Pakkanen antoi periksi

Eilen oli pakkanen jo nöyrtynyt sen verran, että sain tehtyä aikomani kaksi kävelylenkkiä. Lounaan jälkeen kävelin 11,8 km ja sitten illalla ennen saunaa 10,8 km. Mukana korvissa oli audiodraama Nuori Sorjonen, josta ystäväni Pastori Kissanen antoi vinkin. Yksi osa jäi enää kuuntelematta, sillä tämä(kin) kuunteluseura oli hyvin koukuttavaa!

Melkein neljän tunnin ulkoilumäärä ja hyvä sauna takasivat taas kunnon yöunet ja kahdeksan tuntia mennä hujahti kuin siivil(äl)lä. Tälle päivälle on luvassa ystävien tapaamista, jes!

Kävelyä ja kuuntelua

Silloin tällöin kävelylenkkini kulkee täälläkin historian havinassa ja astelen vanhan kirkon pihan läpi. Eilen illalla ennen seitsemää oli niin kaunis väri illassa ja ajattelin sen värjäävän myös kirkon seiniä hienosti ja otin pari räpsyä. Oikeassa olin. Ketään muita ei ollut liikkeellä pihalla, joten istuin vähän aikaa penkillä ja kuuntelin lenkkiseuraani eli kymmenosaista komediasarjaa Töissä täällä. Se sopi oikeastaan huvittavan hyvin juuri tuohon ympäristöön, sillä aina välillä olen töissä siellä…

Kantolan ja Suomisen perheen kanssa lenkillä

Eilen kävelin Laurilan postipolulla, asfalttitiellä, kevyen liikenteen väylällä ja Hiljaisuuden polulla. Kuva on viimeksi mainitulta. Polku kulkee kirkon rantaa ja siitä näkyy myös toinen kirkko.(Kts. kuva.) Kuuntelin samalla Kantolan perhettä ja kun ne jaksot loppuivat, vaihdoin perhettä ja siirryin Suomisiin. Lenkistä tuli reilun kympin mittainen ja arvosanaksikin voisin antaa kympin. Kaikki oli mallillaan - aina kengännauhoja myöten.

Kävely on se juttu!

Kuva on vahinkoräpsy elokuulta, mutta se sopii myös kertomaan eilisestä päivästä. Kun keskiviikkona ei hotsittanut mennä lenkille, oli eilen intoa kahdellekin. Aamupäivällä 8,7 kilometriä ja iltapäivällä sitten tasan 9. Tällä kertaa minulla oli mukana Harjunpää. Harjunpää ja kiusantekijät meni kokonaan ja Harjunpää ja rakkauden lait pääsi hyvin alkuun. Jatkuu tänään.

Selväksi on varmaankin käynyt se, että olen kilpailuhenkinen. Syksyllä osallistuin kahden viikon askelkisaan ensimmäistä kertaa. Tuloksensa oli ilmoittanut yleisessä yksilösarjassa 212 askeltajaa. Olin sijalla 71. Ihan jees. 

Kuunnelmat, kävely ja minä

Keväällä aloitin kävelemään kuunnelmia, joskus siinä huhtikuun korvilla. Eilen sitten päätin lopettaa sen puuhan ja siirtyä taas kävelemään musiikkia. Minä en olisi minä, jos en olisi kirjannut muistiin kaikkia kuunnelmia. Minä en olisi minä, jos en jakaisi teille sitä listaa…

Sinuhe Egyptiläinen

Tuntematon sotilas

Kantolan perhe

Pinsiön parooni

Juurakon Hulda

Pensasaidan takana

Profeetta

Opri

Niskavuori -sarja

Soita minulle, Helena

Pastori Jussilainen

Suomisen perhe

Katariina, kaunis leski

Palvelustytön romaani

Tohvelisankarin rouva

Hänen olivat linnut

Kuunsilta

Sadepäivän rapsodia

Kristuksen morsian

Kukkakauppias

Naisen orja

Kultaiset leijonankäpälät

Kesävieraat

Harrietin talo

Katkaistu kaunotar

Ikuisen rakkauden polulla

Töitäkin taas pitkästä aikaa

Kuunnellessa kilometrejä on kertynyt yhdeksisensataa. Tarkkaa lukua en voi antaa, kun en merkannut ensimmäisen kuunnelman aloituspäivämäärää muistiin… (Listassa kuunnelmat eivät ole täydellisessä aikajärjestyksessä.)

Jk. Musiikkiin siirtymisen aloitin Pepe Willbergin kanssa. 

 

Kävelin Sinuhen!

Löysin tällaisen tuunatun kuvan jo muutama viikko sitten ja se on odottanut sopivaa hetkeä. Nyt tuli sopiva hetki, sillä eilen kävelin Sinuhen loppuun! Jaksoja kuunnelmassa oli kaksikymmentäkaksi. Ei minusta mitään sinuhefania tullut, mutta veikkohonkasfani kylläkin. Ja onhan tuo nyt melkoinen teos kaiken kaikkiaan! 

Seuraava kävelykuunnelma piti valita ns. lennossa (oikeammin kylläkin Halistensillan bussipysäkillä) ja aloitin Suomisen perheen. 

Kävelen kuunnelmia ja kimputtelen kukkia

Eilen oli kahden lenkin ja kolmen kukkakimpun päivä. Illalla saunottiin ja heitin talviturkkini. Vesi oli +16, ilma +21 ja sauna +70. Lenkkiseurana minulla on muuten nyt Sinuhe Egyptiläinen. Kuudes jakso on menossa, mutta vieläkään en oikein tiedä, pidänkö siitä vai en. No, vielä on tuon jälkeen kuusitoista jaksoa aikaa muodostaa mielipide…

Äänikirjat ei ole minua varten, sillä tahdon paperin rapisevan sivunkäännössä. Kuunnelmat on eri juttu - niitä on tässä kevään ja alkukesän mittaan kävelty useampi. Ja matka jatkuu!

Aikatauluttoman päivän aamu

Aamupalapöydässä lenkkikukat ilahduttavat. Ovat vielä siinä vaiheessa, jolloin eivät karise eivätkä varise. Yleensä laitan luonnonkukkakimppuvaasien alle tarjottimen, mutta nyt se näkyy unohtuneen. Tai voihan unohduksen korjata saman tien! (Tehty!)

Aikatauluton päivä (vapaapäivä) tuntuu ajatuksenkin tasolla hyvältä. Tiedän meneväni päivän mittaan kävelemään, mutta voin päättää ajankohdan tai -kohdat ihan itse. Lenkkiseurana on edelleenkin Radioteatteri ja tällä hetkellä Tuntematon sotilas. 

Katson maalaismaisemaa

Nyt en enää kehdannut kirjoittaa otsikkoon samaa lisäystä sulkuihin… Tämä nyt kuitenkin ihan oikeasti olisi ollut taas jatko-osa. Maalaismaisemaa on tullut katsottua, ihailtua ja kuvattua monenmonta kertaa. Lenkillä kulkee aina taskunpohjalla Hermanni (sitä ennen Taito, sitä ennen Reino ja edeltävät luurit taisivat olla nimeämättömiä) ja sillä on hyvä napata tunnelmakuva milloinvaan ja mistävaan. Eilen korvanappien kautta lenkkiseurana oli Radioteatterin Soita minulle, Helena! Se ja Pohjolanmäentien maalaismaisema olivat kuin yksi yhteen. Kuin pelto ja talikko.

 

Tonni tuli täyteen!

Eilen oli merkkipaalupäivä liikkujan vuositavoitekalenterissa. Yleensä pidän usein virastopäivät (ma ja ke) liikuntavapaina, mutta eilen illalla kävelin puuttuvan. Koossa nimittäin oli 994 km ja minä pidän kovasti tasaluvuista. Nyt on sitten tonni täynnä ja olen ihan ns. aikataulussa. Taputan itseäni selkään ja nostan itselleni trikoopipoa/lippistä.

Matkalla mukanani on askelmittarin lisäksi Hermanni ja korvanapit. Tässä kevään mittaan olen kuunnellutt puolisentoistasataa Kantolan perhettä ja kuusi Niskavuorta. Eilen sain loppuun Pastori Jussilaisen. Seuraavalle lenkille otan luultavasti mukaan Juurakon Huldan, Oprin tai Elmon.