Nyt en enää kehdannut kirjoittaa otsikkoon samaa lisäystä sulkuihin… Tämä nyt kuitenkin ihan oikeasti olisi ollut taas jatko-osa. Maalaismaisemaa on tullut katsottua, ihailtua ja kuvattua monenmonta kertaa. Lenkillä kulkee aina taskunpohjalla Hermanni (sitä ennen Taito, sitä ennen Reino ja edeltävät luurit taisivat olla nimeämättömiä) ja sillä on hyvä napata tunnelmakuva milloinvaan ja mistävaan. Eilen korvanappien kautta lenkkiseurana oli Radioteatterin Soita minulle, Helena! Se ja Pohjolanmäentien maalaismaisema olivat kuin yksi yhteen. Kuin pelto ja talikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti