Kävin kiikkaamassa, ihan totta!

Tiistaina kävin lapsen kanssa kävelylenkillä. Kyseessä oli Esikoinen, jolla on ikää 41 v. Lenkkimme (8,8 km) suuntautui mm. uimalaan ja Litman asuntoalueelle. Uimalassa kokeilin kiikata monien vuosien/vuosikymmenien jälkeen ja mukavaltahan se tuntui! (Ensin tosin varmistin, että vaikuttaahan se tarpeeksi tukevalta, kun edelleen ajattelen itseni paljon isommaksi ihmiseksi…)

Litma on aina ollut minulle iso mysteeri. Se on samanlainen kuin Tampereen Koskikeskus kun siellä aina tulee eri paikasta ulos mitä meni sisään. Litmankin ”pääkatu” on ihan selväreittinen, mutta auta armias, jos etsit jotakin ja löydät ja sitten yrität tulla alas kävelytielle, niin eipä meinaa onnistua! Tunnustus: me jouduimme katsomaan kännykän kartasta reittiä…

Kävelylenkki oli hauska ja reipas. Oli kiva kävellä hyvässä seurassa.

Rakkausnäkökulmasta katsottuna

Elämme keskellä kaaoksenpoikasta, jos asiaa katsotaan järjestysnäkökulmasta. Onneksi ei tarvitse! Nyt on käytössä ihan muut näkökulmat ja klaanin pienimpien viihtyminen. Iltaisin raivataan aina vähän kulkureittejä aikuisille, mutta päiväsaikaan annetaan leikkien olla leikkejä. Sitä voisi kutsua rakkausnäkökulmaksi…

Kaikenlaista puuhaa

Neiti Kolmonen on tehnyt täällä ahkerasti pihatöitä. Ruohonleikkuu on hänen mielipuuhaansa ja sinniä riittää vaikka kuinka kauan leikkaamiseen ja tyttö ihan selvästi näkee työnsä jäljen. Sielunsa silmillä, jollei muuten.

Herra Kakkonen keskustelee parhaillaan asiantuntevasti Miehen kanssa lumousmaailmasta, sepän pöydästä, suojavarusteista ja rintapanssareista. Heillä on ihan oma maailmansa, Minecraft -maailma. 

 

Hienosti koristeltu!

Olen ollutkin sitä mieltä, että tiskikoneen fasadi on turhan yksitoikkoinen… Onneksi Neiti Kolmonen hoiti eilen hienosti (ja Vaarin mukaan lähesjacksonpollockmaisesti) koristelupuolen!

Laurilassa on vilinää ja vilskettä. Öisin koko porukka (eli neljä aikuista ja kaksi lasta) nukkuu sikeästi kuin tukit ja aamulla on kaikissa virtaa - tai ainakin Kakkosessa ja Kolmosessa… Me muut yritetään tulla perässä.

Kauniit lenkkarit mummulan kuistilla

Meille ilmestyi eilen ehkämaailmansöpöimmätlenkkarit sekä Kolmonen, Kakkonen, esikoinen ja Miniä. Ihanaa oli huomata, että Kolmosen edellisen reissun vierastaminen oli tyystin poissa ja nyt on ehditty lukea kirjoja ja leikkiä ja pukemisessakin sain auttaa tänä aamuna. Kyllä meistä tulee varmasti vielä hyvät kaverit!

Sunnuntaiaamuna

Jos olisin tänään virsikirjatöissä, olisi nyt alkuvirsi jo veisattu. Mutta kun olen vapaalla ja kotona, tein äsken pienen sämpylätaikinan. Pieniä sämpylänsyöjiä ja vähän isompiakin (omia kaikki tyynni) on tulossa meille puolenpäivän jälkeen. 

Tulin olkkariin ja odottelen taikinan kohoamista. Räpsäisin yhden ikkunakuvan sisä- ja ulkovihreydestä.

