänä ja lukenut suhteellisen paljon. Muutama hutilainaus on sattunut matkaan, mutta olen ainakin yrittänyt aloittaa.

Kirjastotaipaleeni alkoi yli kuusikymmentä vuotta sitten. Opin lukemaan nelivuotiaana ja aika pienenä jo vilistin letit viuhuen peltojen poikki lähikirjastoon. Silloin sai lainata vain neljä kirjaa kerrallaan, mutta kun kauniisti pyysin, kirjastonhoitajana toiminut Riihimäen Leuno antoi luvan lainata enemmän. 

Ensimmäisen kirjaston jälkeen niitä on ollut vaikka kuinka monta. Kaikissa on oma tunnelmansa. Viihtyisiä kaikki tyynni. 

Leikin tamperelaista melkein kolme viikkoa

Tänään pestini päättyy. Olen ollut asunnonvahtina ja kukkienkastelijana Kuopukselassa nyt melkein kolme viikkoa (12.-30.6.) ja nauttinut tuosta kaikesta ihan täpöllä ja täysin siemauksin. Aina välillä olen saanut tänne Miehen seurakseni. 

Olen kulkenut Tamperetta ristiin rastiin, pyyniköinyt ja pispaloinut ja kaikkiaan kävelykilometrejä kertyi 262,4. Hankin itselleni täkäläisen kirjastokortin. Luin kuusi kirjaa. Kävin kolme kertaa Miehen kanssa Pyynikin näkötornin kahvilassa munkittelemassa. Olen nukkunut pitkään ja vähän myös päivällä. Olen väistellyt lokkeja. En ole matkustanut Nyssellä, vaan kuluttanut kengänpohjia. Yhtenä aamuna junailin itseni Helsinkiin ja vietin siellä mukavan mummuilupäivän.

Aurinkoa on ollut. Sadetta tihkuversiona ja joskus vähän enemmän, mutta vain kerran kastuin niin, että kenkien kuivuminen kesti puoli vuorokautta. Kävelyähän ei pieni sade edes haittaa…

Tämä oli hyvä irtiotto arjesta. Oli kiva leikkiä kaupunkilaista hetken aikaa.

Kaksikymmenikkökö?

Löysin kirpparilta neljä vanhaa Viisikkoa. Neljä kertaa viisi on kaksikymmentä, joten nyt meillä on kait Kaksikymmenikkö… Kappalehinta oli puoli euroa ja eurolla sai kolme, joten koko kasan hinta oli puolitoista euroa. Olen itsekin aikanaan Viisikkoni lukenut ja nämä kirjat ostin Esikoista varten. Hänellä on ainakin jo muutama ja saa nyt täydentää kokoelmaansa.

Aikanaan katsoin elokuvan Viisikkojen äidistä, Enid Blytonista. Hän rakasti lukijalapsia, mutta omistaan ei piitannut. Enidiä luonnehdittiin varsin julmaksi äidiksi.

Pienten kirjojen kesää

Luen läpi vuoden. Aika usein kesäisin dekkareita, mutta nyt olen huomannut itsessäni myös uuden piirteen: Kesäisin lainaan mieluusti pieniä kirjoja, kevyitä kirjoja eli siis laihoja kirjoja. Syynä on tietysti se, että ne mennä sujahtavat reppuun tai matkakassiin helposti ja pientä kirjaa jaksaa illalla vielä lukea sivun tai kaksi vaikka olisi uupunut hellepäivän touhuista. Isot kirjat kopsahtaisivat unta odottaessa päähän ja kuka uskoisi, että sait kirjasta/kirjalta mustan silmän…

Saa nähdä, miten käy!

Eilen nappasin pienemmän lähikaupungin kirjaston poistohyllystä yhden pokkarin. Saa nähdä, saanko luettua, mutta vahva luotto ja aikomus on! Olen yrittänyt lukea vuosittain yhden kirjan verran på svenska, koska olen pitänyt ruotsin kielestä aina siitä asti, kun se alkoi kansakoulun kolmannella luokalla. (Ja josta muuten on melkein tuhat vuotta - siis tusen år!)

Mies sanoi, että jos haukkasin liian ison palan enkä pääse kirjassa eteenpäin, voin jättää sen johonkin kulkuvälineeseen tai kirjastoon tms. No, jos aikahaarukka on elokuun loppuun, luulen selviäväni. 

Oiva, kelpo ja mainio

Hyvää kesäkuuta, rakas! Näin Mies tokaisi aamulla, kun tuli viemästä sanomalehteä naapuriin ja minä olin sillä aikaa ehtinyt herätä. Sivumennen sanottuna meillä on aina kova kisa siitä, kumpi ehtii toivottaa toiselle… Tässä kuussa Mies ehti.

