Yllätys!

Sain eilen tällaisen yllätyskimpun. Kaunis kuin mikä. Maljakot ovat olleetkin pitkään lähes turhan pantteina kököttäessään nuottikaapin päällä ja/tai keittiön kaapissa. Kokemuksesta tiedän, että kesällä kuljettelen kävelylenkeiltä kaikenlaisia kimppusia, mutta se tyyli odotuttaa vielä itseään. 

Yllätys!

Mies ilahdutti ja yllätti eilen. Toi kaksi nippua tulppaaneja. Hajasijoitin ne olkkariin, keittiöön ja eteiseen. Yöksi pääsivät tuulikaappiin ja aamulla hain ne sieltä iloisen narisevina. 

Viime yönä nukuttiin taas omassa sängyssä ja hyvin. Unta riitti aamuyhdeksään saakka. 

Lauantaina tein tosiaan sen koekävelylenkin ja kun se tuntui hyvältä, tein eilen kaksi keskipitkää. Ensimmäinen oli 7,1 ja toinen 7,3 km. Edelleen tuntui hyvältä. Olen siis palaamassa kehään tai siis tielle!

Oliko kuu tipahtanut Kettulan eteen?

Eilen illalla tulin päivän toiselta lenkiltä siinä vaiheessa, kun oli jo vähän hämärää. (Ensimmäistä kertaa tänä syksynä olin liikkeellä heijaatinhenkseleillä varustettuna, joten hämäryyden laskeutuminen ei haitannut.) Postipolulta jo huomasin, että Kettulan edessä oli kuu! Mies oli sen päivällä siirtänyt paremmalle paikalle, jossa se saa kerätä koko päivän valoa iltaa varten. Kauniilta näytti ja räpsäisin kuvan. 

Jk. Hyvää lokakuuta, rakkaat blogiystävät!

Yllätin jopa itseni!

 

Joskus sitä onnistuu yllättämään itsensäkin… Olin päättänyt lähteä tänä aamuna pitkähkölle kävelylenkille ja herätyskello oli jo viiden jälkeen soimassa. Aamupesu, lenkkivaatteet päälle ja aikaisaamupalaksi banaani ja ovesta ulos klo 5.40. Oli mukavan rauhallista kulkea.

Kävelin kunnon lenkin. Matkaa kertyi askelmittarin mukaan 12,6 kilometriä. Aamupala maistui erityisen hyvältä. Ehkä yllätän itseni joskus toistekin!

Kaikenlaista lenkkiseuraa!

Eilen illalla tein kympin lenkin ja kuuntelin vielä viimeiset jaksot Kurja juttu -podcastista.  Tarkennus: joka viikko tulee aina uusi jakso, mutta tammikuusta asti olen kävellyt ja ”urakoinut” reilut sataviisikymmentä enemmän ja vähemmän kurjaa juttua. Ja nauttinut kolmen nuoren naisen kuulokeseurasta, rikoksista ja katoamisista.

No, kävelin Pohjolanmäentien loppumäkeä ja sivusilmällä huomasin jotakin vieressäni. Olihan siinä, komea käärme! Otin muutaman askeleen eri suuntaan ja räpsäisin todistusaineistokuvan. Olen lapsena oppinut käärmeenseisautussanat, mutta en nyt niitä kuitenkaan alkanut käyttää. Pakenin paikalta ja tuo Vibera berus jäi keskelle tietä. Siis, maalla sattuu ja tapahtuu!

Yllätys, yllätys!