Muutama päivä kaupunkilaiselämää

Vietin aikaa Kuopukselassa maanantai-iltapäivästä perjantain vastaavaan. Seurana oli torstaiaamuun asti Mies. Kilometrejä karttui, mukaan ottamani kirja (Äidin julma syli) on nyt kohta puolivälissä ja kaupunkielämä oli mukavaa vaihtelua maalaisille. Erittäin hyvä ja toimiva Airbnb -systeemi omien kesken.

Jk. Tuohon taiteilija Janne Hokkasen erilaiseen liikennemerkkiin törmäsin (kuv.) eilen aamulenkillä, kun kuljin Koskipuiston läpi.

 

Hetkessä tuli hyvä mieli

Aamukävelyltä palatessani törmäsin nuorten ideoimaan kesäkeitaaseen. Taiteesta oli vastannut Katutaidetoimisto Tampere ja Veera Hanhiniemi. Parkkiruutujen tilalla oli isoja värikkäitä kukkaruukkuja ja pari penkkiä. Hetkessä tuli hyvä mieli. Tai siis sanotaanko, että tuplasti hyvä, kun olin iloinen hyvästä lenkistä ja auringonpaisteesta jo tuohonkin mennessä.

Tänään matkaan täältä Kuopukselasta Laurilaan. Pieni lomanen on tehnyt hyvää. Seuraava lomanen odottelee jo nurkan takana, kun Kotonen kutsuu…

Pinkki rasia ja ankka

Eilenkin tein kirpparilöydön. Pieni kylpyankka oli puolen euron heräteostos Kotosen kasvavaan ankkakokoelmaamme, mutta tuo legosäilytysrasia oli mielestäni löytö. Hintaa oli 2,90 euroa ja pidän sitä kohtuullisena, melkeinpä halpana. Kunhan elokuulla teen ison legoinventaarion, laitan sitten tuohon rasiaan vaikkapa oheisjuttuja eli sälää - niitä ovat muun muassa kypärät, kilvet, peitset, merkit, kukat ja pensaat. 

Jaettuja mokia = taidetta

Tampereella on meneillään nykytaiteen katsaus, Taidevaltakunta ´26 -biennaali. Eilen kävin katsomassa näyttelyä Finlaysonin alueella. Kuopus on mukana seitsemän taiteilijan työryhmässä, joka kantaa nimeä MOKA. Työryhmän MOKA -museo oli ihanan hulvaton, ajatuksiaherättävä, samaistuttava ja virkistävä. Omia mokiaan magneettimuodossa sai kerätä seinälle ja niin tein minäkin. Olisihan niitä ollut enemmänkin, mutta tuossa nyt kolme…

Näyttely sekä Finlaysonilla että Haiharassa on avoinna elokuun 16. päivään saakka. 

Vanha ja kaunis

Tein hyvän kirpparilöydön reilu viikko sitten. Yleensä olen tositosi huono tinkimään, mutta tällä kertaa uskaltauduin tokaisemaan,  ettäjosjoskusmyythalvemmallatämänniinolisinkiinnostunut… Kysyminen kannatti, vaikka vähän nolottikin. Sain kulhon puoleen hintaan. Kaunista Ara -keramiikkaa. Kesän löytö.

Pouta-aamu pergolassa

Tänä aamuna herättiin jo ennen kahdeksaa. Yhdeksän jälkeen matkalaiset lähtivät kohti Itä-Suomea, joten aamupalaa syötiin reippaasti, reppuja pakattiin ja eväsleipiä tehtiin. Kymmenen maissa haahuilin pihalla, nostelin kukkia kuistilta pergolan puolelle ja räpsin muutaman kuvan. Viikonlopun suursateiden jälkeen tällainen tyyni pouta-aamu on huikaisevan kaunis. 

Eilen aamuhämärissä

Kuva on tarkoituksella hämärä. Otin sen eilen aamulla vähän ennen puolta kuutta. Mies oli lähtenyt hakemaan asemalta Kuopusta ja Vävyä Laukaan festarireissulta ja me Ykkösen kanssa oltiin nukkumassa. Minäkin menin unille takaisin, kun olin käynyt vessassa ja napannut tuon kuvan.