Eilen syötiin täytekakkua ja muita herkkuja ja kohotettiin onnittelumaljoja. Toinen juhlituista ylioppilaista oli komea ja toinen kaunis. Toinen oli ystävä ja toinen sukulainen. Molemmilla elämä edessä. Kummallakin kivat omannäköisensä juhlat. 

Hyvästelin illalla toukokuun. Listasin lukeneeni kaksitoista kirjaa ja kävelleeni neljäsataaviisikymmentä kilometriä. Omia tavattiin ihanan usein. Kiitos toukokuu, olit oiva ja kelpo ja mainio. 

Kotisohva ja Petri Tamminen

Eilen selailin ja lueskelin puolihuolimattomasti kotisohvalla lehtiä. Sitten löysin helmen, jonka ikuistin saman tien Samun ja Oton yhteiseen arkistoon. (Samu on kännykkä ja Otto on tabletti. Täsmennys mahdollisesti uusille lukijoille.) Olen lukenut muutamia Petri Tammisen kirjoja ja pidän tuosta lyhyestä tyylistä. Ideana hänellä on se, että rivien välissä on tilaa. Niinhän tuossakin leikkeessä on - siihen voi sujahtaa omien ajatustensa ja muistojensa kanssa. Olla samaa tai eri mieltä. 

Jk. Ko. kirja meni saman tien varaukseen. Jono on pitkä, mutta kestän sen kuin nainen.

Suolakurkuista skumppakuuliin

Hyvää vappua! Mies laittoi meille brunssihenkisen aamupalan ja kattaus oli ruhtinaallinen! Suolaista ja makeaa, pientä ja isompaa syötävää aina suolakurkuista skumppakuuliin. Syötiin hitaasti ja ilman mobiilihäirikkeitä - vain pari kuvaa otin välillä näistä kuulista… Nyt istuskelen sohvalla ja kuuntelen työväenmusiikkia. Lippu liehuu tai oikeastaan möllöttelee salossa ja Mies lukee Hesaria keittiön pöydän ääressä.

Muutama numero kuluneesta huhtikuusta… Luin yhdeksän kirjaa ja liikuin niin paljon, että sitä kertyi päivää kohden keskimäärin sataviisikymmentäkolme minuuttia. Kävelin yli neljäsataa kilometriä. Varsinainen superkuukausi siis takana ja muutenkin hyvät muistot jäivät.

Se oli tammikuu se!

Tammikuu on nyt eletty, kuopattu ja taputeltu. Siihen sisältyi pakkasta ja plussaa, jäätävästi jääkelejä ja paljon virsikirjatöitä. Luin toistakymmentä kirjaa, kävelin reilut kaksisataa kilometriä ja poljin kuutisentoista tuntia spinningpyörää. Hyvä ja perinteinen talvikuukausi, jonka aikana valo alkoi lisääntyä aamulla ja illalla. Kiitos!

Oma huone

Tänään on Oman huoneen päivä. Nappasin kuvan eilen illalla spinningrupeaman jälkeen. Oman huoneeni ikkunalaudalla olla nököttävät ihan muina pupuina Danni ja Smørre (nimet keksittyjä).

Sain oman huoneen, kun Esikoinen muutti kotoa pois. Aluksi huone toimi vierashuoneena, mutta sitten kaappasin sen itselleni. Vanhan lipaston ääressä on hyvä kirjoitella milloin mitäkin, sohvalla on oivallista istua lueskelemassa kirjoja ja spinningpyörän selässä vietän paljon aikaa. Eli oma huone on tärkeä ja tarpeellinen, sanoisinpa melkein tuiki-. 

Virginia Woolf on sanonut: ”Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone, jos hän aikoo kirjoittaa.” No, rahaa on kohtalaisesti ja on tämä huone, joten näillä mennään!

Vuoden 2024 tähtikirjat

 

Viime vuonna luin kaikkiaan 108 kirjaa. Tähtilistaus on tässä, ole hyvä!

Iida Turpeinen: Elolliset

Linn Ullmann: Tyttö, 1983

Satu Rämö: Jakob

Ben Kalland: Vien sinut kotiin

Max Porter: Biitti

Tove Ditlevesen: Lapsuus

Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret

Maritta Lintunen: Stella

Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy

Erja Tulasalo: Oranssi puutarha

Joel Haatela: Marijan rakkaus

Mattias Edvardsson: En sano sanaakaan

Tommi Kinnunen: Kaarna

Paolo Cognetti: Suden onni

Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut

Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu

Elina Annola: Kaikki lokakuun taivaat

Karolina Ramqvist: Karhunainen

Helmi Kekkonen: Liv!

Satu Rämö: Rakel

Mikko Granroth: Kobolttiprinssit

Olen aika armoton tähtien kanssa. Pelkkä hyvä ei riitä, pitää olla vähintään hyvän hyvä. Nämä kaikki ylsivät siihen. 

Jk. Kuvassa on The Kassi. Sillä viedään ja tuodaan kirjastokirjoja.