Upea viikonloppu takana! Perjantaina lähdimme ajamaan kohti Porvoota, jossa klaanille oli vuokrattu iso talo maaseudun rauhassa yllätysjuhlia varten. Ykkönen tuli perheensä kanssa Tampereelta ja loput Helsingistä. Kuudelle aikuiselle ja kolmelle lapselle oli ruhtinaallisesti tilaa leikkiä, syödä hyvin, saunoa,  soittaa pianoa, ulkoilla, pelata biljardia ja nukkua. Ykkösen jujutus onnistui täydellisesti ja hän luuli heidän tulevan kolmisin vain tsekkaamaan jotakin näyttelyjuttua ja yöpymään yhden yön verran kaupungilla. Me oltiinkin sitten kaikki muut laulamassa hänelle syntymäpäivälaulua (suomeksi ja englanniksi, niin kuin Kakkosen päiväkodissa tehdään), kun tulivat ovesta sisään.

Jk. Varsinainen juhlapäivä on tulevana torstaina.

 

Leikkokukkayllätys

Eilen iltapäivällä olin kävelylenkillä ja nousin ajatuksissani ja Kurja juttu -podcastia kuunnellen ns. Esson mäkeä ylöspäin. Yhtäkkiä vastaan tuleva auto hiljensi ja sieltä ojennettiin kaunis ruusu ja toivotettiin hyvää naistenpäivää. Kyseessä ei ollut ihan randomautoilija, vaan hyvä ystäväni P. Hän pääsi kyllä yllättämään totaalisesti! - Jatkoin kävelylenkkiä vielä nelisen kilometriä ruusun kanssa. Kesäaikana usein palaan lenkiltä kukkien kanssa, mutta aikaisemmin en ole leikkokukkalenkkiä tehnyt. 

Jk. Mies osti päivällä kahden kimpun verran tulppaaneja, joten on minulla nyt kukkia!

 

Hienot timantit!

Minulla on suuri ilo, että klaanissa on kaksi korvakorunvalitsijaa. Ykkönen sen puuhan on aloittanut ja Kakkonen jatkaa rinnalla hyvänäkakkosena. Toissapäivänä Kakkonen pyöritti telinettä pitkään ja kun kysyin, etsiikö joitakin tiettyjä, sanoi etsivänsä legokorviksia. Löysin avuksi ne pöydälle odottamaan. No, poika oli äitinsä kanssa keksinyt lisätä niihin timantteja ja sen piti tulla minulle suurena yllätyksenä. Eli siis ”huomasin” ne vasta eilen aamulla ja laitoin saman tien korviini. Kävivät hienosti yöpuvun kanssa ja nuori stylisti oli tyytyväinen!

Oi mitä ystävyttä!

Tällä viikolla olen ollut kolmena päivänä virsikirjatöissä, kun Virallinen Soittaja on virunut sängynpohjalla tai/ja sohvannurkassa. Tiistaina ja torstaina olin joululaulutöissä ja eilen sitten oli tummanpuvunpäivä (tosin rikoin tietoisesti värietikettiä fazerinsinisillä korvakoruilla), kun oli itsenäisyyspäivän messu ja juhlakahvit.

Mennessäni eilen aamulla kirkkoon hyvissä ajoin (=tuntia ennen alkamisaikaa), näin pienen suklaanallen nököttämässä flyygelin kannen päällä. Naurahdin ja siirsin sen koskettimien viereen. Messussa oli paljon liikkuvia osia, kuoroa ja muuta muistettavaa ja spesiaalia. Messun päätyttyä pakkasin nuotit laukkuun, laitoin kirjat pois ja kävin kysymässä työkaverilta, oliko nalle häneltä. Oli, kun tiesi minulla olleen aika rankkoja työpäiviä ja halusi ilahduttaa. Oi mitä ystävyyttä!

Jk. Nalle pääsi Laurilaan suklaaparkin viereen. Tulee syödyksi jonakin päivänä.