Eilen tuli voimaan vedenkeittokehotus. Juomavettä on keitettävä 5-10 min. Vedenjakelupisteitä on kaksi kappaletta. Tilanteesta tiedotetaan seuraavan kerran huomenna. Edellisen kerran Keitä! -lappu oli hanassa kolmen viikon ajan syksyllä -19. Toivomme tällä kertaa lyhyempää jaksoa.

Helmihetki

Pihailua olen harrastanut tänä kesänä paljon. Kuva on viime sunnuntailta, kun olin yksin kotona ja istuskelin Kettulan terassilla pitkän tovin. Ei ollut kiire mihinkään, kahvit olin jo ehtinyt juoda talon puolella ja oli kaunis ilma. Sellainen eräänlainen helmihetki siis. En tarvitse minkkistoolaa, en timanttisormusta, en edes etelänmatkaa. Oma hetki riittää. Ja ettei kukaan nyt kuvittele minua minimalistiksi, niin kyllä rakastan kaikenlaisia tavaroita, mutta en mitään överiöveriä enkä blingblingiä. Tavallista ja arkista kiitos tänne suuntaan edelleen!

Näillä taas mennään!

Keskiviikkona kävin ostamassa uudet lenkkarit. Merkkiuskollisena edelleen. Tällaisia tavislenkkareita olen kuluttanut kymmeniä vuosien mittaan. Useimmat olen onnekseni löytänyt urheiluliikkeiden alennusmyynneistä tai poistomyynneistä. Lenkkarit kestävät arviolta 800-1000 km kävelyä ja voi sanoa, että kulutan ne aina ihan loppuun. Puhki ja pohjat sileiksi.

Joskus olen neljännesvakavissani miettinyt, ottaisinko yhteyttä ko. lenkkarifirmaan ja ehdottanut kaupallista yhteistyötä. Toistaiseksi en kuitenkaan ole nostanut vakavuusastetta. 

Elektrolyyttitauko

Eilen lähdin kävelylenkille ja Mies muistutti juomapullon ottamisesta mukaan, koska iltapäivä vaikutti kuumalta. Lisäksi kuulemma UV -säteilyä oli paljon, joten hän suositteli pitkähihaista paitaa. Onnekseni omistan yhden ohuehkon pitkähihaisen ja puin sen. Juomapullon kanssa oli enemmän säätöä. Otin ensin isomman vyölaukun, johon pullo sopi. No, pullo oli kuitenkin sen verran iso ja raskas, joten paino laukussa oli epäsuhtainen, kun pidän laukkua mieluusti takana. Ongelma ratkesi sillä, että otin selkääni Kånkenin! Siinä kulki pullo, kännykkä ja olisi sopinut vielä puoli omaisuutta lisäksi. Ja sitten lippis päähän ja matkaan!

Ensimmäisen juomatauon pidin kuvan maisemassa. Toisen sitten yhdellä maitolaiturilla tai maitopukilla, niin kuin lapsuudessani sanottiin. Lenkille kertyi pituutta 10,5 kilometriä. 

Jk. Näillä helle- tai läheshellepäivien lenkeille olen laittanut juomapulloon vettä ja elektrolyyttitabletin. Se nesteyttää paremmin kuin pelkkä vesi eikä tule illalla kramppeja.

Postia toukomettiseltä

Eilen nuha oli melkein finito ja yskinkin jo vähemmän, joten nyt voi siis vähän huokaista… Illalla menin tekemään lähilenkin eli lähärin sillä periaatteella, että kävelen rauhallisesti. Minun rauhallinen oli eilen sitten 5,8 km/t, kun kävelin seitsemän kilometriä ja aikaa kului seitsemänkymmentäkaksi minuuttia. Koko ajan olo tuntui hyvältä ja välillä vaan toppuuttelin vauhtia, etten turhaan hengästyisi.