 

Yllätin itseni(kin)

Olen päivälenkkeilijä ja ilta-. Aamuisin olen yleensä niin laiskanpulskea, etten jaksa lähteä askeltamaan. Tämä aamu oli poikkeus. Eilen illalla odottelin hellelukemien vähenemistä ja vasta iltakahdeksalta lähdin lenkille. Mies sitten totesi, että aamulla voisi olla järkevämpää ja vilpoisempaa, jos… Tietää minut, että mieluummin aamulla venyn ja vanun. No, herättiin luomusti vähän ennen kahdeksaa ja sitten päätin yllättää itseni(kin) ja lähteä aamulenkille. Lasillinen gefilusmehua vain kiduksiin, vyölaukku ns. vyötärölle ja matkaan! Kävelin parisataa metriä vaille kahdeksan kilometriä ja arvelin, että päivästä kehittyy helteinen. - Kotona taputin itseäni vertauskuvallisesti selkään ja ryntäsin aamupalalle. Kyllä muuten olikin kova nälkä!

Joskus voi yllättää itsensä!

Tänä aamuna oli outo olo. Ei-ei mitään terveydellistä ongelmaa, mutta puurotutti ja sitä ei ole tapahtunut moneen aamuun, ei moneen viikkoon. No, keitin ihan pienen puuron ja loppuvaiheessa lisäsin vähän maitoa ja pellavansiemeniä ja annoin hautua sen aikaa, että kävin suihkussa. Valmiin puuron kaadoin ns. kalakeittolautaselle (vanha siipi klaanista tietää!) ja koristelin vähän marjoilla. Ja oli muuten hyvää! Ehätin syömään sen ensimmäiseksi. Nyt on kahvin, piirakan ja mehun ja bloggaamisen aika. Ja koko päivä edessä!

Yllätys!

Mies tuli Kotosesta. Aika monta kertaa olen leiponut niin, että tulokahvilla on pullaa tai piirakkaa tai sämpylöitä. Nyt päätin kuitenkin paistaa lättyjä. Löysin pari päivää sitten tuon kyltin, jonka olen joskus ostanut kirpparilta. Nyt se pääsi käyttöön. Pähkäilin ensin vähän aikaa sille hyvää paikkaa ja ulko-oven ripa oli paras ja näkyvin. 

Sitten alkoi lättytehdas toimia. Taikinaan pääsi puolikas purkki rahkaa, puristus ikääntyneestä sitruunasta, maitoa, kaksi kananmunaa, vähän sokeria, ripaus suolaa, jauhoja ja nökäre voita. Paistaminen sujui pienellä blinipannulla (tai sentapaisella) ja voilla. 

Nämä odottivat Miestä keittiössä. Yllätys onnistui täydellisesti! Pieni vaiva, hyvä mieli.

Mitä hitaampi, sitä parempi

Eilen työkokoustettiin ja -juhlittiin porukalla hieman eri maisemissa kuin yleensä. Ajettiin muutaman kilometrin päähän kunnan leirikeskukseen, joka oli meille vuokrattu iltapäiväksi ja illaksi. Kokoustamisen lisäksi oli monta syytä juhlia, kun porukkaan kuului syntymäpäiväsankareita ja yksi pian-eläköityvä toimistosihteeri. Hankin nuo syntymäpäivämuistamiset ja sitten minut yllätetiin tarjottimella, joka oli lastattu täyteen kaikenlaista hyvää hitaita aamuja ja aamupaloja varten. (Vuosien mittaan ovat oppineet, että olen tarjotin- ja aamupalaihminen. Mitä hitaampi, sitä parempi.)  Onnittelukortin teksti oli puhutteleva ja osuva. 

Jk. Kuvitteellisessa aamukammassa on vielä piikkejä jäljellä juhannusviikkoon asti.

Valkovuokot yllättivät, käki myös!

Eilen haahuilin virsikirjatöiden jälkeen pihalla. Menin katsomaan sinivuokkoja, joita yleensä meillä nousee muutama hassu. Olihan ne siellä tutussa paikassa niin kuin ennenkin. Seuraavaksi aloin katseellani etsiä valkovuokkoja, jotka majailevat samoilla tienoilla. Niitäkin oli ja yhtäkkiä huomasin, että valkovuokkoja oli vähän siellä ja täällä entisen sulkapallokentän maalla. Hain Miehen katsomaan tuota ihmettä. Siinä me ihailimme ja ihmettelimme.

Tänä aamuna kävin yöpaitaisena nappaamassa kuvan vuokoista. Siinä samassa yllätti käki, joka kukahti muutamat kukunnat. Kesän ensimmäinen käki! 

Jk. Tänään onnittelen velipoikaa, joka täyttää pyöreitä Saarijärven salomailla. Olen siis ollut nyt tasan kuusikymmentä vuotta isosisko. Onnea, Vesku! 

Tulppaaneja tulvillaan…

… on Laurila! Tai jos ei nyt puhkitulvillaan, niin kuitenkin kahdessa maljakossa. (Ymmärsit kuitenkin pointin.) Ostin tiistaina nimipäivämiehelle violetteja tulppaaneja ja samaisena iltana ovelle tuotiin keväinen nimipäiväonnittelukimppu, joka tuli niin sanotusti suoraan puskista eli yllätti perusteellisen onnellisesti. 

Minä lupasin ottaa hoitovastuun kukista eli kiikutan ne illalla tuulikaappinukkujiksi ja aamulla käyn herättämässä meidän joukkoon. Niin kävin juuri äskenkin tekemässä. Hyvin olivat nukkuneet, samoin kuin me makkarissa.

 

Kyllä minä niin mieleni…

 … sain hyväksi, kun kaksi työkaveriystävää oli muistanut minua kevätoksilla! Uhrasin mielihyvin teemukini maljakoksi siihen asti, että oksissa on lehdet. Onnea on kivat ja kekseliäät työkaverit. 

Jk. Sataa, kevät on. Joko nyt voisi sanoa, että sataa laariin tai ainakin sinne laarin tienoille.

Yllätyspulla

Eilen töissä minulta tultiin hakemaan naapuritalon avainta. Sama toistuu aina kahden viikon välein ja on etukäteen sovittu juttu. Ihmeteltiin hakijan kanssa vaan sitä, miten aika kuluu niin nopeasti… Sain pullan siinä samalla yllättäen ja pyytämättä. Se ilahdutti ja oli muuten tosi hyvä! 

Meillä on ihana klaani!

Eilen virsikirjatyörupeamani jälkeen syötiin lounas ja sitten lähdettiin ajamaan Tampereelle. Sankarin jujutus onnistui täydellisesti ja oli ihanaa nähdä aidosti yllättynyt poika, kun hän tuli äitinsä kanssa ulkoilemasta ja sisällä kotona odottikin isän lisäksi ilmapallot, viirit, onnittelulaulu ja mummu & vaari. Kakkukahvien jälkeen nähtiin toisetkin omat videopuhelun merkeissä ja onnellisina ajelimme illalla kotiin. On meillä ihana klaani!

Taas juhlitaan!

Kuvalla on nyt kaksi merkitystä. Mies oli eilen tehnyt yllätyskakun, koska oli se hääpäivä ja tänään ajellaan Ykkösen synttäreille yllätyksenä. Poika luulee, että viettävät synttäreitä vaan kolmisin, mutta me pölähdämmekin paikalle.

Tänään on siis päivä, jolloin mummuutemme ja vaariutemme saavuttaa seitsemän vuoden iän. Hienoa ja liikuttavaa. Ykkönen on kasvanut suloisesta kääröstä pitkäsääriseksi ihanaksi pohtijaksi. Rakastan ja paljon.

Jääkaappi tarjosi runon!

Jääkaappi yllätti uudella runolla, joka ilmeisesti on kuitenkin ollut siinä kiinni jo kuukausikaupalla… En ole huomannut, kun olen vain nopeasti temmannut kaapista milloinmitäkin. Mitä tästä opimme? Runous yllättää arjen keskellä. Aina pitää olla aikaa runolle.