Jk. Lintu oli jättänyt postia lenkkitielle. (Parempi tämä kuin ne mustikkaiset postit…) Etsin tietoa ja oletettavasti kyseessä oli sepelkyyhky. Uusi tieto minulle oli se, että sitä on kutsuttu vanhastaan nimellä toukomettinen. Aina sitä oppii, kun olen vuositolkulla virsikirjatöissä veisannut virttä 105, jossa mainitaan toukomettiset tietämättä mitkä oikein laulavat…

Kuvan tavarat liittyvät vahvasti

Eilen oli liikuntavapaapäivä. Voi olla, että tänäänkin on. Onneksi viikkoa on tämän jälkeen vielä viisi päivää jäljellä… - Kuvan tavarat liittyvät vahvasti olemiseen just nyt. Yskin, pärskin ja niistän - ja kaikkea tosi voimallisesti.

Kaikki alkoi lauantaina. Ihan omaa ayytäni ja tyhmyyttäni. Kävin aamupäivällä kävelylenkillä (ostin mm. edullisia tomaatteja) ja kävelin sen verran kovaa vauhtia, että hikosin paitani märäksi. Ja sitten tapahtui virhe n:o 1: Yleensä vaihdan kotona kuivan paidan, nyt en tehnyt sitä.. Virhe n:o 2: Olkkarissa tuntui sen verran kuumalta, että päätin laittaa tuulettimen pyörimään. Kahden virheen johdosta podin kurkkukipua seuraavan yön ja sitten alkoi nuha. Eilen se vaihtui yskäksi. Viime yö nukuttiin Miehen kanssa eri huoneissa ja nukuin kyllä hyvin ja lähes-yskimättä. Jotenkin nyt jo tuntuu kyllä olo paremmalta…

Yksin kotona

Pari päivää yksin on mennyt nopeasti. Ensimmäisen yön nukuin k-a-t-k-o-n-a-i-s-e-s-t-i, mutta toinen yö oli vastaavasti tosi makeauninen. Unta riitti (yhdellä vessatauolla) iltayhdestätoista aamukahdeksaan. Mies tulee tänään kotiin päivällä. Kotosen ikkunaremontin valmistuttua oli laittanut tavarat paikoilleen, silittänyt pesemänsä verhot ja laittanut ne paikoilleen, käynyt taidenäyttelyissä ja fillaroinut paljon. 

Minä luin, kävelin, pesin yhden koneellisen pyykkiä, istuin paljon pihalla, räpsin kuvia, kuuntelin radiota ja katsoin telkkaria. Ihan sellaista tavallista.

Viehko ja lumoava

Sain tuliaiskukan naapurista perjantaina Miehen tuomana. Tuliainen oli ihana vaaleanpunainen pioninkukka, joka on kuin kukkapenkin pom-pom. Tuoksuu viehkolta ja ilahduttaa maljakossa olkkarin pöydällä.

Eikä siinä vielä kaikki! Kukan lisäksi saatiin itsetehtyä pannaria, jolla herkuttelin eilen. Onnea on ystävällinen naapuri…

Mitä tästä voi päätellä?

Vastaus: Kuvasta voi päätellä, että olen yksin kotona. Mies oli lähtenyt aamujunalla Kotoseen, kun minä vielä nukuin sikeästi ja makeasti. Aamuni alkoi vartin yli kahdeksan. Ensitöikseni (aamupesun ja pukemisen jälkeen) vein sanomalehden naapuriin ja sitten tulin tekemään itselleni aamupalaa. Etukäteen mietin, mitä haluan syödä ja se oli tuo, mitä näkyy kuvassa. Tuon lisäksi kaksi lasillista vettä, että sain aamulääkkeet otettua.

En ole suunnitellut viikonlopulle mitään ohjelmaa. Ehkä kävelen ostamaan edullisia tomaatteja. Ehkä oleskelen pihalla ja luen. Kaikki on mahdollista.

Kuvataide kuuluu kaikille

Tänään on Suomen kuvataiteen päivä. Kuvaksi valitsin Kuopuksen keraamisen veistoksen. Se on mielestäni samalla kertaa kaunis, inhimillinen ja pöllämystynyt. 

Kuvataide on aina tullut lähelle. Minulla on nimekäs kuvataiteilijaserkku, jolla on tänä kesänä ollut näyttely Taiwanissa. Sitten minulla on Mies, joka on aina taiteillut ja jonka töitä on meillä ja muillakin seinillä. Ja kolmantena sitten Kuopus, joka on valmistunut kuvataiteilijaksi ja löytänyt materiaalikseen saven. Niin ja kyllä äiti-Liisakin teki savesta monenlaista ja piti yhden näyttelynkin…

Jk. Jos kerran ullavalaissyntyistä Veikko Vionojaa pidetään keskipohjalaisena ikkunamaalarina, on serkkuni Elina Försti pohjalainen latomaalari. 

 

Hiljainen mummula

Eilen oli helsinkiläisomien matkapäivä ja Laurila hiljeni. Mies vei matkalaiset junalle isompaan lähikaupunkiin ja sillä aikaa minä järjestelin leluja, laitoin pyykkikoneen pyörimään, tein meille susiruokaa (eli kaikkia loppuja jääkaapin uumenista) ja laitoin lastenkirjat hyllyyn. Viime yö nukuttiin taas omassa sängyssä ja tosi hyvin. Samalla kyljellä reilut seitsemän tuntia yhteen kyytiin. Nyt on taas virtaa kuin keskikokoisessa kylässä!

Jk. Ja ensin istuskellaan sohvannurkassa ja ihmetellään…

Kantapäiden kautta opittu liikunnan ilo!

Liikunnan ilosta puhutaan paljon ja myös siitä, kuinka koululiikunta aikanaan oli monelle vähintäänkin pakkopullaa. Itsekin muistan, että kurjimpia koulupäiviä olivat ne, jolloin lukujärjestyksessä luki voimistelu. Olin isokokoinen ja tuhti ja kömpelö useimmissa lajeissa. Pahimpia kertoja olivat ne, kun salissa avattiin Se Ovi, josta otettiin esille telineitä ja aina ei voinut olla kuukautisia…

Jos raatorehellisiä ollaan, voin kertoa näkeväni vieläkin unia, joissa olen koulussa ja huomaan, että seuraavat tunnit on voimistelua/urheilua. Ei kiva. Hieman ehkä painajaismainen tunnelma, eikä edes vain hieman…

Muttamutta - olen vanhemmiten löytänyt liikunnan ja liikunnan ilon! Nautin ja olen innostunut ja usein myös onnistunut.

Hyrskyn myrskyn

Laurilassa on nyt uusi sisustustyyli. Päätimme kuljettaa eteisen leikkinurkkauksesta mahdollisimman monet leikkilaatikot ja -rasiat olkkarin puolelle ja tyhjentää ne. Irtolelujakin löytyi ihanan paljon. Tältä meillä näyttää nyt! Epäilen kyllä, että tämä trendi on meillä vain väliaikaista ja jo viikonloppuna olemme palanneet tuttuun ja perin-juurin-turvalliseen tyyliin…

 

Hyvää pienimuotoisen sanateoksen päivää!

Hyvää Eino Leinon päivää sekä runon ja suven päivää! Runot ovat aina kuuluneet elämääni.  Ensimmäset omat runot olivat ankaran riimillisiä, mutta myöhemmin vapaamittaisuus on ollut enemmän minun juttuni. Kouluaikana tutustuin Risto Rasan teksteihin ja ne kyllä räjäyttivät tajunnan ja antoivat intoa omaankin kirjoittamiseen. 

Mies lukee minulle aina silloin tällöin runoja. Kettulassa olemme pitäneet usein runosymposiumia ja luulen, että sellainen on luvassa myös tulevana syyskesänä. Runokirjoja, pullollinen viiniä, hyvää syötävää ja kynttilänvaloa. Ja paras mahdollinen seura…

Omia odotellessa

Tänään saadaan helsinkiläiset kesäomat meille muutamaksi päiväkai lomailemaan. Sängyt on laitettu ja kohta teen pulla- ja sämpylätaikinan. Lelut on järjestyksessä ja mummulla&vaarilla odottava olo. Mikäs siis on ollessa? Kesä ja kaikki.

Jk. Eilen sain sen vaatehuoneen inventoitua ja kolme pussillista vaatteita lähtee kierrätykseen. Tein homman aamupäivällä ja iltapäivällä pouta yllätti, joten pääsin kävelylenkille. Onnistunut päivä siis takana!

Sataa ja ilmeisesti monta sataa

Tänään ei ole aurinkovarjolle tarvetta, sillä nyt on ilmeisesti sadetta luvassa enemmän ja vähemmän. Aamupalan jälkeen aioin lähteä kävelylenkille, mutta Mies ilmoitti, että nyt sataa.  Tyhjensimme sitten yhdessä tiskikoneen. Eilen illalla jo otin pitkästä aikaa spinningpyöräilyt ja kun melkein neljä kuukautta oli edellisestä kerrasta, tuntui se takamuksessa äkikseltään…  Ehkä liikunta on tänään sitä ja sitten voisi tietysti tehdä jotakin hyödyllistä! Vaatehuoneessa on riehunut trombi tai mikälie, joten voisin inventoida sen… 

Nyppimisen taitoa opetellessa

 

Aikanaan perittiin Esikoiselta pieni parvekepöytä, joka oli punainen. Maalattiin se meillä siniharmaaksi ja nyt väri alkaa olla kulahtaneen harmaa. Pöytä sopii just kasvimökin viereen ja siitä on tullut kesäkukkien varikko. Uusin tulokas on violetti muurikello, jonka ostin ruokakaupasta ihan heräteostoksena tällä viikolla. Kukat viihtyvät selvästi toistensa seurassa. Tänä kesänä olen opetellut nyppimään - en kulmakarvojani, mutta kuihtuneita kukkia - ja olen huomannut, ettei se niin rakettitiedettä olekaan! Siinä vaan ohikulkiessa puolihuolimattomasti sen opettelu on sujunut. Noviisi olen vielä, mutta aina voi oppia uutta…

Iso pehko ennustuskukkia

Tein eilen sen puuttuvan lenkin ja lenkillä tapasin ison pehkon ennustuskukkia eli päivänkakkaroita. Pysähdyin räpsyn ajaksi oikeastaan tuon perhosen takia. Kotona sitten sain selville, että kyseessä oli ratamoverkkoperhonen. Nevöhööd! Joku pitkässääriöttiäinen oli kiinnostunut samoista kukista ja pääsi myös kuvaan. - Eiköhän meistä lähes jokainen ole kokeillut nyppiä päivänkakkaran lehtiä tyyliin rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne. Minä ainakin.

 

Vuosi melkein puolivälissä!

Löysin kuva-arkistosta otoksen, johon olin lisännyt kävelyaiheisen tekstin. Kuvassa on ihanan jokivarren kävelyreitti Turussa ja lähes joka kotosreissulla käyn tuolla askeltamassa. Siellä saa ulkomaaviban saman tien.

Vuosi alkaa olla laskennallisesti puolivälissä, kun tänään on 182. päivä. Minähän merkkaan kaikki kävelymatkat tarkasti ja nyt ollaan yhtälenkkiävaille siinä, että 2300 km tulisi täyteen. Jos sen kertoisi ihan matemaattisen kylmästi ja tunteettomasti kahdella, olisi vuoden lopussa aika iso luku koossa, mutta koskaan ei voi tietää. Aina voi sattua jotakin, jalat voivat jarruttaa yhteistyötä, voi tulla muita terveysongelmia jne. Eli siis - iloitsen, että koossa on nyt jo paljon ja pidän mielessä sen, miten tämä kaikki liikkuminen alkoi tammikuussa -17…